Särkynyt sydän,niinpä niin.Yksinäisyyden ja pettymyksen tunne on absoluuttisen murskaava,vaikea edes käsittää.Ruoka ei maistu,mikään ei huvita...tähän oloon ei auta yhtään mikään muu kuin aika,kuinka pitkä aika?
ehkä kuukausi,ehkä puoli vuotta tai kenties 10 vuotta,en tiedä..
Mihinkään ei tunnu pääsevän pakoon tätä tunnetta,se seuraa joka paikkaan ja tilanteeseen,uniinkin.Ei jätä rauhaan,se on kuin myrsky joka yrittää hukuttaa kaikin mahdollisin keinoin.
Olen käynyt muutaman tälläsen myrskyn läpi ja taas jouduin sinne,vaikka kuinka toivoi ja yritti ja uskoi ettei enään joudu.Omaa syytä,huonoa tuuria,joku "yläkerrassa" ei tykkää minusta? En tiedä...
Taas pitää kerätä "pelikortit" kasaan ja uskoa parempaan..se on pakko,en haluu hukkua vaikka usein tuntuuki että voimat ehtyy ja tekis mieli luovuttaa.
Pitää löytää se elämänilo taas pienistä yksinkertaisista asioista ja lähteä siitä rakentamaan uutta lemmenpaattia elämän myrskyisille merille.
Onnea ja jaksamista muillekkin kohtalotovereille!
ehkä kuukausi,ehkä puoli vuotta tai kenties 10 vuotta,en tiedä..
Mihinkään ei tunnu pääsevän pakoon tätä tunnetta,se seuraa joka paikkaan ja tilanteeseen,uniinkin.Ei jätä rauhaan,se on kuin myrsky joka yrittää hukuttaa kaikin mahdollisin keinoin.
Olen käynyt muutaman tälläsen myrskyn läpi ja taas jouduin sinne,vaikka kuinka toivoi ja yritti ja uskoi ettei enään joudu.Omaa syytä,huonoa tuuria,joku "yläkerrassa" ei tykkää minusta? En tiedä...
Taas pitää kerätä "pelikortit" kasaan ja uskoa parempaan..se on pakko,en haluu hukkua vaikka usein tuntuuki että voimat ehtyy ja tekis mieli luovuttaa.
Pitää löytää se elämänilo taas pienistä yksinkertaisista asioista ja lähteä siitä rakentamaan uutta lemmenpaattia elämän myrskyisille merille.
Onnea ja jaksamista muillekkin kohtalotovereille!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Samassa veneessä tässä itsekin. Juuri iski puukon rintaan ja aika samoilla fiiliksillä mennään mitä kirjotit. Kestää kyl tässä toipuu mutta oon koittanu parannella oloa kuuntelemalla rohkaisu biisejä, käyny uimassa ja ollu kotona ja kamujen kanssa ihan rauhassa. Aattelin tehä jotain piristävää joku päivä, ehkä jotain hulluakín.. benji hypyn tai jotakin. Sit aattelin että meen hierojalle hemmottelee itseä. Kuitenkin tietää että ite on ihan hyvä tyyppi, kaikki vaan ei aina natsaa. Ite voi antaa suhteelleen tasan puolet, toinen puolisko on toisen varassa. Jos ite antaa täysillä ja toinen ei, sille ei vaan mahda mitään. Toiseen puoleen ei voi vaikuttaa, toista ei voi muuttaa, eikä itsekään halua kuin olla sellainen kuin on. Puhuminen auttaa ja ammattiauttajiakin on jos tuntuu tosi tosi pahalle..
kaikki menee lopulta hyvin. Hetki kerrallaa .. voimia!
Voi kunpa osaisin minäkin suhtautua asiaan noin. Koska tottahan se on, että suhteeseen voi antaa vain sen puolet. Ja vaikka kuinka antaisi kaikkensa ja haluaisi, että homma toimisi, ei se vaan aina toimi. Mitenkähän minä pystyisin tuon asian hyväksymään?
Omasta erostani on jo 10kk ja edelleen mietin asiaa aika paljonkin. Mietin mikä meni vikaan? Miten suuri rakkaus voi yhtäkkiä päättyä? Missä tein väärin, olisiko jotain voinut tehdä toisin. Pitäisi vain luovuttaa ja antaa asian olla. Hyväksyä se, että näin vain kävi. Paljon virheitä varmaan tein, mutta sehän olen vain minä, en voi olla muunlainen.
Tunnen myös katkeruutta siitä, että minä todella annoin suhteelle kaikkeni. Kaiken sen, mihin kykenin. Tuntuu, että kaikki meni hukkaan, minua ei arvostettu omana itsenäni. Pettymyksen tunne on valtava edelleen, vaikka onhan tässä eteenpäin menty kuitenkin.
Ehkä minun pitäisi vain alkaa ajattelemaa asiaa niin, ettei siihen toiseen puoliskoon todellakaan voi vaikuttaa ja lopettaa itseni syyttely. Pitäisi vain ajatella, että on kuitenkin itse hyvä tyyppi, vaikkei toinen sitä osannutkaan arvostaa
Olipa aivan kuin minun kirjoittamani...erosta ensi kuussa vuosi ja yhä toivon että kaikki voisi kuitenkin alkaa vielä alusta ja että se toinen kuitenkin arvostaisi ja hyväksyisi sellaisena kun olen. Mies ei enää halua/pysty aloittaa alusta, kummallakaan ei ole uutta kumppania ja ero ollut molemmille erittäin rankka. Mutta miten pääsis vain siitä toivosta?? Odotan vain että mies löytäisi uuden että on pakko unohtaa :((
Kyllä minäkin edelleen toivon...mutta nyt olen päättänyt alkaa tekemään asialle jotain.
Olen huomannut, että tietynlainen suuttumisen tunne auttaa minua olemaan toivomatta ja miettimättä asioita. Ajattelen, että kun en kelvannut niin ei sitten. Etsiköön mies sitten paremman tai sopivamman...vaikka tiedän, että tuskin tämä mies sitä tekee vielä pitkään aikaan. Hänkin ollut aivan rikki erosta, ja vannoo, ettei enää koskaan aloita suhdetta tai rakastu. Tämäkin huomioiden parempi unohtaa toiveet...Ja niin aioin myös tehdä!
Saman olen päättänyt myös nyt tehdä.
En jaksa enää yrittää lähestyäkään häntä kun on aina niin kielteinen, eikä halua ja pysty nähdä minua, tosin tiedän syynkin, syyllisyyden tunteet on varmaan hänellä kovat ja ei halua enää satuttaa minua enempää. Aina kun satutaan nähdä, tunteet kuitenkin palaa molemmilla...todella raastavaa mutta nyt on pakko irtaantua tästä, ei pää kestä muuten enää :(
Eli yrittäkäämme tosissamme :)) Tsemppiä!!
Kyllä se siitä...minullakin sama tilanne
Maailmassa ei ole myrskyjä johon tarvitsisi varautua. Ellet uskoniin.
Kun mielessä kuohuu ja surumielinen tunne tulvahtaa esiin , se on ohi menevää.
Itse asiassa se on pakko sillä oikeasti tunteva ihminen , elää tunteiden varassa.
Kun aikaa kuluu (suomksi sanottuna , näet maailmaa ... ja alkavan kesän kauneuden...)
Pääset tunteidesi valtiaaksi.
Ikävät tunteet .. niillä on taipumus poistua.
Kun asiat on selvitetty on aika alkaa uusi elämä uusin kujein.
exä sanoi mulle että akvaariossa on muitakin kaloja kuin minä... tajusin sen että juu niin on.
Kuitenkin on vain yksi minä.. jonka on opeteltava ensin olemaan yksin. Kun taito on hallussa , ja surut jäävät taakse ... kukaan ei voi vastustaa iloisuutta joka kumpuaa aidosta ihmisestä:onnellisuudesta ilman rajoja.
Joillakin kestää aikansa, mutta yksin olokin kannattaa:sillä varmistat itsellesi itsenäisyyden ja kohennat itsetuntoasi.
Onni tulee.. koska se kuuluu luontaisena olemukseemme. :)
Aurinko paistaa ja linnut iloitsevat ja laulavat.