Mikä teitä miehiä (myös joitain naisia)vaivaa, että pitää vaimoa (miestä) työmatkoilla pettää, vaikka kotona menee ihan hyvin. Onko ne maksulliset naiset(miehet) niin paljon parempia, että niiden takia kannattaa särkeä oman puolison sydän.
Tätä touhua olen jo sinisilmäisenä katsellut monta vuotta ja nyt sitten totuus heitettiin kasvoille. Ja kertojana vielä miehen ystävä... Sattuu ihan kauheasti. Minä en olisi ikinä tehnyt puolisolleni mitään vastaavaa, koska tiedän, että se sattuu.
Tätä touhua olen jo sinisilmäisenä katsellut monta vuotta ja nyt sitten totuus heitettiin kasvoille. Ja kertojana vielä miehen ystävä... Sattuu ihan kauheasti. Minä en olisi ikinä tehnyt puolisolleni mitään vastaavaa, koska tiedän, että se sattuu.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mutta nyt olen tullut tieni päähän. Sitä kesti tasan kymmenen vuotta. Eilen päätin että se on nyt loppu.
tiedät, että ne ovat maksullisia miehiä / naisia? Monella on kakkossuhde, josta "nautitaan" työmatkoilla, jolloin kiinnijäämisen riski on pienempi. Työmatkoilla on otollinen tilaisuus huvitella ja nauttia "elämästä"...
Tuokin on niin häilyvä käsite "kotona menee hyvin"... Eihän siellä voi mennä hyvin, jos pettää... Ainakin itse olen sitä mieltä, ettei siihen ole tarvetta jos toisesta todella välittää!! Mielestäni kunnioitus toista kohtaan puuttuu pettäessä!
Tuo on kyllä ihan totta! En vain itse tiedä, mikä meillä on huonosti, mutta kai meillä sitten on. Mielestäni olis reilua kertoa se ennen kuin lähtee pettämään.
milloinkin syy lähteä vieraisiin, mutta tosi asia on ,että kotona voi kaikki olla ihan hyvin.
Ja jos jokin mättää, asia on otettava esiin, eikä vaan mennä pettää.
Ja sitten on ne lapselliset tyypit, jotka luulee kaikkien tekevän niin ja minä kanssa....vaikka ikää olisi kuinka.
mutta niistä on vaikea puhua.
Yksi suurin varmasti on seksuaalisuus.
Jos se ontuu,silloin meneminen on vain ajan kysymys.
Aina voi pysähtyä,miettiä että mikä oli se syy, että yhteen ikinä mentiin?
Se sama syy on yhä se,mikä pitää yhdessä tai erossa.
Ihminen on tarpeineen hyvin yksinkertainen ja tarpeiden aktiiviteetti vaihtelee.
Näin sitten avoimuus olisi parasta, mutta jos se on jotenkin estettyä,niin ongelmat seuraavat varjona heti perässä.
Parisuhde on avioliitto ja siellä seksuaalisuus ja rakkaus.
Kaikki muu tuntuu menevän menojaan kuin tuuli joka muuttaa suuntaansa .
Avioliittoon aioastaan kuuluu seksi.Jos se sieltä otetaan , se halvaksi muuttuu.
Seurauksena on taudit,pettämiset ja katkeruus(epävarmuus).
En tunne yhtään avoliitto tapausta joilla olisi kestänyt.Sen sijaan tunnen avioliitto tapauksia joilla ON kestänyt.
Avioliittoon voi mennä vaikka kai maistraatissa.Ei tarvitse mitään hulahula juhlia.
Ikävä että on osunut tuo asia kohdallesi. Pettymyksiä on täynnä tämä elämä. Sitten kun tulee niitä hyviä asioita eteen, niin ne hautautuvat näiden ikävien alle. Onneksi pystyt ilmaisemaan surusi. Harkitse asioita kesän aikana ja ala suunnitella omaa elämääsi. Sinä olet arvokas. Anna sydämellesi aikaa toipua. Hyvää kesää!
Meillä ei ollut kotona "kaikki hyvin". Juuri toisinpäin. Mut vaimo ei oikein ymmärtänyt. Uhkaili erolla joskus mutta ei koskaan ottanut eroa. En minä tietenkään edes kuvitellut että se enää halusi mun kanssa elää. Kuuteen vuoteen ei mitään läheisyyttä. Senkin hän oli unohtanut. Loppui siihen kun muutaman kerran tiuskaisi ettei kiinnosta. Ei itse tehnyt aloitetta enkä minäkään kun sai vain kylmää vettä niskaan. Kaikesta se kuitenkin valitti. Kotiin mennessä aina pelkäsin mistä naputus alkaa. Aina se alkoi jostain. Pettämiseni oli elämäni rakkaus. Kun sitten kerroin vaimolle että haluan eron, se ei käynytkään. Siinä alkoi hirveä parku ja poru miten hän oli luottanut ja rakastanut (niinkö??) ja mikä sika olen jne jne. Kaiken kukkuraksi hän ei pitänyt mitenkään outona että kaksikymmentä vuotta avioliitossa eläneet eivät enää rakastele. Eihän se tärkeintä olekaan, mutta meillä ollut MITÄÄN. Mutta eron otin ja elän nyt onnellisempana kuin koskaan. Ex vaimo on paatuneen katkeroitunut ja kylvää sitä ympärilleen. Ei meille enää koska sillä ei ole vaikutusta. Mutta lapset kävi juhannuksena valittamassa äidistä, eivät jaksa enää kuunnella kun se vieläkin jauhaa samaa rataa. Lapset haluavat elää eteenpiän eikä polkea erossa. He ovat jo niin isoja että osaavat sanoa äidilleen itsekin. Minä en hänelle puhu. Toivottavasti ex ymmärtää jättää lapset valituksiltaan rauhaan.
Juuri tuollaista lopputulosta minä pelkään. Tilanne on meillä sikäli erilainen, että meillä kyllä on seksiä ja olen ymmärtänyt, että mieheni on siihen tyytyväinen. Muutenkin meillä on ihan mukavaa yhdessä ja meillä on todella suloinen tytär. Sen jälkeen, kun sain mieheni pettämisen selville, en ole seksiä hänen kanssaan harrastanut, mutta se vaan tuntuu itsestäni niin pahalta...