Minulla on sellainen mielikuva, että miehet ovat hyvin lojaaleja toisilleen. Kaverin naiseen ei sekaannuta missään nimessä, näin olen ymmärtänyt asian olevan?? Naiset taitavat olla enemmän kyräilijöitä ja selän takana puuhailijoita..
Joskus näitä kuitenkin tapahtuu, tosin itse tiedän vain tapauksia, joissa nainen on "vienyt" parhaan ystävättärensä miehen. Kas, kun eivät enää sen jälkeen ole ystäviä olleet.
Joskus näitä kuitenkin tapahtuu, tosin itse tiedän vain tapauksia, joissa nainen on "vienyt" parhaan ystävättärensä miehen. Kas, kun eivät enää sen jälkeen ole ystäviä olleet.
Vastaukset 15
Vanhimmat
...tai sitten miehet vain osaavat pitää suunsa kiinni silloin, kun ei ole syytä puhua.;)
Kohta taitaa tulla vähän palautetta, mutta avoni seurusteli ennen mua mun kaverini kanssa.
Kun me alettiin, avo pani suhteen kaverini kanssa poikki.
Että jos se ihastuminen iskee, niin ei se lojaalisuus paina.
siinä yhtään se, kuinka hyvä kaveri se on? Onhan sillä mielestäni vissi ero, että onko se joku lapsuudesta asti ollut paras kaveri vai joku esim. työkaveri, jonka kanssa ei ole niin läheinen..
Eikä meillä välit sen takia poikki menneet, muutakuin hetken ajan oltiin toisillemme pikkuisen etäisiä. Ei se mun paras kaveri ollut, mutta toisiksi paras. Sittemmin oltiin taas hyviä kavereita.
hienoa, että välinne eivät menneet kokonaan poikki. Meille naisille voisi olla katkerampi pala..oma avoni on leikkisästi sanonut, että jos jonkun toisen mukaan lähtisit, niin minkäs hän sille voisi. Tottahan se on, miehet osaa ottaa asiat enemmän järkiperäisesti, naiset hukkuu tunnemyrskyyn.
löysi toisen aika pian ja menivät naimisiin.
ns lapsuudenystävä, ja tosi hyvä kaveri, tuli ja nappas multa silloisen avokin. No ne on ollu nyt jo naimisissa yli 10 vuottakin, ei se enää paina.
Mutta kyllä silloin meni välit totaalisesti poikki moneksi vuodeksi, kunnes yhtenä baari-iltana tuli molemmat pyytämään anteeksi. Siitä se lähti aukeemaan, ja hyviä kevereita taas ollaan, jopa häihinsä kutsui!
eivät olleet olleet yhdessä kuin muutaman viikon. En sitä sillä, etteikö varmasti silloin kaveria hatuttanut.
En mä edes tietoisesti mitenkään napannut tuota naista, jotenkin vaan päädyttiin yhteen.
Meidän ensitapaaminen oli muutenkin erikoinen. Mä olin avollani ja sen silloisella jätkäkaverilla kuskina. Oltiin ihan kuin kissa ja koira, vittuiltiin toisillemme ihan helvetisti koko ajan.
Ollaan tota joskus jälkeenpäin mietitty, että mistä tuokin johtui. Kumpikaan ei oikein tiedä. Kai siinä jotakin sähköä oli heti ilmassa.
Eräs puolituttu yritti kerran iskea tyttöystävääni vaikka tiesi että seurusteltiin. Viimeksi kun nähtiin niin äijä yritti pokkana tervehtiä, no minä huikkasin vain että "haista paska vitun runkkari". Jäi aika hölmistyneenä seisoskelemaa sinne.
Vittu mikä idiootti, kuvitteli vielä että unohtaisin mitä viisi vuotta aikaisemmin yritti. Toisaalta yksi toinen kaveri sai armon käydä oikeudesta kun yritti samaa muijaa, me vain kävimme kertomassa herran omalle tyttöystävälle kaikista niistä syrjähypyistä. Tyydyin tuhoamaan vain seurustelusuhteen ja sillä kaverini "pikku hairahdus" oli kuitattu :-)
Eli ei kaikki miehet ole niin anteeksiantavia. Tiedän myös tapauksia jossa on käyty vetämässä kaverin muijaa, mutta kyllä pääosin ollaan lojaaleja.
No kuten sanoin, tää homma meni näin.
Kavereissa ei ole vika koskaan, niin se vaan on.
Hajotkaa neidit siihen.
Kyllä niitä kavereiden entisiin sekoamisia tapahtuu vaikka niitä loppuun saakka yritetään välttääkin. Mulla ainakin menee niin että jos olen edes nähnyt joskus jonkin naisen kehräävän kaverin tai hyvän tutun kanssa niin siihen ei kosketa enää, saati sitten että näillä on ollut enemmän pelejä keskenään. On tosin kaveripiirissä tapahtunut ohareitakin joista kaikki ovat pahoillaan ja yleensä se sekoilija on koko porukan entinen kaveri sen jälkeen.
Naisia tulee ja menee mutta kaverit ja urheilun suosikkijoukkueet säilyvät.
No... Itse olin kiinnostunut eräästä tytöstä samaan aikaan kuin kaverini. (Joka tulee olemaan bestmanini joskus tulevaisuudessa.) Jäin sitten taka-alalle kun kaverini oli kiinnostunut hänestä aikaisemmin ja tyttökin hänestä. Tultiin tytön kanssa hyvin juttuun ja uskon vahvasti, että tyttö ajatteli myös minua siinä mielessä. Olin pitkään ihastunut tyttöön ja kun kaverini sitten todella pitkään jatkuneen säädon jälkeen alkoi seurustelemaan tämän tytön kanssa virallisesti, olin musertunut. Todistin jopa heidän ensi suudelmansa pienen matkan päästä. Tiukkaa teki sekin...
Vähän tätä virallista seukkaamisvaihetta ennen sain pieniä psyykestä johtuvia fyysisiä ahdistuskohtauksia kun kaverini kertoi tytön ja hänen välisistä jutuista.
Kaverini ajatteli joskus, että olisin ollut kiinnostunut tytöstä ja oli välillä kovinkin mustasukkainen kun vietin illanistujaiset tytön kanssa jutellen... En ole kertonut ihastuksestani kaverilleni kuin vasta muutama kuukausi sitten ja he ovat seurustelleet yli vuoden. Hän kyllä ymmärsi ja näin... Heillä on usein riitaa, eikä kumpikaan ymmärrä eikä halua päästää irti, vaikka sekin on jo välissä ehtinyt tapahtua, mutta aina ne on yhteen palannu.
Itselläni kehkeytyi aika pian kaverin suhteen virallisesti alettua oma suhde toiseen tyttöön, joka äskettäin sitten näki loppunsa. Meillä on edelleen hyvät välit.
Olen aina välillä yhteyksissä tämän kaverin tyttöystävän kanssa ja vähän aikaa sitten oltiin kahdestaan liikkeellä... Tytöllä oli riitaa kaverini kanssa ja minähän siinä usein lohduttajaksi päädyn. Saivat kuitenkin sovittua (yllätys...) ja näin, mutta...
Huomasin sitten, että minulla on edelleen tunteita tätä tyttöä kohtaan. Hänkin ajattelee minusta todella positiivisesti. Kaverini jopa ehdotti tytölle riidan aikana, että hänen pitäisi ottaa minut. Jos tyttö minuun haluaisi vaihtaa, niin en panisi pahakseni, enkä epäröisi kyllä hetkeäkään, vaikka se nyt tuntuu kuinka kylmältä ja ei-oikealta. Mielestäni he eivät sovi yhteen, eivätkä ole sopineet alun alkaenkaan. Minulla ja hänellä sen sijaan on enemmän yhteistä ja samankaltaisempi arvomaailma kuin monella muulla naimisissa olevalla.
En nyt välttämättä kuulosta tässä maailman reiluimmalta mieheltä, mutta minkä sitä ihminen tunteillensa mahtaa. Ei elämä vaan aina ole reilua. Antaa ajan kulua ja asioiden mennä omalla painollaan... Ehkä vielä joskus...
Tulipa tekstiä... :) Pääointti se, että en miettisi hetkeäkään jos saisin mahdollisuuden parhaan kaverini tyttöystävän kanssa. Mitään radikaalia en silti menisi tekemään sinä aikana kun yhdessä ovat. (Samankaltaisia kokemuksia? :) )
On kaksi täysin eri asiaa alkaa olemaan kaverin ex-muijan kanssa ja alkaa olemaan kaverin muijan kanssa. Jonkinlainen suoja-aika kannattaa kyllä olla, mutta jo parin kuukauden kuluttua ersota tie on vapaa.
Särkeintä mielestäni on ettei aktiivisesti sekaannu suhteeseen.
Ei toisen naista viedä, eikä tietenkään sekaannuta toisten suhteeseen. On kuitenkin niitäkin tapauksia, ettei kosketa edes kavereiden entisiin.