Luotatteko sokkotreffeillä ensivaikutelmaan, eli siihen ensisilmäykseen?
Itse olen huomannut, että nähdessäni deittini ekaa kertaa tiedänheti onko hänessä "sitä jotain", joka vetoaa minuun myös miehenä. Tällaisten treffien ja
kohteliaitten kahvittelujen jälkeen ei sitten olekaan enää mitään syytä pitää yhteyttä yllä.
Itse olen huomannut, että nähdessäni deittini ekaa kertaa tiedänheti onko hänessä "sitä jotain", joka vetoaa minuun myös miehenä. Tällaisten treffien ja
kohteliaitten kahvittelujen jälkeen ei sitten olekaan enää mitään syytä pitää yhteyttä yllä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Eihän sitä ystäviäkään noin nopeasti tunnista. Tietysti, jos motiivina on kavereiden kateelliseksi tekeminen kauniilla naisella, niin silloinhan ensivaikutelmaan voi luottaa. Tällainen tosin vaatii aika paljon lapsellisuutta.
Jos mä luottaisin tollaiseen niin mulla olis iso liuta, ns. oikeita joiden kanssa ei kuitenkaan koskaan tulisi yhtään mitään.
Sanonta, Rakkautta ensisilmäyksellä, on jonkun idiootin keksimää. Ei sellaista olekaan. Ei ihmisestä voi sanoa päällepäin että juuri tuo on mulle se oikea, ihminen pitää ensin tuntea edes jotenkin, mielummin hyvin ennenkuiin voi mennä tollasia väittämään.
Jos haluat valita naisesi joidenkin eläintenvaistojen pohjalta niin senkus teet niin! Onnea vaan...
Mut on useampiakin kertoja tiputettu jatkotreffeillä naisen mielestä ei-odotetunkaltaisen ensivaikutelman vuoksi. Ekoilla treffeillä ei miehellä ole varaa virheisiin tai hapuiluun edes sen vertaa kuin Räikkösellä mäkkärin ratissa vaan kaiken pitää sujua pilkulleen kuten rinsessa on mielessään etukäteen kaavaillut. Jos etukäteissuunnitelma ei toimi, vika on luonnollisesti miehessä. Ei siihen tarvita kuin väärä sanavalinta, väärä äänenpaino tai väärä kasvojenilme jonkun käsittämättömästä syystä merkityksellisen sanan kohdalla niin nainen kuvittelee tuntevansa miehen täydellisesti ja eiku kenkää.
Kirjoittamasi on kyllä aivan totta, muun muassa eräs kaverini sanoi ensitapaamisestaan nettitreffin kanssa: "kun näkihän sen jo puolen kilometrin päästä että eeiii..!!" Naiset voivat olla melko yksioikoisia vaikka miehiä siitä useimmiten syyttävätkin.
Itse en kuitenkaan tuohon ensisilmäykseen luota ja varsinkin kun olen hieman vaikeaselkoinen naisihminen (sekä itselleni että muille), haluaisin tutustua paremmin livenä ennen kuin teen mitään sen radikaalimpia johtopäätöksiä. Jonkunlainen kihisevä kiinnostus pitää kuitenkin syntyä, että tuohon tyyppiin haluan tutustua paremmin, vaikka ei ensisilmäykseen luottaisikaan. Itselleni on käynyt muutaman kerran niin, että miehet ovat olleett sitä mieltä, ettei kannata kahvitella sen enempää, kyllähän tämän jo tietää. Eli molemmat sukupuolet tätä taitavat harrastaa. Tai sitten tapaan vain vääränlaisia tyyppejä, sellaisia jotka etsivät kainaloon esiteltävää, pientä ja jumalaisen kaunista joojoo-tyttöä joka osaa vain hymyillä ja nyökytellä.. =/
ensimmäinen katse kertoo oikeesti enemmän kuin tuhat sanaa..... se on tietty eri juttu kantaako se, mut sillon voi ees antaa mahollisuuden satuttaa....
..mut kyllä kavereina voi jatkaa vaikka kipinä ei syttyiskään, jos vaan se kummallekkin käy...
syttyä jo ensi treffeillä, edes pieni sellainen, joka voi myöhemmin roihahtaa, jos ei nyt vain ystävää olla hakemassa. Kipinää ja viihtymistä muutenkin toisen seurassa tarvitaan soppaan.
Onko nykyajan ihmiset niin pirun kiireisiä etteivät malttaisi odottaa mitään? Se kipinähän voi syttyä, hitaasti tai vähän viiveellä myöhemmin. Jospa joku ihminen on ensitapaamisella niin jännittynyt ettei osaa näyttää kaikkia piirteitään ja olla oma itsensä ja siksi jää se kipinäkin piiloon..
Ehdottomasti pitää tavata useamman kertaa ennenkuin voi tehdä mitään arvioita toisesta!
Ja ystävyys on muuten helkkarin hyvä pohja rakentaa myös parisuhdettakin! En tarkoita että pelkällä ystävyydellä vaan ystävyyden päälle rakkaus mutta se rakkaus voi kasvaa pikkuhiljaa, itselleni joskus niin käynyt. Aluks ystäviä ja sitten pikkuhiljaa ihastuminen ja sitten rakastuminen.
Minun elämäni 2 suurinta ja pitkäaikaisinta rakkautta ovat olleet miehiä, joita pidin noin 2 ekaa kuukautta suorastaan ärsyttävinä.
Tässä juuri korostuu nettitreffien ääretön pinnallisuus. Opiskelupaikassa tai työpaikassa saattaa pikku hiljaa rakastua täysllä ihmiseen, joka alussa ei sytyttänyt ollenkaan. Nettitreffeillä sen oletetaan tapahtuvan silmänräpäyksessä.
Todellakin noinkin päin se voi mennä. Jos vaan ihmiset olis kärsivällisiä ja malttaisi.
Samaa mieltä muutenkin tuosta pikkuhiljaa syttymisestä.
Ei ne "kultakimpaleet" ja onnenhetket aina tule tosta noin vaan. Joskus vie aikaa.
Yhdyn edelliseen mielipiteeseen, että nettitreffeillä odotetaan kaiken tapahtuvan todella nopeasti ja muualla kiinnostus saattaa herätä toiseen pikkuhiljaa. Mutta toisaalta ei viitsi tapailla ihmistä pelkästään siinä toivossa, että olematon kipinä ehkä 3%:n varmuudella saattaa muuttua joksikin muuksi. Sinänsä harmi, että nettitreffeiltä on tarkoitus löytää melkeinpä vain ja ainoastaan deittiseuraa eikä siis ystäviä ja näin eliminointi tapahtuu nopeammin.
Minun ja poikaystäväni kohdatessa nettitreffeillä tuntui heti hyvältä ja kipinää löytyi. Oli ihan uskomatonta, että kun tapasimme niin tuntui kuin olisimme olleet kavereita todella pitkään ja kun hän suuteli niin kipinät sinkoilivat. Eilen näin hänet taas pitkästä aikaa oikein tosi siistinä, siis juuri parran ajon jälkeen eikä pienen sängen kanssa niin kuin tavallisesti, ja tuumasin vaan, että vau!!! :)
Kyllä se vaan niin on et jos ei ensivaikutelma kolahda ei sitä kolinaa tule jatkossakaan. Tuttavat ja kaverit on eri asia mut sen sydämen valitun huomaa vaikka missä olisi. Turhaa tuhlata kummankaan aikaa viivytystaisteluun ja turhiin lätinöihin.
Enpä haluais kohdata ihmisiä joilla on "heti mulle kaikki tänne nyt"-asenne.
Kyllä ne kolahdukset voi syntyä ajan kanssakin. Mutta nyt ilmeisesti joillakin on asenne että pitää saada hetken hurmaa ja se hurmahan menee aina ohi. Moni on mennyt hetken hurmassa myös naimisiin, tajuamatta että se haihtuu joskus ja oikea rakkaus ei välttämättä astukaan kuvaan. Sitten ero edessä.
Oikea rakkaus tulee aina vaivihkaa, ei se iske heti ensitreffeillä. Sitäpaitsi, moneen kertaan täälläkin sanottu että treffatkaa usemman kerran, siksi että toinen voi olla ekalla niin lukossa ettei uskalla olla se mikä oikeasti on, se antaa väärän kuvan ihmisestä. Siksi ihminen pitää aina tavata muutaman kerran jotta voi katsoa mikä se on ihmisiään. Mutta...tietty kiiredeittaajilla ei ole siihen aikaa...opetella todella tuntemaan toista ihmistä. Valitettavaa mutta omapahan on häviönsä.
Kun tapaa ensimmäisen kerran toisen ihmisen, kiinnittää huomiota vain ulkoiseen. Kun tapaa ko.ihmisen muutamia kertoja, paljastuu se sisin, johon sitten kuukausien myötä joko rakastuu tai sitten kiinnostus lakkaa. Ehdottomasti kuitenkin tapaamisia on oltava enemmän kuin yksi.
Tietysti,jos eka tapaamisella toinen kertoo inhoavansa toisen osapuolen rakkainta harrastusta (esim. koiria)voi olla fiksumpaa luovuttaa saman tien.