..niin paljon enkä enää tiedä mitä tekisin, olo on kauhea ja en pysty nukkumaan, en syömään, en lukemaan..purskahdan itkuun missä ja miten sattuu..telkkarin kattominenkin tekee vaikeaa jos sieltä tulee jotain mikä muistuttaa hänestä. Hän, mies, minun poikaystäväni joka julmalla tavalla päätti suhteemme pettäen, sen jälkeen jättäen. Koskaan en ketään näin kovasti ole rakastanut ja kipu on niin kova. Ei pahempia selityksiä, ei mitään. Olo on todella sekava ja epätoivoinen. Hän tuntuu olevan enemmänkin ylpeä kuin katuva teostaan joka romahdutti minun maailmani, enkä edes saa anteeksi pyyntöä. Miten tälläisestä pääsee yli, kun ei voi muuta tehdä kuin istua kotona ja muistella, itkeä. Eikä syypää tähän hirveää oloon, edes ymmärrä kuinka toista satutti..
sattuu..
tt75
6824
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Don't worry...Samaa fiilistä tässä itse kullakin,vaan tiedän tunteeen. Mutta asiaa vaan mutkistaa se että oleilen tämän pettäjän kera vieläkin...Itkua ja hammasten kiristystä joka päivä ja ilta.Koita kestää kaikesta huolimatta. Mutta muista miehiä on maailma täynnä ja rakkautta voi saada myös pettymystenkin jälkeen, vaikka luottamusta ei ihan heti olisikaan uuteen rakkauteen?!
Jos vaikka järjestettäisiin jossain vaiheessa pienet pieksäjäiset tuollaisille miehille. Ei naista saa noin kohdella.
Aika, paikka ja osoite.
Been there, done that. Eli tiedän miltä toi tuntuu. "Elämäni mies" petti (mä tyhmä annoin anteeksi), ja lopulta jätti (sähköpostilla! ei selityksiä)ja muutti lukioaikaisen tyttöystävänsä luokse. Mikään ei ole koskaan raastanut sydäntä samalla lailla kun toi suhde.
Jos yhtään auttaa, niin voin kertoa et aika auttaa. Se ei muuta tapahtunutta, mutta vähitellen asian kanssa voi oppia elämään ja tajuamaan sen et elämä todellakin jatkuu ilman kyseistä henkilöä. Luultavasti ystäväsi ovat jo sanoneet, että ansaitset paremman, ja he ovat oikeassa. Yritä keskittyä normaaliin elämään ja suuntaa energiaa kyseisen miehen ajattelun sijasta esim opiskeluun tai liikuntaan.
Itsekin luultavasti tajuat ettei se voi olla rakkautta kun se tuntuu noin pahalta. Meillä naisilla nyt vaan on tapana haksahtaa tommosiin renttuihin. Rentusta on kiva tehdä semmonen "kyllä se muuttuu kun mä sitä tarpeeksi rakastan"-projekti. Mut joo...ei ne muutu ja se ei ole sinun vikasi. Sinua varten on tuolla jossain olemassa mies, joka ei satuta tuolla lailla. Usko siihen ja yritä jaksaa! Kirjota miten sujuu!
Tällastahan tää naisen elämä on...Kaikkee vaan ei tarvis kestää mutta joitain asioita aina antaa anteeksi j asitten kaduttaa jälkeen päin. EHkä me naiset ollaan niitä joille asetetaan ne pellenaamarit heti syntyessämme? Mutta yhdyn edellisiin...Pienet pieksemiset olis noille miehille paikallaan ja kyllähän kaikille se oikee sit joskus löytys..Kait? Aikaahan se vaatii ja voimia. Eli siis: Lippu korkeelle ja periksihän ei anneta? Vai?
Ei muuta,kun taistelua kaikkea sitä paskaa vastaan mitä se kundi sulle tuotti...mua on petetty monet kerran ja olen sitä itsekkin tehnyt tosin sillä erolla,että siihen oli syyt(muuten ei pettäminen voisi vähemmän kiinnostaa)se on kusipäisintä hommaa mitä vaan voi toiselle tehdä eli loukata ihmistä jota rakastaa syvästi.Sinulle haluun vaan sanoa tällä viestillä nosta purjeet ylös ja ratsasta aalloilla uusiin seikkailuihin ja unohda se kusipää joka sinua ei osannut arvostaa:)*hymyile ja nauti elämästä kyllä se aurinko paistaa vielä risukasaankin*lohdutus suukko poskelle*:)