R&B ja r´n´b

Nykyisen r´n´b:n kuuntelijat: kirjoitelkaa vain ahkerasti tälle palstalle, sillä teitä vartenhan se on perustettu. Välillä näyttää siltä, että palstaa lukevat kaikki muut paitsi r´n´b-fanit, mutta se kuuluu suomalaiseen musiikkikeskusteluun. Se on nimittäin samanlaista kuin Ruuvit löysällä -hupiohjelmassa. Eräässä sketsissä kaksi maajussia nojaili kiviaitaan kysellen toisiltaan: "Mitä tykkäät internetistä?" "...Calvin Kleinin hajuvesistä?" "...farkuista, joissa on mutkitteleva sivusauma?" Kaikkiin tuli jämäkkä vastaus "It´s old bollocks!" P:llä alkava musiikkiarvio on tullut liian tutuksi tälläkin palstalla.

Asiallisesta suhtautumisesta r´n´b:hin malliesimerkki on englantilainen Blues And Soul -lehti. Lehden kynämiehet tunnustavat uusien levyjen heikot puolet, mutta nostavat välittömästi peukut pystyyn hyvän biisin kuullessaan. Uusimmassa numerossa arvioitiin eräs 40-raitainen r´n´b-kokoelma, jossa oli joitakin huonompiakin biisejä. Kriitikko päätti kuitenkin arvion naulan kantaan: "They do, too, serve as an entry level for newcomers - c´mon - admit it... how many of you got off into your music via a big compilation like this?" Mitäpä se klassisen r&b:n kuuntelijaa haittaa, jos joku nuori kuuntelee tänään r´n ´b:tä? Hän voi sitä kautta tutustua muuhunkin mustaan musiikkiin.

R&b:tä ja r´n´b:tä ei välttämättä tarvitse asetella vastakkain: niitä voi myös fuusioida. Eräs kokoelmani parhaita r´n´b-tyylisiä levyjä on Natalie Wilson & SOP -gospelyhtyeen The Good Life v:lta 2003. Levyllä esiintyy soitinyhtye ja lähes 20-henkinen kuoro. Hitaat raidat ovat perinteistä gospelia ja soulia, mutta nopeammat raidat on tehty rohkeasti moderneihin rytmeihin. Tosi hyvänkuuloista uutta synteesiä!