Mites on, kumpiakos tanne kirjoittelee.
Eiko ihmisilla ole muuta tekemista kuin valittaa etta ei saa poika tai tyttoystavaa, kylla elamassa on muutakin kuin vain seurustelu jonkukans.
Itsekkin olen ollu sinkku jo vuoden ajan ja silti nautin elamastani taysilla!
Nautin musiikista, urheilusta, kavereista, perheesta ja muista ihan arkipaivan asioista.
Eika mun sitten tarvi olla ruikuttamassa taalla etta
mun elama on ihan turhaa ku ei oo ketaa!
Eiko ihmisilla ole muuta tekemista kuin valittaa etta ei saa poika tai tyttoystavaa, kylla elamassa on muutakin kuin vain seurustelu jonkukans.
Itsekkin olen ollu sinkku jo vuoden ajan ja silti nautin elamastani taysilla!
Nautin musiikista, urheilusta, kavereista, perheesta ja muista ihan arkipaivan asioista.
Eika mun sitten tarvi olla ruikuttamassa taalla etta
mun elama on ihan turhaa ku ei oo ketaa!
Vastaukset 14
Vanhimmat
täällä! et taida olla sen parempi loppujen lopuksi
naita juttuja just sen takia kun ne on niin surkuhupaisia!
Kylla jokaisen elamalla on tarkoitus siittakin huolimatta vaikkei seurustelis kenenkaan kans koko elamansa aikana.
Mun viimesin seurustelusuhde on 6:n vuoden takaa, siitä asti olen ollut yksin koko ajan. Kellekään en varmaan kelpaa, kun olen niin katkera jo :/ Mutta minkäs teen, täällä minä vietän aikaani, kun kaikki kaverit ovat pariutuneet ja viettävät perhejuhannusta jossakin. Yksi sinkkukaveri olis, mutta en jaksa ajaa 400 kilsan päähän.
kirjoittamaan, jookos? Suomenkielessä käytetään Ä ja Ö-kirjaimia. Tuollaista hoonoo soomee on kamala lukea.
Suomen kieli, ei suomenkieli!
Mutta joiltakin koneilta ei vaan löydy ääkkösiä...
Mutta ainakin mä osaan käyttää ääkkösiä. Pienet kirjoitusvirheet ei merkkaa mitään mutta, kun on joka sanassa jotain outoa niin se ottaa jo päähän. *yhdela palsstalla oli viesti joka oli kirjoitattu nain.sita oli himan hankala lukea.ei ihhme eta aidinkkielen opettajat ums on hieeman huollissaan tylevaisuudesta ku kirjuittajat on ihan alkupeeraisia suomalaisia eta pitais osatavaha paremmin*
Olet siis -78 syntynyt? No minä olen -72 syntynyt. Ei minuakaan vielä alle kolmekymppisenä sinkkuus ahdistanut tippaakaan! Mutta nyt alkaa ahdistamaan; takana on 3-6 vuotta kestäneitä suhteita, ja kaikki menneet loppuviimeksi perseelleen. Aikaa vaan tuhlaantunut turhaan ja tässä sitä ollaan...yksin edelleen.
On niin ihmisen iästäkin kiinni, että ahdistaako yksin olo vai ei. Ja toisaalta; onhan se henkisesti terveen ihmisen perustarpeita rakastaa ja tulla rakastetuksi - joka tätä ei tunnetta kaipaa taikka ei tähän kykene, niin ei ihan henkisesti terve ole.
Joten ei voi mennä sanomaan toisille ihmisille että ovatpa tyhmiä, kun tuntevat tuskaa sinkkuudestaan. Tai voi mennä sanomaan, mutta silloin on itse tyhmä...
minulla on paljonkin tekemistä, on perhe jonka kanssa saa kulumaan lukemattoman paljon aikaa ja koti ja puutarha joka syö loputkin energiasta. yhtälailla soitan musaa, liikun, olen tekemisissä kavereiden kanssa ja nautin jopa työnteosta. iltaisin on vaan kurja mennä nukkumaan yksin ja se tunne, kun katselee kuhertelevia pareja, ettei minustä välitä ketään on joskus aika ylitsepääsemätön..
ja onko se sitten kovin väärin käydä täällä lueskelemassa mielipiteitä ja kertoa omistakin? herää kysymys että mitäs sinä sitten teet täällä??
kaverit on ja menee naimisiin ja viettää aikaa perheidensä kanssa, se on tosiasia jonka ehkä huomaat kun kasvat aikuiseksi. toisaalta voit olla niin saalittava itse ettet tajua sitä, soittelet vaan kavereille et hei, mennaaks raflaan tanaan ku siel on se hyva bandi..
vuoden kokemuksella on turha tulla tänne haukkumaan ketään säälittäväksi, voisit tulla sitten kyselemään kun joulu ja uusivuosi,pääsiäinen, vappu ja juhannus on vietetty omassa hyvässä seurassa kotona useamman vuoden ajan. sitten tiedät miltä tuntuu olla seurustelematon sinkku.
elämästä voi nauttia vaikka on sinkku mutta ihminen kaipaa toista ihmistä vierelleen, se on elämän laki ja sen jatkuvuuden perusta, eikä sen toivominen ja etsiminen tee kenestäkään "saalittavaa" eikä "surkeaa".
Kyllähän sitä helposti vuosi hurahtaa kun vakavasta suhteesta toipuu. Mutta siten jos niitä yksinäisiä vuosia alkaa olemaan takana useampi niin hätä tulee käteen.
Jos olet ollut vasta vuoden ilman parisuhdetta, niin et vielä voi edes kutsua itseäs sinkuksi. Olet pikemminkin vain tauolla parisuhteesta.
Sitten kun sulla on hieman useampi parisuhteeton vuosi takanas, niin tule vasta sitten tänne vittuilemaan muille, helvetin amatööri.
Olet oikeassa. Elämässä on muutakin. Muut on oikeassa. Vuosi on suhtkoht lyhyt aika. Ja toisaalta ei. Minusta se riippuu ihmisestä, mikä aika on pitkä ja mikä ei. Toiselle voi olla viikko yksin samaa tuskaa kuin toiselle 6 vuotta.
Silti minusta et vittuile ollenkaan. Viestit kuulostavat monesti säälittäviltä ja epätoivoisilta, mutta täytyy muistaa, että ne on monesti kirjoitettu juuri masennuksen/ yksinäidyyden olon aikaan.
Ei ihmiset kokoajan kuiten pohdi noita asioita. Ja mielestäni kannattaisi mielummin katsoa yhteiskuntaa ja sen asettamia vaateita ihmiselle. Eli täytyy pariutua. Ihmekkös, jos tässä sinkkuutta ja irtosuhteita sallivassa/suvaitsevassa yhteisössä menee välillä häntä maahan!
Ajatellut taman asian nain etta se on vaan mielenheikkoutta jos siita on valittamassa kokoajan nailla sivuilla.
Joku kirjoitti tuossa aikaisemmin etta on outoa jos ei halua ja kaipaa pariutumista, minusta se taas on tosi outoa etta yrittaa elaa elamaa vain ja ainoastaan sen parisuhteen kautta.
Eiko ole muka mahdollista omata hyva ja tasapainoinen elama muutenkin vaikka ei ehka tulisi koskaan saamaankaan sita elaman kumppania.
Itsekkin kylla haluaisin tavata jonkun kivan mimmin jonka kans jutut sopis hyvin yhteen, en ole loytanyt vielaan sopivaa mutta en anna sen olla esteena hyvalla ja tasapainoiselle elamalle sinkkuna.
Ni-in. Joillekkin pariutuminen ja kumppanin etsintä aiheuttaa ihan mieletöntä stressiä. Kuvitellaan, etä elämä alkaa vasta sitten, kun se joku on vierellä.
Omat voimavarat jäävät mielestäni silloin heikolle käytölle. Mistä kertoo sitten se, että jo parikymppiset surkuttelevat, kun sitä oikeaa ei vain löydy..
Tunnen erään hyvin menestyneen naisen. Hän on päälle 50:nen ikäinen. Aina ollut sinkku. Hän ei voisi edes kuvitella itselleen vakinaista kumppania. Enkä minäkään hänelle. Hän elää yksin, ei niihin kuvioihin sopisi mikään suhde!
Mielenheikkoutta? ehkä. Mutta ei ihmisen tarvitsekkaan mielestäni olla aina vahva. Olen kuiten samaa mieltä, elämä tulisi elää onnellisena niin, kuin sen on rakentanut, tai mitä tielle on tullut. Ainahan sitä ei jaksa, ja silloin täytyy purkaa..
Oma kokemukseni kuiten on, että silloin kun lakkaa etsimästä sen löytää. Ja silloin kun etsii, se piiloutuu.(Muukin kuin suhde, se Juttu, mitä haluaa).