Ennen minulla oli paljon ystäviä...tai niin minä kuvittelin vaikka omin silmin näin miten minua käytettiin hyväksi. Paras ystäväni oli täys alkoholisti jo 14vuotiaana. Omalla tavallaan me olimme oikeasti läheisiä, hän tarvitsi minua, mutta minua turhautti se että kuitenkaan hän ei koskaan täysin uskoutunut mulle. Eikä pitänyt minun ongelmia ongelmina. Kun löysin poikaystäväni viisitoistakesäisenä kaikki "ystäväni" sanoivat ettei se tule kestämään. Lopulta uskalsin esitellä heidät keskenään...ja kaverini hakkasivat rakkaani. Sillä hetkellä suutuin todella ja valitsin tieni. Ystäväni jäi. Kaikki he. Myös muutamat joista ehkä olisi kehkeytynyt oikeasti luotettavia...
En tahtonut enää olla missään tekemisissä heidän kanssaan. Tein oikein.
Mutta nykyään minulla ei ole ystäviä..vain tuttavia ja rakas avomieheni. En uskalla enää itse avautua kenellekään muulle kuin miehelleni. Hän ymmärtää luottamuksen puutteeni muihin ihmisiin.
Onko kenelläkään vastaavaa tapahtunut? Tämä on aika naurettavaa...
En tahtonut enää olla missään tekemisissä heidän kanssaan. Tein oikein.
Mutta nykyään minulla ei ole ystäviä..vain tuttavia ja rakas avomieheni. En uskalla enää itse avautua kenellekään muulle kuin miehelleni. Hän ymmärtää luottamuksen puutteeni muihin ihmisiin.
Onko kenelläkään vastaavaa tapahtunut? Tämä on aika naurettavaa...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nää asiat on niin vaikeita ja ne satuttaa, tarkotan just ystävyyssuhteita. Onko oikeita ystäviä olemassa? Kertokaapa? Mulla itellä on pari kaveria, ihana sisko ja avomies, jota rakastan paljon. Koskaan kuitenkaan ei ole ollut todellista ystävää. Sellasta nimenomaan, joka puolustais mua tosipaikan tullen ja hyväksyis mut just sellasena kuin oon.
Sinun "ystävät" (YksinYhdessä20v) eivät olleet ystävyytesi arvoisia! Ymmärrän hyvin, että et jaksanut yksipuolista ystävyyttä, kukaan ei jaksa pitemmän päälle sellaista. Olisivatpa kaikki ihmiset edes hiukan epäitsekkäitä, ois helpompaa saada oikeita ystäviä! Hyvä, että sulla on mies, jota rakastat. Voisit silti yrittää tutustua uusiin ihmisiin, et sä menetä mitään jos yrität. Mulla on kuitenkin toivo jäljellä, että oikeita ystäviä voi löytää. Etsimällä ja tutustumalla. Ja se on hyvä asia, ettei varsinkaan heti luota uusiin ihmisiin (en usko edes että kovin moni heti luottaakaan). Lopuksi sun juttus ei ollut yhtään naurettava ja muista ihmiset saattaa olla petollisia, mutta onneksi nykymaailmassa sentään jotain voittaa välittämällä oikeesti!!
Olen samaa mieltä kuin Tonttu: tässä maailmassa oikeastikkin voittaa sentään jotain välittämällä oikeasti =)
Ja sinä YksinYhdessä20v, toivon sydämeni pohjasta että löydät luottamuksesi arvoisen/arvoisia todellisia ystäviä =)
Minulla on vähän sama ongelma. Ystävät ovat jotenkin kaikonneet jonnekin, yllättävästi sen jälkeen kun jätin entisen poikaystäväni ja aloin seurustelemaan nykyiseni kanssa. Samoin muuttoni opiskelemaan noin 40km päähän tuntui olevan jotenkin ylitsepääsemätön asia. Nykyisin ystäväni ovat vain tuttavia.
Poikaystäväni (tällä hetkellä kihlattuni) on kyllä saanut jäädä rauhaan, mutta itse tunnen itseni henkisesti hakatuksi ja silti hengailen vielä näiden ihmisten kanssa vaikka en heihin luotakaan...
Jos tarvitset/haluat juttuseuraa, niin saa heitellä meseen tai mailia: [email protected]