Vai mikä mua vaivaa? Aloin seurustelemaan ensimmäistä kertaa 19 vuotiaana, sitä ennen halusin epätoivoisesti poikaystävän, mutta olin niin ujo, että en pystynyt tulla ollenkaan toimeen miesten kanssa. Jossain vaiheessa olin sitä mieltä että seurustelisin kenen kanssa tahansa joka vaan haluais mut, kun en jaksanut olla yksin, mut ei kenenkään kanssa ikinä tullut mitään kun olin niin epätoivoinen. Nyt ollaan seurusteltu mun nykyisen ensimmäisen poikaystävän kanssa n.10kk ja nyt vasta tajusin miten tyhmä oon ollut koko tän ajan, koko suhde on ollut aikamoista vuoristorataa, välillä meni hyvin, välillä niin huonosti, että itkin melkein joka päivä, kun riideltiin koko ajan, jälkeen päin ajateltuna sain kokea paljon uusia, ihania asioita, mitä en ikinä kokenut ennen, mut myös paljon tuskaa, surua, vihaa.. Poikaystävälläni on ilmeisesti 2 erilaista persoonaa, välillä se on tosi ihana, romanttinen, rakastava, sanoo ihania asioita, välillä käyttäytyy kuin joku hullu, on pelottava, haukkuu niin kuin kukaan ei oo ikinä haukkunut mua :( juopottelee, jolloin sille tulee hirveitä mustasukkaisuuskohtauksia, haukkuu huoraksi jne...Kaiken lisäks petin poikaystäväni toisen miehen kanssa joka oli kiinnostunut musta (ja se olisi niin hyvä poikaystäväehdokas, jos kaikki olisi mennyt toisin,nyt se ei halua olla mun kanssa missään tekemisissä). Ja nyt vasta ymmärsin syyn pettämiseen, kun en saanut mieheltäni mitään huomiota, olin ihan yksinäinen ja onneton, ei nähty pitkään aikaan ja vaan riideltiin. Kun kerroin siitä poikaystävälle, tuli viikon ero ja sit palattiin taas yhteen, vaikka en edes halunnutkaan olla enää yhdessä!! Mut en tiiä miks suostuin!!! Mut se antoi mulle anteeks, koska kuulemma rakastaa niin paljon. Niin ja mäkin rakastan sitä, tuntuu ainakin siltä.. Mut tuntuu myös että olisi pitänyt pistä välit poikki jo suhteen alussa, että oon tuhlannut niin monta kuukautta turhaan tähän suhteeseen, pari mukavaa miestä oli kiinnostunut musta, ja oon varma että joku niistä olisi se oikea mulle, mut en mitenkään voinut päästä irti mun poikaystävästä, pelkäsin että niiden muiden miesten kanssa ei tule mitään ja jään lopulta yksin. Nyt en enää kiinnosta niitä miehiä ja pelkään entistä enemmän et jos tää suhde päättyy niin jään yksin :( En pysty olemaan onnellinen poikaystäväni kanssa (vain hyvin harvoin), mut en pysty olemaan erossakaan siitä, kun tulee niin ikävä, ja välillä kun tapaan sen taas niin mietin et miks ees ikävöin sitä, kun se taas kohtelee mua huonosti. Mut en halua olla yksinkään :( En tiiä enää mitä tehdä. Tiedän ainoastaan että tää ei ole sellainen mitä pitäs olla, tuntuu että viedään sitä vaan väkisin eteenpäin, poikaystävä aina lupaa kaikkea (lopettaa haukkuminen, juominen jne) mut ei ikinä pidä mitään lupauksia, mut en osaa päästä irti!! Tuntuu että kun odotin oikeaa suhdetta niin pitkään ja vihdoin sain semmosen niin en missään nimessä enää lopeta sitä, tapahtuis mitä tahansa ,pidän vaan kiinni siitä!!Epätoivoista.. mut oon aina ollutkin epätoivoinen, ennen tätä suhdetta etsin vaan koko ajan tarkoituksella miestä, siks ne kaikki juoksi karkuun kun olin niin epätoivoinen! Johtuukohan se siitä etten saanut lapsena isältä rakkautta? En edes muista että se olisi ikinä sanonut rakastavansa mua tai halanut mua,ehkä joskus kun olin tosi pieni,ei ikinä välittänyt musta, tai ei osannut näyttää että välittää, juopotteli vaan kans ja haukkui mua ja äitiä, ja joskus löi..sitten kun vanhemmat erosivat (olin 17) niin se ei pitänyt muhun enää mitään yhteyttä,nyt en ole puhunut sen kanssa jo 2v enkä nähnyt sitä, asutaan nyt eri kaupungeissa, ei sitä edes kiinnosta mun elämä..
Oon kyl ihan sekaisin ja koko mun elämä on nyt niin sekaisin, en tajua miten se on mennyt tollaiseksi :'( Vaikka välillä tuntuu että ollaan ihan onnellisia poikaystäväni kanssa, mut sit taas se karu totuus paljastuu.. Ollaan varmaan molemmat niin epätoivoisia ja säälittäviä tapauksia..
Tuli aika sekava teksti, mut toivottavasti joku osais auttaa? Kun en voi edes kenellekään puhua tästä..
Oon kyl ihan sekaisin ja koko mun elämä on nyt niin sekaisin, en tajua miten se on mennyt tollaiseksi :'( Vaikka välillä tuntuu että ollaan ihan onnellisia poikaystäväni kanssa, mut sit taas se karu totuus paljastuu.. Ollaan varmaan molemmat niin epätoivoisia ja säälittäviä tapauksia..
Tuli aika sekava teksti, mut toivottavasti joku osais auttaa? Kun en voi edes kenellekään puhua tästä..
Vastaukset 14
Vanhimmat
Emme edes tee hirveästi asioita yhdessä, yleensä se vaan tulee meille yöksi, vaikka lupaa tulla illalla, tulee tosi myöhään ja mennään heti sänkyyn,aamulla se vaan lähtee pois, ei kuulemma ehdi tulla aikaisemmin kun näkee kavereita!!! Jos ollaan menossa baariin niin se yleensä jättää mut sinne yksin, tai ei edes ilmesty paikalle, kun on niin kännissä jossain muualla, ettei tajua enää mistään mitään! Oon monesti itkenyt baarissa sen takia.. Aina lupaa että tehdään asioita yhdessä, mutta viettää melkein koko sen vapaa aikaa kavereiden kanssa, ja mä joudun aina soittamaan koko illan sille et milloin nähdään, vastaa että kohta, 2h päästä sama vastaus. Vitsi että oon TYHMÄ!!! Nolottaa nyt että kirjoitin edes tänne,nyt mua varmaan aletaan taas haukkua täälläkin..
suhteista joissa haukutaan toisia syyttä suotta. Eti joku parempi mies, miehiä riittää.
On niin tutun kuuloista tekstiä, että ihan hirvittää. Tai no minun "mieheni" ei kyllä hauku minua edes kännissä, mutta muuten samanlainen. meidänkin yhdessä olo rajoittuu yleensä melkein pelkkään seksiin, tulee niin hyväksikäytetty olo. Mutta miksi sitä pitää olla niin typerä, että hakkaa päätänsä seinään päivästä toiseen...
Tiedän mitä sinulla on meneillään ja en minäkään voi kenellekkään puhua. Kaverit vaan sanoo, että jätä se. No, ei se ole niin helppoa ku miltä kuulostaa. Niin monta kyyneltä oon vuodattanu tuon äijän takia, eikä se edes ole sen arvonen.
Yritä jaksaa ja toivottavasti löydät jonku sinun arvoisen. Et ole läheisriippuvainen, vaan ihminen joka kaipaa rakkautta. miksiköhän sitä vaan ettii väärästä paikasta...
No kyl me välillä muutakin tehdään, mut ei se aina jaksa tehdä mitään erikoista kun on aina väsynyt töiden jälkeen, ja menee aina sen kavereiden luo.. Sit syyttelee mua et mä vaadin muka liian paljon ja se on väsynyt koko ajan, et mä en ymmärrä sitä, niin mulle tulee oikeasti syyllinen olo.. Ja kaikki sen haukkumiset selittää väsymyksellä ja työstressillä.. just.. Oon mäkin itkenyt niin paljon, mut välillä tuntuu niin hyvältä että on mies ja ei tarvi olla yksin, saa seksiä ja mies tukee taloudellisestikin vähän.. Mut välillä osaa olla niin ilkeä, et ei sitä uskois samaks ihmiseks.. Nyt taas tuntuu et kaikki on hyvin ja mitä oikein itkin täällä.. :D Mut oon varma et taas muutaman päivän päästä menee hermot sen takia.. En kuitenkaan ole vieläkään valmis eroamaan.. Tuntuu et eroaisin jos löytäisin jonkun uuden paremman miehen nykyisen tilalle, mut tuskin se uus mies siitä pitää, et sen takia erotaan.. Ja epäilen jotenkin että en edes löydä parempaa.. Kun ei ole muista miehistä hirveästi kokemusta, niin mitä jos muut on vielä pahempia :D Mut jos teidän yhdessäolo on todellakin pelkkää seksiä, niin miettisin sinuna kyl vakavasti eroa.. Voimia sulle! Ja kiitos kannustuksesta!
Teksti, jota luin oli myös itselleni todella tutun kuuloista. Pitkään mietin miksi ihmisen pitää olla läheisriippuvainen. Olin ja en ollu. Kova vapaudenkaipuu oli koko ajan eikä mua saanu kahlehtia mihinkään. En vaan osannu olla yksin.
Sanoisin että teille kummallekin tekee hyvää repäistä itsenne IRTI, kuten itsekin tein. Olette yksin niin takaan ja alleviivaan, että vähän ajan päästä alkaa sinkkuna olo ja pelkästään itsestään vastuussaoleminen tuntua todella hyvältä. Tunteet ei jatkuvasti ailahtele yms. Huomaa, ettei toista siihen tarvita petiä lämmittämään, halaamaan. Sen kun oppii ensin niin osaa sitten asennoitua parisuhteeseenkin eri lailla.
Ja vannon että löydätte kumpikin itsellenne sopivan miehen! Ymmärrän täysin miksi olette sellaisissa suhteissa, mutta teidän täytyy ottaa itseänne niskasta kiinni ja tarkkaan miettiä MITÄ te tältä elämältä oikeasti haluatte? Ja jättää ne poitsut ensi töiksi. Olette nuoria, teillä on niin paljon aikaa elämässä löytää onnea. Se, että hyljeksitään, jätetään yksin, haukutaan, luvataan eikä pidetä... se ei kuulu onnellisuuteen ja normaaliin parisuhteeseen vai kuinka?
Voimia!
Teepä tekstiin kappalejako, ja lyhennä sitä sen verran, että kerrot ydinasiat. Joku voisi jaksaa kommentoida sen jälkeen. Tuollaista eeposta, jossa ei ole edes "hengähdystaukoa" (vrt. kappaleet tai looginen jäsentely) ei lue pirukaan.
kauheasti, kun oli niin paha mieli niin ei siinä jaksanut miettiä mitään kappalejakoa ja kirjoitin vaan kaiken mikä painaa mieltä. Toivottavasti joku muu jaksaa lukea..
Hei Neiti.
Nuo samantapaiset kuviot läpikäyneenä toivoisin että asuisit yksinäsi, itsenäistyisit ja oppisit elämään ilman riippuvuutta kenestäkään. Parisuhteessa voi sitten elää loppuelämänsä jos niin haluaa.
En olisi ollut kypsä siihen parisuhteeseen johon nuoruudessani ajauduin vielä pitkään aikaan.
Seurustella toki voi ja tapailla ihmisiä. Tutustua ihmisiin, itseensä ja tunteisiinsa kaikessa rauhassa.
Tunnen joitakin sinua vanhempia nuoria naisia,joilla ei vielä ole ollut ketään vakituista seurustelukumppania ja silti he ovat ihan tasapainoisia, onnellisia, kauniita ihmisiä. He puhuvat asiasta avoimesti, huumorillakin vaikka selvästi he ovat pohtineet että onko se "normaalia" tai "noloa".
Kuvittele minkälaista elämäsi tulee olemaan viiden vuoden kuluttua jos jatkat suhdetta. Kuvittele sitten itsesi viiden vuoden päähän sellaisena kuin haluaisit.
Onko näillä vaihtoehdoilla eroa?
Pärjäile!
että olet läheisriippuvainen, sitä pitäisi vaan pystyä ajattelemaan järjellä eikä tunteella ja lähteä tuollaisesta suhteesta. olet vielä niin nuori että ehdit tekemään vaikka mitä :) teillä ei kai vielä ole lapsiakaan niin on varmasti vähän helpompaa erota....
Mulla meni ihan ohi puolet tekstistä mutta joitakin sanoja jäi mieleen! "että poikaystäväsi tulee myöhään illalla yöksi ja lähtee aamulla aikaisin pois" jos se on teidän yhteistä aikaa ja rakkauden osoitusta oletko tyytyväinen siihen? En oikein tiedä että kannattaako teidän vain erota jos kuitenkin rakastatte toisianne? Sano hänelle tunteesi suoraan mitä mieltä olet hänestä, niin ehkä saatte puhuttua tämänkin huolesi!! onhan se kurjaa kun sinä joudut tälläistä kestämään, meinaan mun pää olisi jo ihan sekaisin tosta ongelmasta, mutta onhan ihmisiä joilla mnee viellä huonommin ja he silti rakstavat toisiaan ja välittävät! Siis tarkoitan sellaista väkivaltaa mitä teillä ei varmaankaan ole!? "lyömistä".. Luin kuitenkin sinun kirjoituksen ja toivon että pärjäät jatkossa ja teet oikeat ratkaisut :)
nyt kun se on vielä mahollista. sit jos asutte yhdes tai teil on jotain muuta yhteistä tai saatte lapsen, sit erosta ei tuu enää mitään. eroa nyt kun voit. elä hukkaa elämääsi tuollaiseen. löydät aivan varmasti paremman!
Tuolla tyylillä ajaudut sarjaseurustelijaksi ja annat itsestäsi todella epäluotettavan kuvan eikä miehet oikein pidä siitä (kuten itsekin olet huomannut).
Kun kerran niitä mukavia miehiä kuitenkin riittää niin kannattaisi ihan rauhassa erota, unohtaa miehet hetkiseksi ja olla vähän yssikseen. Liian nopeasti aloitetut laastarisuhteet menee kumminkin pieleen.
Nykyisellä tyylilläsi kaikki menee kuitenkin ennemmin tai myöhemmin pahasti perseelleen.
no nyt taas vaihteeks on mennyt tosi hyvin, ollaan molemmat ihan tyytyväisiä, ollaan vietetty kiva viikonloppu jne.. Ja ollaan puhuttu kaikista asioista, miten työstressi aiheuttaa molemmille pahaa oloa, jota puretaan aina toiseen jne... Mut varmaan taas joskus tulee aika jolloin vaan riidellään ja haukutaan toisiamme.. Mut pitää katella vielä..
Jätä se mies. Itse kiduin 2v vastaavassa suhteessa, mies petti neljä kertaa ja annoin anteeksi, kun rakastin niin paljon ja ajattelin, että hänkin minua. Henkistä väkivaltaa, kaverit ja alkoholi tärkeämpiä, haukkumista ja lopulta fyysistä väkivaltaa jonka jälkeen laitoin heti poikki. Se herätti. Kerta mies on tuollainen, lopeta, ennen kuin sattuu todella pahasti. Olet riippuvainen niistä pienistä hyvistä asioista. Mies on 99% ajasta täysin mulkku ja sitten se tekeekin jotain ihanaa, kun olet ihan valmis jättämään niin se tuo sinulle ruusun ja lepertelee ja olet ihan myyty. Narsisti se on(etsi netistä narsistien uhrien tuki ry, tulet huomaamaan, miten kaikki osuu poikaystävääsi). Se ottaa kaiken mitä annat, mitään et saa takaisin, kuin silloin, kun hän älyää että olet häätämässä häntä elämästäsi. Tuo ei ole rakkautta nähnytkään. Saat paremman. Jätä se, ennen kuin on liian myöhäistä :( Usko minua, se ei muutu miksikään tuosta. Pahenee vaan.