Voiko rakkautta kahlita, voiko sen

Ykkönen vai kakkonen?

Tuossa tilanteessa taitaa olla kokolailla kaksi vaihtoehtoa... Joko satutat itseäsi tai muita. (Ehkä pahimmassa tapauksessa sekä ettäkin...)

Joko teet järkiratkaisun ja pysytte vanhoissa suhteissa ja lopetatte tämän uudemman. Tämä satuttaa itseäsi sisältä aivan taatusti ja vaatii lujaa tahtoa ennen kaikkea.

Tai sitten teette päätöksen ja lopetatte vanhat suhteet uuden takia. Tämä satuttaa aivan taatusti kaikkia muita. Ja valitettavasti todennäköisesti myös sinua...

Minä olen tehnyt tuon ensimmäisen ratkaisun. Varsinaista suhdetta ei koskaan aloitettukaan, mutta pahalta tuntui luopua ihmisestä, joka tuntui kuin luodulta minulle. Mutta ei minusta ole rikkomaan kahta perhettä. Siis kärsin hiljaa itsekseni...

Miksi menit naimisiin miehesi kanssa?
Miksi teit lapsen suhteeseen ?
Miksi petät miestäsi?

Joku kirjoitti että miksi naisen pitäisi aina ajatella muita eikä vain itseään. Samaa asiaa odotetaan käsitääkseni myös mieheltä vai mitä?

Kaikein eniten ottaa päähän lapsen takia, ja sen hankinnasta päätää suhteessa nainen.

Ja se puolivuotta on "hirveän pitkä aika" tuntea toinen oikeasti.

Moro
Eiköhän tossa ole jo sotkua tarpeeksi. Luulisin, että sotku hieman selkiytyisi tai jopa kokonaan poistuisi jos kertoisi asian. Haluaisitko todella sellaisia neuvoja, että miehesi jäisi kuultuaa hyvälle mielelle?? Elämä on vaan sellaista että ihmisille sattuu ja tapahtuu, inhimillistä. Jos haluat oikeasti olla onnellinen on valinnan paikka edessä. Nykyisellä kuviolla molemmat suhteet kääntyvät sinua vastaa ja lopulta jäät yksin. Jos yksinäisyys ei pelota ei siinäkään ole silloin mitään huonoa vaan päinvastoin. Vai sorrutko selittelemään, että kyllä mä muuten mutta on noi yhteiset lapset..? Aivan paskaa sanon minä, Lapset eivät ole minkään syy...Vai etkö oikeasti vielä ole 100 pros. rakastunut ja sinulla on tunteita miestäsi kohtaan?? Kannattaa olla itselle rehellinen ja pohtia asioita todellisista näkökulmista, kukaan ei tiedä eikä kuule, jollet itse kerro..Kun saat itsellesi vastauksia tee ratkasuja, simppeliä. Elämä on oikeasti helppoa, mutta liian useat ihmiset haluavat tehdä siitä niin kamalan vaikeeta, että huh-hu.

Pää pystyyn, oikea ratkaisu valkenee sinulle kyllä, asioilla on taipumus järjestyä!!

Itse en ole ihan vastaavassa tilanteessa ollut mutta olen eronnut "itsekkäistä" syistä lasteni isästä, ollakseni yksin lasten kanssa koska koin etten ollut onnellinen siinä suhteessa. Eli peruslähtökohtahan on melkein sama, sinä koet että jossain toisessa tilanteessa voisit olla onnellisempi. Eikä siinä ole mitään pahaa.

Eropäätöksen pitäisi ehkä kuitenkin lähteä siitä ajatuksesta että haluatko lähteä nykyisestä suhteestasi? Haluaako rakastettusi lähteä nykyisestä suhteestaan? Jos vastaus on kyllä, kannattaa vakavasti harkita eroamista, kukin omalla tahollaan. Yhteispäätös ei ole mahdollinen, toki voitte toisiltanne saada tukea ja toisen lähteminen vanhasta liitosta saattaa antaa voimaa lähteä omasta. Omaa onnea ei voi toisen varaan rakentaa, eropäätös on aina ero suhteesta, ei alku uudelle. Joten jos eropäätöksesi pysyisi voimassa riippumatta siitä miten uusi suhde jatkuu/loppuu, siinä tapauksessa olen ehdottomasti eron kannalla. Ja jos päätökset ovat erilliset, ei uuteen suhteeseenkaan tule niin suuria onnistumisen paineita, koska uusperhekuviot eivät koskaan ole helppoja ja mutkia on varmuudella tulossa matkaan. Mutta jos ei ole liian ruusunpunaisia kuvitelmia vaan ymmärtää ettei se tie tule helppo olemaan, on teillä kaikki edellytykset onnistua suhteessanne!

Mutta aina on niitä jotka tuomitsevat muiden eropäätöksiä, useimmiten taitaa olla oma lehmä ojassa... Mitä jos asiaa miettisi näin: Koska me teemme aina ratkaisumme sen hetkisten tietojen ja tunteiden perusteella, voi käydä niin ettei se aiempi ratkaisu olekaan enää oikea 5-15 vuoden päästä. Pitäisikö siis liitossa pysyä vain siksi että sen päätöksen aikoinaan teki, vaikkei se enää oikealta tunnukaan? Minun mielestäni ei. Se ei ole oikein sinua kohtaan, ei miestäsi kohtaan eikä edes lastasi kohtaan. Ei ole mikään itseisarvo roikkua kiinni perheessään hinnalla millä hyvänsä. Me elämme vain kerran ja jokaisella on oikeus tavoitella omaa onneaan. Lapset ovat onnellisia kun vanhemmat voivat hyvin ja ovat onnellisia (riippuen tietenkin lastenne iästä!!), nykyinen miehesi voi löytää jonkun joka rakastaa häntä samoin kuin sinä rakastat tätä uutta miestä, etkö soisi sitä hänelle?

Ajatellaan tilannetta 15 vuotta eteenpäin. Missä haluat olla silloin? Voimia sinulle, sinulla on suuri päätös tehtävänä, mutta se on päätös jonka vain sinä voit tehdä! Älä anna muiden vaikuttaa liikaa päätökseesi.

Melkoista selkärangattomuutta tuollainen.

Jos olet jo suhteessa, et katsele muita ja et reagoi omiin ihastuksiisi tms. tunnereaktioihin mitenkään.

Tämän pitäisi olla päivänselvä asia. Mutta ilmeisesti
ei itsekontrolli riittänyt. Hävetkää.

"Yritimme aikamme taistella tunteitamme vastaan mutta jokainen siinä tilanteessa ollut tietää että se on toivoton taistelu."

Tunteita vastaan ei kannata taistella, se on toivotonta puuhaa. Sensijaan voi taistella tekojaan vastaan. Miettiä aikooko lopun elämää olla tunteidensa vietävänä. On erittäin todennäköistä, että yhteiseloonne nykyisen "uuden" rakastettusi kanssa tulee ryppyjä ja rakastut taas päättömästi toiseen. Kivutonta tuosta yhtälöstä ei saa millään.

Hei,
ei kukaan pysty neuvomaan ketään tekemään oikein, ellei tunne todella syvällisesti ja riittävästi koko perhe-elämää ja teidän kaikkien parisuhteita ( siis neljän ihmisen tässä tapauksessa ).
Sen tahdon kuitenkin sinun ajattelelevan, että Lapsista Ehjä avioliitto ja ehjä koti ovat kultaakin arvokkaammat. ( ellei siellä ole väkivaltaa, juopottelua, huumeita , hyväksikäyttöä jne..)
Ja myös sen, että rakastuminen on todella erittäin eroottinen kokemus, siinä sukupuolinen viehätysvoima ja tunteet saavat vallan ..siis luonnollinnen vietti naisen ja miehen välillä . Kun taas rakastaminen on täyttä työtä, se on kunnioittamista, arvostamista, rakastamista, uskollisuutta jne...
Rakastuminen ei vaadi mitään ponnisteluja , se vaan tulee.....todellinen rakastaminen on taas aivan paljon muuta ja syvällisempää sekä pitkä kestoisempaa..koko elämän kattavaa.
Kumpaa haluat, miten haluat esimerkkiä näyttää lapsillesi.
Intohimo on puhtaasti seksuaalista, se on eroottista ja itsekästäkin molemmin puolin.

Mieti asioita, löpydät kyllä oikena ratkaisun ITSE.
Ajatukset on tärkeintä suunnata juuri TÄRKEIMPÄÄN, sillä ajatuket saavat aikaan tunteita, tunteet taas aikaan tekoja ja teot saavat aikaan aina seuraamuksia ...niin itselle kuin monelle muullekin ja me aikuiset kypsät ihmiset osaamma hillitä ja hallita kaikkea tätä.
Tsemppiä ja oppia elämääsi.