En ymmärrä miehiä ollenkaan. Mies tulee omilta menoiltansa kotiin, syö laittamaani ruokaa, jättää astiat pöydälle, pieraisee ja lähtee; tulen kun kerkiän. Pyykit pesen ja viikkaan kaappiin ja muksut hoidan. Jos hartioitani joskus särkee ja pyydän häntä hieromaan, mies käskee mennä terveyskeskukseen. Ja hän on pelastusalanammattilainen! Kaksi viikkoa sitten annoin hänelle lähdöt, nyt nautin vapaudestani, ovathan muksut jo niin isoja, että pärjäävät jos kaupassa käyn, tai vaikka siellä terveyskeskuksessa, heko heko. Nyt mies lähettelee tekstiviestejä, että on niin yksinäistä! Paskiainen!
nyt vapaa
elokuu64
151820
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
...Rohkeudestasi!
En tiedä rohkeuttako vai jänistämistä, silti, hyvä näin. Ehkä joskus löydän sen hartioittenhierojankin, kuka tietää
...Kyllä ja olen kateellinen siitäkin! Onkohan mulla joku kateussyndrooma?
En usko, ehkä itse olet tilanteessa, jossa mietit parasta ratkaisua. Se ei ole helppoa, mutta kun saat päätöksen tehtyä,pidä se. Katso muutama kuukausi, ennenkuin perut mitään. Joustaahan voi, mutta silloin pitää toisenkin joustaa.
...Selitellä tuntojani.Kerron vain sen että, muutama kuukausi vielä vannoin, että mies ei lähde kulumallakaan. Eikä tuo taida lähteäkkään jos vain jaksan uskoa kiertokulkuun ylä- ja alamäestä!
syvä kumarrus sinulle ja lisättynä vielä hatun nostolla ! Lykkyä pytyyn ja nauti elämästä.
Anna ukkos yksin rauhassa surkutella ja miettiä tekosiaan ! *aploodeja*
Luulin, että saan koko miessukupuolen vihat niskoilleni. Näin kannustavia viestejäni en uneksinutkaan tulevan, kiitos teille tuntemattomille!
Kuvailemasi kaltainen vätys häpäisee kaikkien miesten nimeä. On ihan oikein, että hänelle näytetään, mitä tuollaisesta touhusta seuraa.
Onnittelen hienosta ratkaisusta!
Okei, mutta nyt minuakin "vätystää". Painun pehkuihin ja huomenna on taas uusi päivä!
yllättyä muutamien viikkojen, kenties kuukausien kuluttua...Kun ensihurma vapaudesta ehkä haihtuu.
Voi tulla suru, ikävä ja kaipaus. Ja kaikki lukemattomat ja myöskin myönteiset yhteiset muistot...
Nyt muistat vain kielteiset asiat ja juuri niin ihmisen mieli usein toimii. Korostat valitsemasi ratkaisun (eli miehesi jättämisen) hyviä puolia uhmakkaankin vihan ja inhon avulla ja vähättelet tai kiellät positiiviset asiat, joita Sinulla ja miehelläsi oli. (pakostahan niitäkin oli...?)
Sitäpaitsi, jos pelkästään lukee kirjoittamiasi rivejä eikä kurkkaa niiden väliin, miten ihmeessä kerrassaan niin erinomainen nainen kuin Sinä satuit valitsemaan moisen "paskiaisen"...?
..."Paskiaista" valitsee". Muuttuvat ajan myötä sellaisiksi. Mistä muuten ne "nalkuttavat" akat syntyvät? Eihän ne suhteen alussa silleen. Sängyssäkin kuherreltiin illasta aamuun, puhettakaan että nainen olisi nalkuttanut tai että, mies olisi käyttäytynyt "paskamaisesti"!
harvinaisen totta.
Ajattelin vain, että aina kun ihminen joutuu tekemään ratkaisun, suuntaan tai toiseen, niin valitun ratkaisun hyviä puolia korostetaan ja valitsematta jääneen huonoja puolia painotetaan...
Niin, tilanteet muuttuvat, suhde muuttaa muotoaan ja kenties sisältökin alkaa murentua...
...Täysin mitä tarkoitat, toisaalta eihän liitosta voi lähteä ellei usko siihen parempaan. Surutyöhän siinä astuu jossain vaiheessa esille ja läpi se on käytävä ennen kuin pystyy alkaa ehjää ja täyspainoista elämää! Miksi löytyy niin paljon katkeria avioeron käyneitä ihmisiä. Väittäisin että, tämä surutyö avioliiton loppumisesta ei ole käyty läpi!
ja joskus se kestää pidempään, joskus sitä on kenties jo tehty avioliiton ollessa muodollisesti edelleen olemassa.
Suru ja ikävä ovat mielestäni luonnollisia ja tarpeellisia tunteita. Tunteiden tärkein ja ehkä joskus huomaamattakin jäävä ominaisuus on juuri siinä, että ne on "tunnettava".
Ne eivät ole, ainakaan pelkästään, sanoja, järkeä tai analyysia tai rationaalista päättelyä.
Ne tuntuvat, milloin kuin kouraisu vatsanpohjassa, milloin kipuna sydänalassa.
Tunteet ovat ilmiönä hyvin monitahoinen. Niitä voi ajatella, pohtia ja muistella. Toisaalta ne todella saattavat "tuntua" myös ihan fyysisesti ja kehossa.
Puhutaan myös "kehon muistista"...
textareita tulee sitten vain jos ne ei löydä uutta pillua joka passaa ja hoitaa miehen paskat!
hyvä ,pysy kovana!