meillä on ero tosi asia.Muija lähtee ja minä jään tähän.Onko yhteishuoltajuus hyvä juttu.Meidän mielestä on etei lapset vieraanu toisesta on se sit kumpi tahansa joka saa lapset.Kärsikö lappsi kun sillä on kaksi eri kotia?jos täällä on joku joka haluu tukee noin30v jätkää joka on eroamassa jolla on kolme lasta ni vastaa tähän.
moro
hara
8776
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Varmaankin melko tuttu tarina monelle. Itse olen eronnut tänä keväänä.
Äitinä suosittelen lämpimästi, että yrittäkää vanhemmt pysyä keskusteluväleissä lastenne takia. Kyllä lapset selviää, jos vanhemmat selviävät.
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että lapset ovat sopeutuneet yllättävän hyvin, toki jossain vaiheessa voi tulla takapakkia. Lapset katsovat kuinka vanhemmat suhtautuvat asiaan ja muodostavat sitten omat käsityksensä ja merkityksensä tilanteesta. Teeskentely ei kannata, lapset huomaa. Jos itsellä on paha olla, se on parasta myöntää lapsille, kunhan ei odota, että lapset parantavat tilanteen.
Jos vaan ystäviä löytyy, suosittelen, että aikuisten kanssa keskustelet tilanteesta, jos on vaikeaa kannattaa käydä ammattiauttajallakin.
Jos kummallakaan vanhemmalla ei ole päihdeongelmaa, vankilatuomioita, vaikeita mielenterveysongelmia, päädytään yleensä yhteishuoltajuuteen, vaikka toinen vanhempi anoisi yksinhuoltajuutta.
Lasten huoltajuus, osoitteet ja tapaamiset ovat yllävän eri asioita. Kaikesta sovitaan suunnilleen erikseen, eivätkä paljonkaan vaikuta toisiinsa. Tapaamisten toteutuminen on myös sitten eri asia. Pieniä lapsia voi liikutella, vanhemmat lapset voivat jo ottaa ise tiukasti kantaa, missä milloinkin ovat. Erinnomaista on, jos molemmat vanhemmat tukevat toistensa vanhemmuutta ja tapaamisia.
Alku voi olla hankalaa ja yhtä hässäkkää, mutta maltti kannattaa.
Kannattaa myös iloita joka hetkestä, kun saa olla terve ja lasten kanssa.
Huom. Lapsia ei tarvitse myöskään kaiken aikaa kuljettaa huvipuistoissa, lapset arvostavat arkisia asioita, arjen sujuvuutta, sitä, että saavat huomiota ja rakkautta.
Oikein pajon voimia ja jaksamista Sinulle!
Moi Hara, mulla sama tilanne, outoa vaan teillä et lapset jää sulle. Äitinä en vois koskaan "jättää" lapsiani. En ikinä, vaikka mitä tapahtuis. Ite mietin ihan samaa just eilen ja kirjottelin tänne, kumpi ois parempi, yhteis- vai yksihuoltajuus. Meillä kun puoliso on heittäytyny hankalaks eron kanssa ja pelottaa et sitte myöhemminkin tulee hankaluuksia, vaikka kuinka ollaan järkeviä ihmisiä.
erossa ei aina järjellä oo sijaa, jos ei sitä kestä, siinä ns. "normaalilla" ihmiselläkin voi alkaa viiramaan näköjään.
Itse eronneena ja äitinä en ole hyljännyt lastani vaikka hän on erossa jäänytkin isänsä luokse asumaan. Yhteishuoltajuus on joka toimii ja lapsi on itse koulun/ystävien takia halunnut jäädä isälleen. Ei se hylkäämistä ole sillä lapsi on myös minun luonani paljon ja tavataan melkein päivittäin. Kannattais kuunnella eron hetkellä myös lasta ja sitä missä hän haluaisi asua.
ajatustasi. Nimimerkillä kokemusta on. Lähi-isänä jo kolme ja puoli vuotta.
No ensinnäkin eroasia on kova pala molemmille nim kokemusta on eronnut itse vasta 2kk sitten ja samanverran muksuja.Suosittelen ehdottomasti yhteishuoltajuutta ellei jommalla kummalla ole muita ongelmia esim:huumeet,alkoholi,yms.Omat lapseni eivät ole kärsineet vaikka on 2 kotia,parempi 2 onnellista kotia kun 1 huono koti.Itseasiassa muksut aina odottavat että pääsevät isin luona yöpymään.Yhteishuoltajuudella voi omasta mielestäni vaikuttaa enemmän asioihin esim:toiselle paikkakunnalle muutto.Toivottavasti tästä oli edes jotain apua.Tsemppiä
Yhteishuoltajuus toimii oikein hyvin, jos vanhemmat tulevat toimeen keskenään. Jos vanhemmat tulevat toimeen keskenään, niin miksi sitten pitää erota?
Parempi sopia säännöt heti kätellessä!
Omituinen asia koko ''yhteishuoltajuus''. Toinen huoltajaksi ja vapaat tapaamis ajat lasten ehdoilla!!! Tietenkin vanhempien yhteisen harkinnan mukaan... Ei kai nyt kukaan kärsi jos saa olla isin tai äipän luona...
vastauksista.Ei äiti hylkää lapsia vaan me erotaan ja vaimo ottaa toisen kämpän.En usko että se vaikkuttaa kumpi jää vanhaan asuntoon ei lapsi pidä sitä hylkäämisenä jos äiti lapsi suhde säilyy niin hyvä kuin vaan voi.
Miksi erota jos on väleissä? Sitä voi miettiä.Kun olin lapsi isälle ja äidille tuli ero ennen eroa meni "hyvin" lapsen silmissä.Sen jälkeen näin isäni noin 3v päästä.Äitini hallitsi isää ja lapsia.Isällä oli vain yksi vaihto ehto äidin miellestä,jos isä halusi nähdä lapset olisi pitänyt muuttaa takas tai muuten et voi nähdä lapsia koska niitä ei voi repiä rikki siirtämällä kodista pois.Äiti sai lapset inhoamaan isää tosi paljon, sitä en halua.Kyllä lasella pitää olla isä ja äiti.20 v on kulunut ja minä en saa normaalia isä suhdetta enää koskaan.Me kyllä erotaan ystävinä turha tässä enää on voimia riitelemiseen tuhlata.
Mulla myös raskas ero meneillään ja yritän koota kovasti voimia, jotta saisin välit lasteni isään pysymään kunnossa, lasten takia. Eikä vihatenkaan ole hyvä elää... Tällä hetkellä on tosi raskasta, mutta toivon, että voisin suhtautua asiaan yhtä kypsästi kuin sinä. Tsemppiä!