Nyt mä avaudun
7 kk sitten vihdoin pääsin juttuihin miehen kanssa jota olin pitkään katsellut ja ihaillut vain kaukaa.
Etukäteen tiesin että tämä mies ei tiedä hyvää ja hänellä oli huono maine. Mutta olin "päättänyt" että otan ilon irti ja pidän pään kylmänä.
Samaan aikaan tulin tutuiksi myös toisen miehen kanssa. Hän vaikutti kiinnostuneelta ja kaikin puolin kunnolliselta.
Tottakai ihastuin ja rakastuin siihen pelimieheen oikein kunnolla. Tiesin koko ajan että hän pyörittää muitakin naisia. Mutta mikä oudointa kahden ensimmäisen kerran jälkeen ei olla harrastettu seksiä puoleen vuoteen, nukuttiin kyllä yhdessä. Hän on oikea sekavien signaalien mies, välillä olin ihan varma että hänellä on tunteita minua kohtaan ja välillä hän lähti toisen naisen matkaan suoraan nenäni edestä.
Tämän toisen, kunnon miehen kanssa seksi on mahtavaa, ja hän on muutenkin aivan ihana. Aivan uskomaton huumorintaju.
Olen rakastunut molempiin.
Kun olin pelimiehen kanssa, tuntui että petän kunnon miestä ja toivoin että hän ei saa tietää. Mutta kun olin kunnon miehen kanssa, en tuntenut samoin pelimiehen suhteen. Toivoin jopa että hän saisi tietää tästä kunnon miehestä.
Lopulta tuntui että on pakko valita jonki kumpi, että saan jotain selvyyttä tilanteeseen.
Ilmoitin ensin pelimiehelle että en halua jatkaa kaverisuhteeksi muuttunutta juttua. Meni jonkin aikaa ja jouduin toteamaan että pieleen meni se yritys. Mies ei ilmestynyt ikkunani alle vannomaan ikuista rakkauttaan. Ikävä on ihan hirveä.
Nyt sitten tälle kunnon miehelle pistin kyssärin että mikä on homman nimi.
Hän ei halua seurustella ja on tarkoituksella pysytellyt etäisenä ettei vaan pääse käymään näin.
Nyt mun sydän on tuhantena palana. Ihan rikki.
Viimeiset puoli vuotta on ollut todella kuluttavaa. Koko ajan odottaa ja toivoa jotain minkä on kuitenkin koko ajan tiennyt mahdottomaksi.
En tajua miksi minut on tuomittu sadan vuoden yksinäisyyteen. Mitä pahaa olen tehnyt entisessä elämässä että olen ansainnut tämän?
En enää koskaan uskalla ihastua, enkä ainakaan osoittaa tunteitani. Itkettää niin että silmiä särkee. Tavallaan jo tiesin että tätä kunnon miestä ei kiinnosta mutta en tiennyt että sen kuuleminen ottaa näin koville.
7 kk sitten vihdoin pääsin juttuihin miehen kanssa jota olin pitkään katsellut ja ihaillut vain kaukaa.
Etukäteen tiesin että tämä mies ei tiedä hyvää ja hänellä oli huono maine. Mutta olin "päättänyt" että otan ilon irti ja pidän pään kylmänä.
Samaan aikaan tulin tutuiksi myös toisen miehen kanssa. Hän vaikutti kiinnostuneelta ja kaikin puolin kunnolliselta.
Tottakai ihastuin ja rakastuin siihen pelimieheen oikein kunnolla. Tiesin koko ajan että hän pyörittää muitakin naisia. Mutta mikä oudointa kahden ensimmäisen kerran jälkeen ei olla harrastettu seksiä puoleen vuoteen, nukuttiin kyllä yhdessä. Hän on oikea sekavien signaalien mies, välillä olin ihan varma että hänellä on tunteita minua kohtaan ja välillä hän lähti toisen naisen matkaan suoraan nenäni edestä.
Tämän toisen, kunnon miehen kanssa seksi on mahtavaa, ja hän on muutenkin aivan ihana. Aivan uskomaton huumorintaju.
Olen rakastunut molempiin.
Kun olin pelimiehen kanssa, tuntui että petän kunnon miestä ja toivoin että hän ei saa tietää. Mutta kun olin kunnon miehen kanssa, en tuntenut samoin pelimiehen suhteen. Toivoin jopa että hän saisi tietää tästä kunnon miehestä.
Lopulta tuntui että on pakko valita jonki kumpi, että saan jotain selvyyttä tilanteeseen.
Ilmoitin ensin pelimiehelle että en halua jatkaa kaverisuhteeksi muuttunutta juttua. Meni jonkin aikaa ja jouduin toteamaan että pieleen meni se yritys. Mies ei ilmestynyt ikkunani alle vannomaan ikuista rakkauttaan. Ikävä on ihan hirveä.
Nyt sitten tälle kunnon miehelle pistin kyssärin että mikä on homman nimi.
Hän ei halua seurustella ja on tarkoituksella pysytellyt etäisenä ettei vaan pääse käymään näin.
Nyt mun sydän on tuhantena palana. Ihan rikki.
Viimeiset puoli vuotta on ollut todella kuluttavaa. Koko ajan odottaa ja toivoa jotain minkä on kuitenkin koko ajan tiennyt mahdottomaksi.
En tajua miksi minut on tuomittu sadan vuoden yksinäisyyteen. Mitä pahaa olen tehnyt entisessä elämässä että olen ansainnut tämän?
En enää koskaan uskalla ihastua, enkä ainakaan osoittaa tunteitani. Itkettää niin että silmiä särkee. Tavallaan jo tiesin että tätä kunnon miestä ei kiinnosta mutta en tiennyt että sen kuuleminen ottaa näin koville.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ymmärtää monesti vasta sitten kun sen menettää. Jaksamista sulle!
No tiesikö ne toisistaan, vai missä mättää? Ja mitäs siinä itket? Eihän kukaan pyytänyt että sä menisit rakastumaan. Ja sähän siinä kahden miehen loukussa olit. Ehkä kohtalo katsoi, että sä et ansaitse kumpaakaan.
no, eikähän se ole aivan niin ,että sitä saa mitä tilaa.. tämä toinen on sun mielestä peluri, vaikka mun mielestä sä itse olet ollut se peluri. Peluri ei uskalla mennä tunteen vietävänä, vaan jonkun muun. Peluri pitää yhtä tai useampaa yhtäaikaa, koska itseluottamus on heikko. tjn, saa muut olla toistakin mieltä, ja ehkä pitääkin. :)
et ansainnut kumpaakaan. Tarinan opetus on se, että yhden kanssa kerrallaan ja toivottavasti otat opiksesi tästä!
Renttuihin ei kannata luottaa. Yksi ystäväni (27-v) on juuri tullut aviomiehensä jättämäksi. Arvaapa vaan katuuko hän sitä, kun hän aikanaan valitsi aviopuolisokseen sen rentumman. Että muistapa tämä, kun seuraavan kerran sitoudut.
Ootsä tosissas. Ota joku kenelle kelpaat. Miks naiset yrittää saada jotain älytöntä. Sul oli kaks, nyt sul ei oo yhtään. Eikä kumpikaan miehistä ollut todellisesti kiinnostunut susta. Mua säälittää tollaset naiset! Siks mäki yritän käyttää käyttää kauniita lesomuijii niin paljon hyväkseni kun voin. OPETTELE ELÄÄ YKSIN!