eli olinpa tossa yhen todella mukavan naisen luonna joitakin päiviä, se tuntu todelta hyvältä olla yhessä, grillata,ruokaa tehdä ja olla vaan yhteis elämää. saatettin vaikka entistä enemmin ihastua toisiimme. kummankin mielestä tuntu hyvältä olla. mutta sit totuus on se onko järkee vai ei tässä, kummallakin vakipaikka töissä, itselläni kuljetus-alalla, toisella hoitoalalla. ja onhan kai se kaipuu kova toisenl luokse, eli sanokaan kuten jo kysyin onko järkee vai ei? välimatkaa on kuopio-kouvola?????????? tuleeko olemaan yleensä kestäviä suhteita yms....
matkaa 300km
toisten luokse
133128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eihän sitä tiedä, jos ei kokeile. Minulla ja tyttöystävälläni on välimatkaa n. 310 kilsaa ja välimatka tulee syksyllä pitenemään. Kysyin ennen seurustelun alkua, että haittaako välimatka ja hän vastasi että ei haittaa, kuten ei myöskään itseäni. Ainakin toistaiseksi homma toimii.
... jos oikein ymmärsin, olette vasta aika tuore tuttavuus. Minä sinuna antaisin ajan kulua ja suhteen kehittyä itsekseen. Nauti tästä hetkestä :-).
Itselläni oli samanlainen tilanne,välimatkaa taisi ollahieman enemmänkin.
Suhde pelasi hyvin ensimmäiset kuukaudet ,tapailimme viikonloppuisin ja lomilla .
Puhelimessa puhuimme maratoneja joka ilta,jopa parikin puhelua päivässä.
Hänestä tuli osa elämääni ja alkuun välimatka ei haitannut.
Kumminkin suhteen kestäessä rupesin mielessäni haaveilemaan josko joskus saattaisimme asua kokonaan saman katon alla,tilanne näytti vaan niin mahdottomalta toteuttaa juuri töiden takia.
Samoja ajatuksia oli myös vastapuolella.
Huomasimme kumpikin toistemme luona vierailessamme miettivän kuinka tulisin täällä päin viihtymään ja saisinko töitä ym..
Suhde eli täydellä liekillä ja täydellä rakkaudella vajaan vuoden.
Suhde kaatui juuri välimatkaan ja siihen että molemmilla oli omaa aikaa viikolla.
Nainen halusi viettää rajuja ravintola iltoja kuin olisi poikamies tyttö ,ja joutuipa hieman minulle valehtelemaan puhelimessa tekemisistääm koska ei halunnut että minä tekisin samoin täällä päässä.
Tämän vuoksi suhteeseemme alkoi tulla säröjä,alkoi tulla pienoisia riitoja kun hänen menonsa iltaisin eivät menneet aina läpi minulle,hän puhui siis ristiin ..
Vihdoin nainen paljasti että oli hummaillut suunnilleen kerran viikossa tietämättäni,ja pyrkinyt salailemaan asian jotten ottaisi samoja oikeuksia itse.
Loppu vaiheessa suhteemme,puhelin keskustelumme olivat vain kiistelyitä siitä rakastaako hän minua oikeasti vai ei,ja miksi hän valehtelee tietyistä asioista.
Suhde loppui,ja kyllä se satutti minua kovasti,ja uskon että myös häntä.
Kokemukseni mukaan pitkävälimatka ei ole este suhteelle,mutta ongelmia alkaa ajan myötä tulemaan aivan varmasti .
Koska sellaisessa suhteessa täytyy molempien olla täysin rehellisiä ja uskollisia toisilleen vaikka välimatkaa onkin.
Vanha sanonta poissa silmistä poissa mielestä tuhoaa monet kaukosuhteet.
MUTTA KYLLÄ AITO RAKKAUS AJAA MOLEMMAT YHTEEN JOS TAHTOA JA HALUA ON.
Sinun kokemuksesi ei kerro sinällään mitään kaukosuhteesta. Sen kokemuksesi opettaa, että valehtelijan kanssa on vaikea elää parisuhteessa.
Miehen perään 300 km. En ole katunut.
On välimatkaa 800 kilometriä...yhdessä oltu 7kk.
Tunne on molemminpuolinen,muutto yhteen ihan lähiaikoina...kummallakin sellanen olo että se sielunkumppani on löytynyt.Tähän aikaan on kuulunu vastoinkäymisiä niistä on selvitty ja suhde lujittunut ei ole mitään helppoa olla kaukosuhteessa mutta on onneksi keksitty nykyisin kaikki vempaimet millä voi pitää yhteyttä.
Ensimmäisen kerran haluan itsekkin naimisiin,vaikka olin edellisessä suhteessa pitkään ja lapset on en koskaan halunnu vihille asti nyt vain tuntuu että löyty just se mitä hakenut.
Ei muuta kun tsemppiä teillekkin teidän välimatka on kumminki niin lyhyt ei mahoton...onnistuuhan meilläkin...
On sielunkumppani löytyny, niinku puuttuva palapelin puolikas, joka ei oo enää hukassa :)
Välimatkaa 350 km. Yhteenmuutto syksyllä, onnellisempi en voisi olla!
En ole koskaan elämässäni välittäny avioliitosta/lapsista ja nyt tuntuu että sellaista elämää tämän ihmisen kans haluan, uskomatonta!
Kaukosuhteissa oon ollu ennenkin ja ei koskaan ole ollu näin tuskallista olla toisesta erossa, mutta eihän tätä enää liian kauan kestä, onneksi :)
Todella hyvää jatkoa sulle ja ole aina onnellinen! :)
tuskaa se on olla erossa mutta KUN tietää että kohta yhdessä sitä aina jaksaa...
Sinulle myös oikein hyvää jatkoa ja ota kaikki irti mitä saat ja ole onnellinen myös.
..kyllä oon pohtinu tätä asiaa paljon ja oon varmasti onnellinen! Ja kiitollinen siitä onnesta, joka mulle on suotu :)
voe hirveetä, ihanko 300km! Meillä on 3000km ja hyvin menee!
Jossakin vaiheessa tietty tulee jommalle kummalle muutto eteen, jos se on se "oikea".
Mulla on sama juttu että mun tykkäämisen kohde asuu vantaalla ja ite KAUKANA en viitti sanoa paikka kuntaa mutta kummiski. Mä oon miettiny kans että onko järkeä, mutta aina voi yrittää. Onhan se siinä mielessä tympeää että on vakipaikka töissä mutta miäti että olisitko valmis jättämään työpaikkasi ja muuttamaan hänen luokseen ja aloittaa toisessa työpaikassa. Mieti jonkun aikaa ja jos et näe pystyväsi siihen unohda koko homma. Ja kyllä suhde kestää jos jaksaa eres yhtään yrittää. Koita jaksaa!!! :)
toista rakastaa vaikka olis kuin pitkä matka..Kokemusta on..Kestä pieni ikävä se tulee sitt moninkertaisena takaisin kun tapaatte..Jaksamista sinulle :)))))))))
Meilläkin oli 300 km etäisyyttä. Molemmilla vakipaikat, erittäin hyvässä firmassa, "unelmien työ" jota ei voi jättää. Suhteen alkuvaiheilla n. ekan puolivuotta tapailimme viikolla melkein jokapäivä. oltiin samalla suunnalla työreissussa. sitten puolitoistavuotta tiiviisti lähes joka viikonloppu ajeltiin vuoroa toistemme luo. Lomat kaikki vietettiin yhdessä jne...
Nyt ollaan asuttu puolivuotta kimpassa. Minä otin loparit, laitoin asuntoni vuokralle ja lähdin "duunariksi" eli en saanut alaani vastaavaa työtä, ainakan vielä. Mutta kyllä on kannattanut tehdä se ratkaisu.
Unettomia öitä oli muutama viikko sen jälkeen kun olin lopputilin ottanut että mitäköhän sitä tuli tehtyä, hyvät tulot vaihtui paskaan liksaan... Ja hyvin on mennyt, nautin elämästä!