Seurustelen itseäni 16 vuotta vanhemman miehen kanssa, ja asumme yhdessä. En olisi muuttanut hänen luo asumaan, ellen uskoisi yhteiseen tulevaisuuteen; luottamustani koettelee silti muutama asia...
Ensinnäkin, sopivan ehkäisykeinon puuttuminen on muodostunut isoksi ongelmaksi. Mies katsoo asian olevan nyt minun vastuullani, ja minua rassaa se etten ole löytänyt asiaan vieläkään ratkaisua (Hormonaalinen ehkäisy ei sopinut, mies ei halua kondomia eikä keskeytettyä yhdyntää, eivätkä lääkärit suosittele kuparikierrukkaa minulle). Miesystäväni ei täysin usko kuinka paljon haittaa e-pillereiden syönnistä oli, vaikka seksi muuten sujuikin - hänen mielestään liioittelen asioita, ja minun pitäisi vielä kokeilla erilaisia hormonivalmisteita. Mutta en voi ottaa enää sitä riskiä kärsimykseen, ja mieheni mielestä kyse on minun itsekkyydestäni!
Hän sanoi että ellen hanki ehkäisyä, seksielämämme loppuu (toistaiseksi on ollut keskeytetty yhdyntä, se harva kerta). Pahinta on se, että tämän asian vuoksi hän tuntuu kyseenalaistavan koko suhteen... Tai ainakin sen laadun ilman muuta. Juuri sen takia minäkin teen niin, sillä en koe riittävää arvostusta.
Miesystäväni on hyvin älykäs, ja hän osoittaa välinpitonsa teoilla. Toisinaan hänen "täydellinen käytöksensä" on kuitenkin rasittavaa. Hän kohtelee minua joskus kuin pikkulasta, eikä siedä sitä että perustelen oman kantani koska kokee sen vastaan inttämisenä. Miksei siihen voisi suhtautua pelkkänä keskusteluna tai väittelynä, jossa kumpikin saa ilmaista itseään kunnioittaen samalla toisen näkemyksiä? Jos tapani tehdä jokin pikkuasia häiritsee häntä, tai saan päähänpiston josta hän ei pidä ja väitän hetken huumorilla vastaan, hän mollaa aikeitani epänormaaliksi. Ja muistuttaa siitä niin, etten tunne kelpaavani sellaisena kuin olen...
En tiedä onko kaukaa haettu, jos käytökseni on miehelle niin tärkeää johtuen vaikeasta avioerosta 15 vuotta sitten, kun ex-vaimo oli ollut todellakin häpeäksi? Voiko olla niin, että miesystävälleni asialla on siksi erityinen merkitys, ja se olisi jollain tapaa vain välittämistä meidän yhteensopivuudesta?
Hän ei ikimaailmassa kosi minua, ellen muutu paremmaksi ihmiseksi. Tietysti ihminen oppii ja kehittyy, mutta ellen kelpaa hänelle nyt sellaisena kuin olen (esim. pienistä asioista innostuvana), jäänkö odottamaan ihmettä? Toivoisin lapsia muutaman vuoden päästä, mutta miehelläni on jo yksi edellisestä liitosta, enkä ole vakuuttunut siitä että hän aidosti haluaisi lisää lapsia - ollaan kyllä suunniteltu lapsien saamista, mutta samalla mies kyseenalaistaa valmiuteni olla äiti(!) Kuinka hän voi olla kanssani, ellei luota kykyihini sen vertaa!? En haluaisi saada lapsia kasvattaessa usein moitteita siitä miten asiat pitää hoitaa; saa toki neuvoa, mutta jos moittiminen ei kohdistuu pelkästään tekoon vaan minuun ihmisenä, pidän sitä loukkaavana. Sellaisessa ilmapiirissä on vähän suorittamisen maku, se voi vähentää iloisuutta. Tarkoitus ei ole että minä olisin yksi niistä lapsista... :]
En oikein tiedä mitä tekisin: toisaalta tuntuu että kaikki asiat on ratkaistavissa järjellä ja logiikalla, mutta toisaalta tunteissakin on järkeä - ellen ole täysin tyytyväinen, siihen on oltava järkisyy. Olen vakuuttunut rakkaudestani miesystävääni, mutta kyse on myös siitä kuinka sopivia olemme toisillemme pidemmän päälle. Olen yleensä ajatellut että oma asenne ratkaisee: että kun arvostaa itse itseään ja osaa vaatia samaa toiselta, niin homma luonnistuu. Aina suhteessa ei kuitenkaan ole niin helppo olla tasa-arvoinen, onhan se monesti useamman tekijän summa... Tämä suhde merkitsee mulle sen verran etten halua lähteä pelkästä mukavuudenhalusta. Mitä teen??
Ensinnäkin, sopivan ehkäisykeinon puuttuminen on muodostunut isoksi ongelmaksi. Mies katsoo asian olevan nyt minun vastuullani, ja minua rassaa se etten ole löytänyt asiaan vieläkään ratkaisua (Hormonaalinen ehkäisy ei sopinut, mies ei halua kondomia eikä keskeytettyä yhdyntää, eivätkä lääkärit suosittele kuparikierrukkaa minulle). Miesystäväni ei täysin usko kuinka paljon haittaa e-pillereiden syönnistä oli, vaikka seksi muuten sujuikin - hänen mielestään liioittelen asioita, ja minun pitäisi vielä kokeilla erilaisia hormonivalmisteita. Mutta en voi ottaa enää sitä riskiä kärsimykseen, ja mieheni mielestä kyse on minun itsekkyydestäni!
Hän sanoi että ellen hanki ehkäisyä, seksielämämme loppuu (toistaiseksi on ollut keskeytetty yhdyntä, se harva kerta). Pahinta on se, että tämän asian vuoksi hän tuntuu kyseenalaistavan koko suhteen... Tai ainakin sen laadun ilman muuta. Juuri sen takia minäkin teen niin, sillä en koe riittävää arvostusta.
Miesystäväni on hyvin älykäs, ja hän osoittaa välinpitonsa teoilla. Toisinaan hänen "täydellinen käytöksensä" on kuitenkin rasittavaa. Hän kohtelee minua joskus kuin pikkulasta, eikä siedä sitä että perustelen oman kantani koska kokee sen vastaan inttämisenä. Miksei siihen voisi suhtautua pelkkänä keskusteluna tai väittelynä, jossa kumpikin saa ilmaista itseään kunnioittaen samalla toisen näkemyksiä? Jos tapani tehdä jokin pikkuasia häiritsee häntä, tai saan päähänpiston josta hän ei pidä ja väitän hetken huumorilla vastaan, hän mollaa aikeitani epänormaaliksi. Ja muistuttaa siitä niin, etten tunne kelpaavani sellaisena kuin olen...
En tiedä onko kaukaa haettu, jos käytökseni on miehelle niin tärkeää johtuen vaikeasta avioerosta 15 vuotta sitten, kun ex-vaimo oli ollut todellakin häpeäksi? Voiko olla niin, että miesystävälleni asialla on siksi erityinen merkitys, ja se olisi jollain tapaa vain välittämistä meidän yhteensopivuudesta?
Hän ei ikimaailmassa kosi minua, ellen muutu paremmaksi ihmiseksi. Tietysti ihminen oppii ja kehittyy, mutta ellen kelpaa hänelle nyt sellaisena kuin olen (esim. pienistä asioista innostuvana), jäänkö odottamaan ihmettä? Toivoisin lapsia muutaman vuoden päästä, mutta miehelläni on jo yksi edellisestä liitosta, enkä ole vakuuttunut siitä että hän aidosti haluaisi lisää lapsia - ollaan kyllä suunniteltu lapsien saamista, mutta samalla mies kyseenalaistaa valmiuteni olla äiti(!) Kuinka hän voi olla kanssani, ellei luota kykyihini sen vertaa!? En haluaisi saada lapsia kasvattaessa usein moitteita siitä miten asiat pitää hoitaa; saa toki neuvoa, mutta jos moittiminen ei kohdistuu pelkästään tekoon vaan minuun ihmisenä, pidän sitä loukkaavana. Sellaisessa ilmapiirissä on vähän suorittamisen maku, se voi vähentää iloisuutta. Tarkoitus ei ole että minä olisin yksi niistä lapsista... :]
En oikein tiedä mitä tekisin: toisaalta tuntuu että kaikki asiat on ratkaistavissa järjellä ja logiikalla, mutta toisaalta tunteissakin on järkeä - ellen ole täysin tyytyväinen, siihen on oltava järkisyy. Olen vakuuttunut rakkaudestani miesystävääni, mutta kyse on myös siitä kuinka sopivia olemme toisillemme pidemmän päälle. Olen yleensä ajatellut että oma asenne ratkaisee: että kun arvostaa itse itseään ja osaa vaatia samaa toiselta, niin homma luonnistuu. Aina suhteessa ei kuitenkaan ole niin helppo olla tasa-arvoinen, onhan se monesti useamman tekijän summa... Tämä suhde merkitsee mulle sen verran etten halua lähteä pelkästä mukavuudenhalusta. Mitä teen??
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mielestäni kumppanisi ei erikoisemmin viisaalta kuulosta. Oma nautinto ja etu "seksinkin" suhteen vain päällimmäisenä. Älä hyvä tyttö keskeytettyä yhdyntää harrasta, älä missään olosuhteissa, tiedäthän riskit !!
Minusta sinä et omaa itsäsi juuri arvosta, onko sinulla huono itsetunto.. Kuidenkin olet ainutlaatuinen persoona omana itsenäsi, muista se. Jätä se jätkä syrjään ja ala miettiä/keskittyä omaan itsesi arvostamiseen. Vasta sitten kun sinä osaat arvostaa itseäsi, myös toiset ihmiset ympärillä sinulle arvostustaan osoittavat. Muussa tapauksessa voit joutua hyväksikäytetyksi, fyysisesti (tuo sun ehkäisyjuttu) mut henkisesti yhtä rankkaa ja uuvuttvaa !! Paljon tsemppiä sinulle!!
Pikkuisen tulee tunne, että miesystäväsi olisi teidän suhteessanne se ylin auktoriteetti ja hän haluaa nuoremman naisystävän juuri siksi, että saisi tavallaan tuntea pystyvänsä kontrolloimaan tekemisiäsi (vrt. ex-vaimo).
Vaikutat fiksulta ja oletan sinun olevan aika nuori vielä. Toivottavasti saat ilmaista vapaasti mielipiteesi ja miehesi myöskin arvostaa sitä. Koska sellainen tasa-arvo pitää suhteessa löytyä, että toisen mielipiteitä ja puheita ei vähätellä jatkuvasti. Kannattaa puhua nuo lapsiasiat selkeästi pois alta heti kun mahdollista, sillä voi tulla ikäviä yllätyksiä.
Oletko kokeillut muuten ehkäisyrengasta (paikallinen hormonivalmiste)? En tiedä, onko e-pillereiden haittavaikutuksia mutta voit kysyä lääkäriltäsi. Et todellakaan liioittele ehkäisyasiassa, itsekään en käyttäisi pillereitä riskien takia. Myös moni ystäväni on jättänyt pillerit kokonaan pois. Kyllä asia taitaa olla niin, että miehesi täytyy oppia käyttämään kondomeja. Eihän asia yksin sinun vastuullasi ole ja kummankin täytyy tehdä kompromisseja.
nykypäivänä molempien juttu, jos ei ole valmis ehkäisystä huolehtimaan ei ole minun mielestä valmis harrastamaan seksiä!
Ole tiukkana, keskeytetty yhdyntä ei ole ehkäisykeino, yhtä hyvin voisitte ladata loppuun asti, samat riskit tulla raskaaksi... Pistä ukko oikeasti koville, jos hän kerran on fiksu (mitä kyllä epäilen kertomasi perusteella) niin hänen pitäisi ymmärtää ehkäisyn tarpeellisuus sekä molempien osapuolien vastuu siinä asiassa.
Jos ei ukon mieli muutu sinun suhteen niin lähde kävelemään, ei sinun tarvitse olla tuollaisessa suhteessa!
ehkäpä ehkäisyrengas? Meidän ja kaverin taloudessa käytetty moista.
Kuulemma usein vähemmän sivuvaikutuksia, kuin pillereissä ja todella huoleton.
Että lavulle tuollainen ukko. Ehkäisy on molempien asia eikä toisen pitäisi aliarvioida ja väheksyä kumppaninsa mielipiteitä ja kokemuksia mistään asiasta. Ja tuollainen kiristäminen "seksielämä loppuu, jos et käytä pillereitä" On aivan kamalaa. Hän ei arvosta sinua ihmisenä ja omana itsenäsi, jos tuo ei muutu ja mies ota sinuakin huomioon niin jätä se. Saat paljon paremman miehen joka osaa ottaa sinutkin huomioon. Jos olet vielä kovin nuori niin annan neuvon, sinulla on elämä vielä edessä, jos suhde alkaa heti alussa olla tuollainen, ajattele millaista se voi olla 10 vuoden päästä :( Asioilla on tapana vaan pahentua jos niihin ei löydy ratkaisua mikä on molemmille hyvä. Ja jos hän on noin kontrolloiva, niin se vaan pahenee. Kohta huomaat olevasi täysin toisen armoilla. Itse roikuin 2v onnettomassa suhteessa toisen tiskirättinä ja nykyään toivon, että en olisi ikinä tavannut koko ihmistä. Itsetunto siinä meni ja aloin uskoa jo itsekkin kaiken mitä se toinen sanoi minusta. Nykyään onnellisessa ja terveessä suhteessa.
Mies halusi kiltin ja kuuliaisen pikkutipun rinnalleen ja nyt kehtaat ihan omia mielipiteitäsi tuoda julki, huh!
Toki sinulla on oikeus olla oma itsesi, impulsiivisine luonteinesi.
Oikeasti fiksu mies olisi jo selvittänyt 15 v. sitten tapahtuneen avioeronsa traumat, mäntti sen sijaan kostaa ne seuraajalle.
Et todellakaan ansaitse noin itsekästä miestä.
Mitä nautintoa on harrastaa tuollaista seksiä? Kyllä parisuhteeseen kuuluu oleellisesti hyvä seksi, jonka tuottaminen on kummankin asia.
Hyvänen aika sentään. Vanha äijä vetää sinua kuin pässiä narussa. Herää! Äijähän voisi olla isäsi. Hän haluaa sinut vain palvelijakseen ja käyttää seksiin.
Kiitti vinkeistä ja mielipiteistä.
Tiedän että kirjoituksestani paistaa nössömäisyys (huh, tosiaan!) :D eli on aihetta miettiä ehkäisyn lisäksi myös omaa "kompleksiani" --> omanarvontuntoani. Onhan se saanut kolhuja, mutta kolhuthan antaa tavallaan mahdollisuuden tulla hitusen fiksummaksi eikös... (kehitysprosessini on kesken, olen toukkavaiheessa). Mun pitäis vaan luottaa siihen että miesystäväni rakastaa mua kaikesta huolimatta, silloin kritisointikin olisi vain rehellistä suoraa puhetta joka on sinänsä arvostettavaa.
Miesystäväni sanoo minun olevan kaunis, mutta toivoisi minun laittautuvan enemmän. Eihän siinä ole mitään pahaa että ilmaisee toiveensa (sen enempää kuin siinä ettei pynttäytyminen kuitenkaan luonnistu joka päivä). Saahan sitä vaatia, mutta onhan se oma asia missä määrin ja millä tavoin näkee vaivaa suhteensa eteen...
Tiedän että ratkaisu ehkäisyn suhteen on tehtävä nyt, mitä sitä jahkailemaan ja pitkittämään asiaa sen enempää. Valitsen itselleni parhaiten sopivan kompromissin, koska se on myös suhteen kannalta paras pidemmän päälle. Uskon että hän hyväksyy päätökseni, ja ainakin tietää sen jälkeen missä mennään. Turhauttavampaa se pelkkä meinaaminen ja ihmetteleminen on.
Ei hän sua rakasta. Mitä ihmettä sä näet veemäisessä vanhassa miehessä? Alat nyt vaan suunnittelemaan sitä jättämistä. Me täällä, sun kaverit, sun vanhemmat ja kaikki on apuna. Hopi Hopi! :)