Mitä olivat "hämyt"?

Hämyillä ei kai ollut suoranaista lajityyppiä musassaan, elleivät jotkut uriah heepit. Mainitunlaiset orkesterit lienevät yksi johtolanka.

hämyt ei kuulu mihinkään tiettyyn musikkimaun ryhmittymiin, olivat vaan epämääräisiä hämyjä.En kyllä itse asunu suomessa sillon mutta kuulin usein festareilla tuon sanan.Mulla tulee Leskisen Juice mieleen hämystä.Asuin 80-luvulla Tampereella ja kuulin usein Pellonpään suusta tuon sanan Tillikassa.

porukkaa? Muistaakseni joskus 70-luvulla puhuttiin hämyistä ja poppareista. Diinarit ovat varmaan jostain 50-luvulta (nimitys perustui tod. näk. James Deaniin, 24 v. kuolleeseen jenkkinäyttelijään, jota ruvettiin idolisoimaan traagisen kuoleman vuoksi?).
Popparit siis kuuntelivat 70-luvulla ns diskomusaa ja puketuivat muodikkaasti ja suht siististi. Hämyt diggailivat undergroundia ja just ehkä Black Sabbathia ja muuta raskaampaa rockia. Hämyt yhdistettiin usein myös huumeisiin ja pukeutuminen ja elämäntyyli yleensäkin oli aika boheemia. Popparit ja hämyt tietenkin inhosivat toisiaan ja hämyjä muutenkin vähän "aliarvostettiin?;o). Itse styylasin jonkin aikaa hämypojan kanssa, mutta se päättyi kyyneliin, no ei nyt sentään, mutta eroon kuitenkin. Hämyt muistuttivat mielestäni 90-luvun grungisteja ulkoisen habituksensa vuoksi, sekä viehtymyksensä huumeisiin ja undergroundiin.

progea, folkia ja hippimusaa. Eräänlaisia jälkihippejä hämyt siis olivat. 70-80-luvun taitteessa hämyjä kutsuttiin myös liimoiksi (liimatukka). Hämyjä vihattiin tuolloin, koska proge oli siihen aikaan, kun vallalla olivat punk ja rpckabilly, totaalisen epämuodikasta musaa digata. Niinpä hämyjä pidettiin outoina ja outoa musaa diggailevina tyyppeinä.

Rokkarit eli diinarit olivat moottoripyorailijoita / jenkkiautoharrastajia, usein lukihairioisia tai muulla tavalla vajaakuntoisia. Monet heista paatyivat ajamaan jonkinlaista yhdistelma-ajoneuvoa ammatikseen tai valtion virkoihin, esim poliiseiksi.

Diskojengi olivat talousihmisia, niita parhaiten yhteiskunnassa menestyvia.

Hamyt olivat amerikkalaisen hippimusiikin ja Juice Leskisen kuuntelijoita, teekkareita, masturbaatio-tekniikoiden asiantuntijoita ja pahasti kiusattuja paitsi jossain landella, jossa heita olikin paljon. Olettaisin heidan olevan jonkinlaisia sosiaalikuraattoreja, konsultteja tai toimittajia tana paivana, tai EU-virkamiehia.

Hamyihin usein sotkettiin modit, maiharia kayttaneet fiksut nuoret. Luoja meita varjelkoon. Edes stadissa ei kylla ollut kuin mina suunnilleen...

Tässä joitakin muisteluja ihanalta 80-luvulta ja silloista nuorisomuotia:

1) Rokkarit. Rokkarit kuuntelivat rock and rollia, hard rockia ja heavy rockia. Kotimaisista suosittuja olivat Hurriganes, Lemon ja Juice. Ulkomaisista suosittuja olivat Deep Purple, CCR, Led Zeppelin, Uriah Heep ja Thin Lizzy. Status Quokin kävi. Yleisin pukeutumistyyli farkut ja farkku- tai nahkarotsi. Pojilla poikkeuksetta siilitukka. Tyttörokkareita ei juurikaan ollut.

2) Diinarit. Tunnettiin myös nimillä teddyt ja vintsat. Tämä porukka diggasi rockabillyä ja tykkäsi haastaa riitaa kaikkien muiden ryhmien kanssa. Kotimaiset bändit olivat Teddy and the Tigers, Buck Jones ja monet epämääräiset pumput, joiden soittotaito rajoittui C:hen, F:ään ja G:hen. Ulkomaisista bändeistä ehdottomia olivat Matchbox, Crazy Cavan ja kaikki 1950-luvulla tehty musiikki, jossa oli jumputtava rytmi, kimeä kitara eikä efektejä. Rankinta rockabillyä teki Stray Cats. Tukkamuoti oli torttu, rasvaletti tai ankanpyrstö. Pukeutumismuoti oli farkut joissa lahkeet käännetty, buutsit tai spittarit, nahkatakki jossa erilaisia patcheja, tytöillä farkkurotsi jossa konfederaatin palmettolippu selässä. Tytöillä pitkä tukka, farkkuhame ja kalaverkkosukkikset.

3) Punkkarit. Kuten nimi sanoo, diggasivat punkkia eli huonosti tehtyä ja huonosti soitettua tee-se-itse -musiikkia - joskin joistakin punk-bändeistä paistoi läpi odottamaton lahjakkuus. Kotimaiset suosikit Pelle Miljooona, Eppu Normaali, Popeda ja Hassisen Kone, ulkomaisista Sex Pistols, Damned, Dead Kennedys, The Clash ja Public Image Limited. Pukeutuminen epäsiistiä, leikkivät kovempaa kuin mitä olivat - punkkarit olivat pikemminkin jatkoa hippiajan peace&love-meiningille. Hiusmuoti irokeesi tai lamppuharja, yleensä värjätty. Koiras- ja naaraspuolisen punkkarin erottaminen toisistaan vaikeaa ilman perehtymistä asiaan.

4) Diskohileet. Kuten nimi sanoo, muodin orjia ja pintaliidon harrastajia. Diggasivat diskoa, ehdottomia suosikkeja Abba, Boney M, Village People ja muut nykyään jo autuaasti historian roskakoriin vajonneet megakokoiset päiväperhoset. Pukeutumistyyli muotivaatteet, vahva meikki ja jutut pinnallisia. Tavallisimmin tyttöjä, joitakin poikia.

5) Modit. Uuden aallon musiikin diggaajat, monista teddyistä ja rokkareista tuli teini-iän kuohuntavaiheen jälkeen modeja. Pukeutuminen pääsääntöisesti siistiä, perusteinimäistä, farkut ja college-pusero, mokkatakki, vakosamettia jne. Musiikkina Dire Straits, Human League, Duran Duran, The Police, reggae jne mainstream.

Ja sitten sokerina pohjalla:

6) Hämyt. Yleensä niitä, joita nykyään kutsutaan nörteiksi. Nimi tulee siitä, että he olivat hyvin hämärää porukkaa ja diggasivat hämärää musiikkia. Hämyn tunnisti siitä, että hän diggasi progea, jazzia ja kaikkea sitä, mitä kaikki muut pitivät epämuodikkaana. Kaikki muut ryhmät kiusasivat ja inhosivat hämyjä, koska eivät ymmärtäneet heitä. Kotimaisia hämybändejä Tasavallan Presidentti, Wigwam, Elonkorjuu, Kalevala ja Piirpauke. Ulkomaisia Hawkwind, Focus, Pink Floyd, King Crimson, Van der Graaf Generator ja myöhemmin Kraftwerk. Kutsuttiin myös liimoiksi, liimatukiksi ja liimanhaistajiksi. Hämykulttuuriin yhdistettiin kannabis ja LSD, joita kuitenkin vain aniharva hämy harrasti. Tunnusmerkki pitkä tukka, parransänki, pyöreät silmälasit ja epäsiisti pukeutuminen. Lähes kaikki hämyt poikia. Tyttöhämyt muistuttivat nykygootteja, suosikkiväreinä vaalea musta, keskimusta ja tumma musta. Hämyn mukiloiminen poliklinikkakuntoon oli diinarin miehuuskoe silloin kun diinarit eivät haastaneet riitaa punkkarien kanssa.

HÄMYT KATOS VISSIIN 70-L LOPUSSA

niin kai. ei ainakaan sanaa ole kuullut sen jälkeen. minua sanottiin kerran hämyksi kun kuuntelin 80 luvulla manfred manns earth bandiä ! joka ei ole mitenkään hämyä. eli se on veteen piirretty viiva kuka on hämy.
huumeiden käyttö kyllä aina on rinnastettu niihin. itse en ole koskaan edes koskenut niihin.

^^Ei voi muuta sanoa kuin että mahtavan ahdasmielistä ja onnetonta meininkiä - kuten toki ollut tiedossa jo entuudestaan. Kuulostaa aivan siltä kuin koko Suomi olisi ollut yksi suuri tuppukylä, jossa kenelläkään ei ole tilaa eikä tietä kaupunkiin. :'D

No, onneksi en elänyt kusisella seitkytluvulla, etenkään sen loppupuolella. Vähän kiinnostaa vain, miten muutama niin hyvä ja pidemmällekin elinkelpoinen bändi kuitenkin onnistui saamaan syntynsä noina ankeina aikoina... Hyvä kun syntyivät kuitenkin. Niinhän itsekin sitten tein, kun maailma valoistui ja se "hämymusa" eli "progeilukin" tuli täysillä köökin kautta takaisin 80-luvun hienoina post-aaltoina, oltuaan sitä ennen "epämuodikasta" ehkä pari vuotta, aina punkin ja diinien kompostointiin saakka... ;)

Gibson Gal vastasi aika tyhjentävästi.
Mutta minä kun en ole kotoisin kulttuurikehdosta eli Hesassta tai Mansesta vaan Lahesta, voinen tuoda oman käsitykseni täydennyksenä edellisiin.
Menin raskasta rockia ja Abbaa koko nuoruuteni ihannoineena vuonna -77 inttiin Hesaan,
Siellä stadilaiset alkovat niputtaa metä maalaisia omiin laareihinsa ja minulle valkeni että olin hämy.
Syystä että suosikkibändini oli Purple -edelleenkin - ja sivussa meni kaikki joka muistutti musiikkia kuten Zep, Sabbath ja se Abba. Mutta riittävä määrä myös kovia progemusan nimiä. Hei. Jeff Beck, Neil Young ja David Bowie tuskin on hämymusaa?.
Mutta koska laari oli jokaiselle löydettävä, musta tuli hämy.
Tupakavereitani olivat Harry Chapin -fani ja punkkarikundi josta muistan Nolo&Rähjä-levyn ja sen rivot biisit.
Meillä maalla ei ollut tuollaisia jakoja eikä Lahessa tapeltu musiikista.
Vuonna -80 Hesassa kuulin näistä diinareista (myös fiftari-sanaa käytettiin).
Tunnistimme heidät sellaisiksi jotka pukeutuivat niin ettei siihen kaikilla ollut varaa mutta ihailivat amerikkalaista meininkiä ja simppeliä fifties-rockia.
Siinä sivussa olivat sitten nää rockabillyväki.
Nää kaksi ryhmää menivät kyllä sekaisin jos ajatellaan että Teddy&The Tigers oli diinareiden sekä rokcabillyn edustaja noin musiikillsesti.
Punk oli tullut silloin ryminällä ja ne olivat oma väkensä.
Minä diggasin kyllä Teddyjäkin.
Soittonsa kun oli samaa tasoa kun meidän omallakin bändillä eli levyjänsä en koskaan ostanut.
Hämyt olivat heitä jotka kuuntelivat vähän edistyksellisempää musiikkia.
Musiikkia jota musiikkikorvattomat eivät kykene sulattamaan.
Hämyt myös pukeutuivat toisin kuin painostuksen alle jääneet diinarit, tedit ja rokkapillerit.
Hämyt pukeutuivat vaan.
Huumeita ei hämyjen maailmaan Suomessa kuulunut sen enempää kuin muutenkaan.
Olin Deep Purplen keikalla marraskuussa 2017.
Menisin Abban keikalle heti kun tänne tulisivat - siinä on se reunionkin vastassa.
Melkein viisi vuotta ennen Teddyä ja tiikereitä minulla ja kaverillani oli jenkkirotsit joiden selässä oli tekstit ja tiikerit. Tukatkin olivat ojennuksessa kun naisten piti tykätä.
Hämyä et siis pukeutumisesta tunnista.