Kävin juhannuksena serkkujeni luona. Oli töitä (oon kesätöissä) enkä siksi juur juhlinut. Mutta ne muut siellä juhli. Mun eno, sen vaimo ja mun serkut ja niiden kavereita. Enon ja sen vaimon kavereitakin. Olin vaan vähän aikaa koska huomasin että ne vaan piikitteli mun äidistä. Ei mulle mutta keskenään.
Vanhemmat on eronnu kolme vuotta sitten ja isällä on uusi vaimo. Vanhemmat oli riidelleet niin kauan kun muistan ja mulle niiden eron oli ihan tervetullut asia. Mutta äiti ei hyväksynyt sitä isän naista. Muuten sekin halusi erota mutta se uhosi jo silloin että se kostaa isälle ja kaikkea sellasta. Kuulin kun se joskus soitti ja ihan veetuili isälle siitä naisesta ja kaikesta. Sitten se soitteli tälle veljensä vaimolle ja haukku isää ja sitä naista. Kyllä se muillekin soitteli ja valitteli. Vaikka sanoin että antais isän jo olla.
Mut nyt mulle selvis että äitiä pidetään ihan kahjona. Mä myönnän että sen vaahtoominen isästä ei ole mukavaa eikä asiallista. Äidin pitäis elää jo muutakin elämää. Mut isäkin vaan naureskelee. Ei ne välitä vaikka äiti yrittää oikein tarkoituksella ärsyttää. Mut se ei onnistu. Se on vaan tehnyt itsensä naurettavaksi. Sen huomasin nyt ja se oli mulle ihan hirvee tilanne. Enkä mä tiedä miten siihen pitäis suhtautua. En halua olla tekemisissä noiden sukulaisten kanssa enää, koska se on mun äiti eikä sitä tarvi pilkata mun kuullen. Enkä halua enää olla tekemisissä äidinkään kanssa koska se vaan haukkuu isää. Äiti luulee etten tapaa isää sen naisen takia, mutta kyllä mä tapaan. Ne on ihan mukavia eikä ne koskaan hauku äitiä, tai ketään.
Onks kaikki eronneet tollasia?
Vanhemmat on eronnu kolme vuotta sitten ja isällä on uusi vaimo. Vanhemmat oli riidelleet niin kauan kun muistan ja mulle niiden eron oli ihan tervetullut asia. Mutta äiti ei hyväksynyt sitä isän naista. Muuten sekin halusi erota mutta se uhosi jo silloin että se kostaa isälle ja kaikkea sellasta. Kuulin kun se joskus soitti ja ihan veetuili isälle siitä naisesta ja kaikesta. Sitten se soitteli tälle veljensä vaimolle ja haukku isää ja sitä naista. Kyllä se muillekin soitteli ja valitteli. Vaikka sanoin että antais isän jo olla.
Mut nyt mulle selvis että äitiä pidetään ihan kahjona. Mä myönnän että sen vaahtoominen isästä ei ole mukavaa eikä asiallista. Äidin pitäis elää jo muutakin elämää. Mut isäkin vaan naureskelee. Ei ne välitä vaikka äiti yrittää oikein tarkoituksella ärsyttää. Mut se ei onnistu. Se on vaan tehnyt itsensä naurettavaksi. Sen huomasin nyt ja se oli mulle ihan hirvee tilanne. Enkä mä tiedä miten siihen pitäis suhtautua. En halua olla tekemisissä noiden sukulaisten kanssa enää, koska se on mun äiti eikä sitä tarvi pilkata mun kuullen. Enkä halua enää olla tekemisissä äidinkään kanssa koska se vaan haukkuu isää. Äiti luulee etten tapaa isää sen naisen takia, mutta kyllä mä tapaan. Ne on ihan mukavia eikä ne koskaan hauku äitiä, tai ketään.
Onks kaikki eronneet tollasia?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kyllä ero aika usein katkeroittaa. Tavallisesto vaan se menee muutamassa kuukaudessa ohi. Vuodessa viimeistään.
Ymmärrän sinun tilannettasi sekä myös äitiäisi.
Ymmärsin kirjoituksestasi, että äitisi on ns. petty osapuoli. Olen itse petetty osapuoli ja tämä ei ole todellakaan helppoa mikäli vielä rakastaa toista. Kuitenkin luultavasti äidiltäsi kysyttäessä hän kieltää rakastavansa isääsi. Vaikka hän rakastaisikin, niin he ovat voineet miettiä jo aikaisemmin eroa, koska eivät tulleet toimeen keskenään, vaikka välittävät ja rakastavat toisiaan.
Puhu isällesi kahden kesken ja ehdota, että hän selvittää välinsä äitisi kanssa. Luultavasti tämä koko tilanne johtuu siitä, että isäsi on pettänyt äitisi ja äitisi ei ole vieläkään voinut antaa tätä anteeksi. Tämä vain osoittaa, että äitisi on välittänyt ja välittää edelleen isästäsi paljon ja osoittaa sen tuollaisella käytöksellä.
Äitisi tuntee ehkä tuskaa petetyksi tulemisesta sekä tulevaisuudesta, johonka kuitenkin on joutunut isäsi vuoksi. Ymmärrän myös hänen vihansa tätä uutta naista kohtaan. Nämä asiat eivät ole helppoja käsitellä ja muista ihmisistä voi tuntua, että äitisi on sekoamassa, mutta mikäli isäsi ja äitisi saavat suhteensa kuntoon, niin luulen, että tämä helpottaa.
Tämä sukulaistesi käytös on valitettavaa, mutta eräät ihmiset eivät näe omaa nenää pitemmälle. Heille ei ole tapahtunut vastaavaa, joten he eivät tiedä miltä tuntuu ja heidän on helppo pilkata sellaista, joka käyttäytyy heidän mielestään eriskummallisesti.
Voisit hyvin keskustella näistä asioista sukulaistesi kanssa ja mikäli he edelleen pilkkaavat äitiäsi, he eivät ole sen arvoisia, että kannattaa pitää yhteyttä. Heidän täytyy ymmärtää, että sinuunkin koskee, kun äitiäsi vähätellään ja haukutaan. Lisäksi heidän täytyy ymmärtää, että äidilläsi ei ole helppoa ja heidän pitäisi tukea, eikä pilkata.
Rakkaudella ei ole mitään tekemistä ton kanssa. kyllä mä ymmärsin joskus niiden eron jälkeen että isä ei oo pettänyt äitiä. Mitä enemmän mietin asiaa, musta äiti on pettänyt isän. Se ei koskaan ollut sille ystävällinen. isä sai sietää aika paljon ja musta oli ihan oikein että ne eros. Se kuule itse haukkui joskus isää kun oltiin jossain kylässä, niin alkoholia juotuaan äiti joskus vaan haukkui isää. Ja isä kuunteli vaan hiljaa. En tosiaankaan pakota isää enää puhumaan äidille. Sillä on nyt oikeus elää ihan toisenlaista elämää. Enkä kerro että tapaan isää. Äiti luulee että minä olen sen puolella niinkun se asian ilmaisee, vaik en mä tässä kenenkään puolia pidä kun haluan tulla toimeen kaikkien kanssa. Jos toi äidin käytös on ollut muka rakkautta niin en itse ainakaan koskaan menen rakkaudesta naimisiin.
Oikeastaan äiti sais kyllä jo ajatella muitakin kuin itteään. Se on omalla käytöksellä ajanut isän pois, ja antais sen nyt olla. Antais mun ja meidän kaikkien olla. Ymmärrän kyllä että joku sitä haukkuu. Miksi se ei tajua lopettaa itse!? Ja anteeks vaan, ne ei saanut suhdettaan kuntoon melkein 20 vuoteen. Mitä enemmän asiaa nyt oon ajatellut, se on ihan mutsin vika.
Niin, kyllä voit olla oikeassa. Voi olla niin, että äitisi ei ole ymmärtänyt isäsi arvoa. Me kaikkihan olemme omanlaisiamme emmekä ehkä voi käytöksellemme mitään ennen kuin on liian myöhäistä. Lisäksi alkoholi aiheuttaa usein ylilyöntejä käytöksessämme. Tästä pitäisi päästä eroon.
Valitettavasti sinun vanhempasi ovat toisilleen sellaisia, kuten kerroit. Sinun on kuitenkin tultava toimeen kummankin kanssa. Sinä olet heidän kummankin lapsi. On tärkeää, että pidät myös äitiisi yhteyttä. Yritä jaksaa.
Sukulaisillasi ei ole mitään oikeutta arvostella äitiäsi kuultesi. Mikäli et sitä jaksa kuunnella, niin vähennä käyntejä ja etsi muita ystäviä. He eivät ole sinun arvoisiasi, jos eivät tätä tajua.
Oletko muuten varma, ettei isäsi pettänyt äitiäsi? Pettämistäkin on niin monenlaista. Näistä asioista ei aina puhuta lapsille. Lisäksi aina tarvitaan kaksi, jos ei suhde toimi. No, eipä sillä väliä kuka petti ketä, koska he ovat jo eronneet. Yritä kuitenkin sanoa isällesi, että hän kuitenkin voisi ehkä puhua äidillesi, jotta saisitte edes vähän paremmat välit.
Olet oikeassa, että sinun ei kannata mainita äidillesi, että pidät yhteyttä. Älä kuitenkaan rupea valehtelemaan hänelle, vastaa vain jos hän kysyy.
suorat sanat. turvat kiinni sun mutsista sillon ku sä olet paikalla. ohan toi nyt uskomatonta et aikuiset ihmiset ei osaa käyttäytyä! sano niille et se miten ne puhuu sun äidistä SUN kuullen loukkaa sua. ja äidillesi sano et sä olet tekemisissä isäs kaa. rehellisyys maan perii.
että kerää ylpeytensä rippeet ja lopettaa isäs haukkumisen ja uuden naisystävän.
Ketään ei voi omistaa, joten tollanen katkeruus syö häntä itseään.
ole äitisi puolella..puolusta sukulaisille, ja senjälkeen ei sun tarvi olla missään tekemisssä niitten kanssa..ei ne ajattele nokkaansa pidemmälle, miltä sinusta tuntuu kuunnella äidin haukkumista ja mollaamista..mutta äitiä älä hylkää,hän on saanut ihan tarpeeksi kärsiä muutenkin..
Katselin nuoruudessani kuinka meillä isä oli täysin äidin tossun alla. Sellainen hiljainen ahkera työmies. Isä kuoli ennen eläkeikää. Äiti pärjäsi kyllä, mutta pikkusen jäi korpeamaan kuinka äiti isän kuoleman jälkeen jaksoi marista kuinka hän on hoitanut lapset ja perheen kun isä oli aina vain töissä. Tietysti siihen aikaan miehen pitikin töitä tehdä. Äiti oli neljän lapsen kanssa kotona. Mitenkä muutoin niihin aikoihin asiat olisi edes hoidettu ?
Perin isäni kohtalon siinä, että vaimoni oli myös topakka ja komenteleva luonteeltaan. En pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä. Mutta kun isän kuoltua äiti häntä parjasi nousi suorastaan kiukku mieleeni kun muistin isän kilttinä, ahkerana miehenä joka rakastai lapsiaan ja kai vaimoaankin koska ei milloinkaan mitään pahaa sanonut. Aloin katsella vaimoani aivan toisesta vinkkelistä. Ja hän muistutti äitiäni yllättävän paljon. Kun aloin puoliani pitää, eihän siitä mitään tullut. Minun olisi pitänyt alistua mutta isäni muistoista sain voimaa ja erosimme. Siitä asti yksin elellyt.
Miksi annat ohjeeksi pitää vain äidin puolia? Mikäs vika tämänkin nuoren isässä on? Korpeaa kaikkien kilttien isien puolesta miten naiset jyrää miehiltä kaiken.
Joopa joo. Älkää menkö naimisiin kun ette osaa muuta kuin riidellä ja irvistellä toisillenne.
Jos voit, ota rauhallisesti ja keskity tekemään omasta elämästäsi parasta mahdollista.
Tarinasi kosketti. Että lasten pitääkin kestää kaikkea ns. aikuisilta vanhemmiltaan...
Äitisi käynee eroaan läpi edelleen, tavallaan. Eihän se mitään auta, että haukkuu ja solvaa isän uutta, mutta kenties äitisi ei nyt muuta voi, ja kuvittelee,
että toisen mustamaalaaminen mustaa toisen. Mutta kun asia ei ole ollenkaan niin, vaan juuri niinkuin kuvailit: aletaan naureskella.
Naureskeluhan ei ole kaunista, sekään. Vallankin jos sitä harrastetaan Sinun Äidistäsi Sinun ollessa läsnä. Sellainen on rumaa, oli sitten juotu kuinka paljon ilojuomaa tahansa.
Jos voit, sano sukulaisillesi, mitä tunsit. Kerro, että sinusta Tuntui Pahalta Kun Äidistäsi Puhutaan Pahaa. Kun kerrot miltä tuntuu, sen ei pitäisi haastaa riitaa.
Vaikka isäsi uusi liitto näyttää koskevan äitiisi aikalailla, uskalla puhua äidillesi uuden hänennäköisen elämän alkamisesta. Rohkaise häntä aloittamaan sellaisia aktiviteettejä, jotka tuottavat hänelle iloa.
Varmaankaan ei kannata kertoa mitä kuulit. Olet jo täysi-ikäinen, ja ymmärrät että ilkeilyistä kertominen lisää pahaa oloa - kaikille. Sen sijaan
muistuta äitiäsi aina omaan elämään tarttumisesta kun hän alkaa vatvoa isäsi elämää. Sano, että olet sitä mieltä, että äitisi on aika elää omaa elämäänsä ja antaa isälle oikeus elää omaansa.
Anna naureskelujen jäädä omaan arvoonsa. Valitse Sinä Viisaasti ystäväsi ja aviopuolisosi ja iloitse kaikesta, mikä on Totta, Oikeaa ja Puhdasta. Niin eläen osoitat äidillesi, mikä arvo
olikaan hänen liitollaan isäsi kanssa.
Minulle jäi se käsitys, että äiti ei erityisemmin "arvostanut" avioliittoa miehensä kanssa, miehestä puhumattakaan....
Ei ole lapsen velvollisuus ryhdistellä äitiään. Nämä on tietysti vain muutaman kirjoituksen pohjalta syntyneitä käsityksiä mutta tuo äiti ei oikein ole tainnut kuunnella lastaan. Hänhän kertoi jo pyytäneen äitiä lopettamaan isän mustamaalaamisen? Ei ole lopettanut. Totta puhuen ei ole ihan viisaasta huudella pitkin kyliä omaa "eroprosessiaan", etenkin jos se sisältää ainoastaan negatiivisia kommentteja entisestä puolisosta.
Vaan ei ole viisasta sukulaisiltakaan lapsen kuullen kertoa mielipiteitään tämän äidistä. Se ilmeisesti on kuitenkin tosiasia että äitiä pidetään naurettavana tms. On se kumma että eivät sitten osaa suoraan sanoa äidille että heitä ei kiinnosta kuunnella tätä.
Lasta pitää aina kuunnella, ja tarkemmin kuin aikuista. Lapsi ei aina osaa ilmaista asioita selkeästi, mutta pyytäessään jotain, pitääkin kuuloa herkistää. Mielummin ylireagoi kuin jättää kuulematta. Asiallisemmalla linjalla tämäkin äiti saisi välit kuntoon sukulaisten kanssa ja säilyttäisi välit lapseensa. On ymmärrettävää ettei ikuisuuksia jaksa kuunnella kun eronnut ihminen vain haukkuu ex puolisoaan. Menee sekin ihmissuhde pelkäksi valitusvirreksi, vaikka kavereita oltaisi.
Teinpä todella viisaasti pistämällä suhteet poikki sukulaisiin avioeron jälkeen. Lapset eivät ole edes kaivanneet serkkujaan.
Ystäviä saa muualtakin. Sukulaisten kanssa pyöriminen on tylsää touhua.
On ihan terveellistä lukea asioita tältäkin kantilta.
Miten ap. voisit vaatia äidiltäsi enempää. Hän reagoi pahaan oloon täysin normaalisti.
Jos hän hautoisi pahaa oloa hiljaa, hän söisi masennuslääkkeitä ja ravaisi terapiassa.
Anna hänen tuulettaa kunnolla. Niin minäkin tein ja voin erittäin hyvin.
Avioero on typerää ja uudet naiset suurimpia hämmentäjiä. Jos kaveeraat uuden naisen kanssa, niin varmasti välisi äitiisi ovat huonot.
Ei minulla ainakaan olisi mitään motivaatiota repiä rahaa seinästä, jos lapset kävisivät miehen uuden tykönä ja kuuntelesivat kiltisti minun haukuntaa.
Naurettava olen aina ollut ja naurettavana pysyn.
Pysyttelen omissa oloissani. Antaa uuden onnen edustaa minua.
Voitte perustaa idiootit äidit kerhon. Ette ansaitse meitä lapsia.
Olisin halunnut että äitinikin rakastaa minua ja välittää minusta mutta sitä ei kiinnosta kun oma napa. Eläköön sen kanssa.
.. ei
voi
olla
tosissaan.
Pitäisi ymmärtää, että tekstin lukee luultavasti 21 vuotias, juridisesti aikuinen, mutta selkeästi hukassa elämässään. Kuinka tuollaisia neuvoja mennään antamaankaan. Sairas.
"Pitäisi ymmärtää, että tekstin lukee luultavasti 21 vuotias, juridisesti aikuinen, mutta selkeästi hukassa elämässään. "
Kyllä tässä tapauksessa nimenomaa se äiti on pahasti hukassa ja lapsi taas kuulostaa ihan järkevältä.
Lukemani perusteella vaikutat erityisen järkevältä ja tasapainoiselta vaikeeassa ja haastavassa tilanteessa.
Tekstin perusteella jää vaikutelma kuin äitisi kantaisi itsessään pahaa oloa, joka varmastikin juontaa jo hyvin kaukaa, mahdollisesti hänen omasta lapsuudestaan.
Kaikkien näiden vuosien aikana hän on projisoinut tätä omaa pahaa oloaan ympärilleen etsien sille syntipukkeja. Tällainen käytös on sinällään inhimillistä ja ymmärrettävää, joskin aiheuttaa vain lisää vahinkoa itselle ja läheisille. Hänen oma ilmeisesti / mahdollisesti hyvinkin vaikea tunneperäinen menneisyys ei kuitenkaan poista hänen vastuuta omasta käytöksestään, joskin voi auttaa paremmin ymmärtämään mennyttä ja nykyistä käytöstään. Joskus tällaiset tunneperäisesti koetellut henkilöt saattavat ajaa käytöksellään pois juuri ne jotka ovat heitä lähinnä.
Niin kauan kuin hän syyttää vain ympäristöään omasta tilastaan, ottamatta vastuuta itsestään itselleen, hänen on vaikea edistyä. Edistyäkseen hänen tulisi saada jokin "klikki" joka avaisi hänen silmät näkemään mahdollisimman objektiivisesti oma käytöksensä ja sen alkujuuret.
Ymmärrän tilanteesi arkaluontoisuuden ja ettet ehkä vielä tässä vaiheessa uskalla kertoa äidillesi tapaavasi isääsi, joskaan se ei saisi mielestäni jatkua pitkään.
Sukulaistesi tahdittomuus näinkin aran asian ollessa kyseessä on kovin valitettavaa. Jos voit ottaa asian puheeksi tahdikkaasti, mutta suoraan, niin ehkäpä he sisäistävät asian ja saattaa jopa antaa uutta pohjaa suhteillesi heihin. Vanhetessaan ihminen huomaa juurienkin olevan tärkeitä ja aina kuin suinkin mahdollista on hyvä välttää siltojen polttamista. Ainakin on hyvä yrittää jättää ovi auki mahdolliselle paremmalle huomiselle...
Toivotan sinulle paljon malttia ja kärsivällisyyttä.
Mulla on hyviä kavereita ja muitakin sukulaisia kuin eno perheineen, tai äiti. Mun puolesta noi saa selvittää itse omat paskansa. Isä ei koskaan ole ajanut pois eikä asettanut mitään ehtoja muiden ihmisten suhteen. En ymmärrä miksi muka kaikki olisi sen syytä. Enkä halua edes tietää. Isä on ovi parempaan huomiseen. Pari päivää sitte vielä en olis kehdannut pahoittaa äidin mieltä isällä mut nyt mua on alkanut niin paljon jurppimaan että en jaksa välittää sen mielipiteestä. Olen lähdössä jenkkeihin syksyllä opiskelemaan ja kun tulen käymään Suomessa tulen isän luo. Isä on sitä paitsi maksanut siitä matkasta mulle suurimman osan. En keksi pienintäkään syytä työntää isä pois mun elämästä. Paitsi jos sekin alkaa komentelemaan kuten äiti.