Oon vähä ihmeissäni. Ollaan seurusteltu poikakaverin kanssa nyt suunnilleen 4 vuotta. kihloissa vuoden verran ja yhdessä on asuttu reipas puoli vuotta. mielestäni kaikki on sujunu hyvin. meillä on kyllä molemmilla omat harrastukset jotka vie aika paljon aikaa ja siks yhdessä asuminen onki ollu hyvä juttu niin on nähty useemmin ja ollu enemmän aikaa toisille. Nyt vaan kävi niin että mies ilmotti ettei rakasta mua ja ettei etes tiedä mitä se rakkaus oikeesti on. eli ei oo siis rakastanu mua koko aikana, niinkö?! puhuttiin jo aikasemmin et otetaan vähä pakkia kun tuntu et kihlaus aiheutti kauheesti paineita meille. puhuttiin myös et voitas ehkä muuttaa erilleen mut jatkaa silti yhdessä. Erilleen muuttaminen ei oikeestaan haittaa mua yhtään, tekis hänelle hyvää asua yksin ku muutti suoraa kotoansa mun luo.
Eli hän siis sanoo ettei rakasta mua, haluu muuttaa pois, mutta samalla kohtelee mua ehkä paremmin ku ikinä ja ei oo varma haluaako silti erota. sanoo myös välittävänsä musta tosi paljon ja siks ilmeisesti epäröikin. Mitä ihmettä tästä pitäis nyt oikee aatella? Kannattaako yrittääkään roikkua suhteessa jossa toinen ei oikee tiiä rakastaako se mua vai ei. Ite en pysty kuvitteleen et rakastaisin ketään muuta..
Pitäiskö ehdottaa jotain taukoo vai vaan muuttaa erilleen ja kattoo toimiiko se vielä?
Joudutaan joka tapauksessa asumaan samankaton alla jonku aikaa, ihan järjestely syistä.
Eli hän siis sanoo ettei rakasta mua, haluu muuttaa pois, mutta samalla kohtelee mua ehkä paremmin ku ikinä ja ei oo varma haluaako silti erota. sanoo myös välittävänsä musta tosi paljon ja siks ilmeisesti epäröikin. Mitä ihmettä tästä pitäis nyt oikee aatella? Kannattaako yrittääkään roikkua suhteessa jossa toinen ei oikee tiiä rakastaako se mua vai ei. Ite en pysty kuvitteleen et rakastaisin ketään muuta..
Pitäiskö ehdottaa jotain taukoo vai vaan muuttaa erilleen ja kattoo toimiiko se vielä?
Joudutaan joka tapauksessa asumaan samankaton alla jonku aikaa, ihan järjestely syistä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voitte jatkaa suhdetta mutta miehellesi tekisi hyvää asua yksin! Omassa kaveripiirissä olen huomannut sen että jos parin on muuttanut suoraa lapsuudenkodista yhteen ei suhde ole kestänyt. Ensin täytyy osata elää itsekseen ja sitten voi muuttaa toisen kanssa yhteen.
"Pitäiskö ehdottaa jotain taukoo vai vaan muuttaa erilleen ja kattoo toimiiko se vielä? "
No ei se kyllä enää tuossa vaiheessa taida auttaa kun olette neljä vuotta seurustellut ettekä juosseet suin päin avoliittoon. Eli itse joko yrittäisin laittaa avoliiton toimimaan tai laittaisin kantapäät vastakkain.
Minusta ei kannata lähteä jojoilemaan joten tauossa perusoletuksena lähdetään siitä että se on lopullinen tauko ja sillä selvä. Sitten _jos_ kumpikaan ei löydä ketään niin voi harkita, mutta ei muuten.
En huomannut että mies tuli suroaan äidin helmoista avoliittoon. Siinä tapauksessa oma elämä saattaisi ollakin ratkaisu.
Usein varsinkin miehillä tulee "rimakauhu", kun tietävät lopullisen sitoutumisen olevan edessä. Se on toisaalta luotettavan miehen merkki. Anna rauhassa mietiskellä!
Erojahan tulee sitten niin maan perusteellisesti, kun pitääkin ruveta jo aviossa jossittelemaan ja jahnaamaan.
sun miehes tilanteessa. en oikein osaa sanoa mistä johtuu.
Haluaisitko että sun annetaan olla ja pohtia omaa tilannettas rauhassa vai haluaisitko et kumppani yrittäs puhua sun kans asioista? tuntuisko puhuminen jollain tapaa painostamiselta?
Seurustelin 7,5 vuotta miehen kanssa. Muutin kotoa suoraan hänen kanssa yhteen, en siis asunut yhtään yksin, en tiennyt yhtään minkälaista on olla yksin ja olla itsenäinen.
Asuttiin 5 vuotta kimpassa jonka jälkeen tajusin (viimeisen vuoden aikana) että en halua olla siinä suhteessa. Rakastin häntä, mutta pinnallisesti, välitin ja oli raskasta sanoa hänelle että haluan erota, muttaa yksin, itsenäistyä ja katella maailmaa yksin. Kun sanoin tämän hän itki, minä en, teki vain todella pahaa.
Nyt olen tyytyväinen että lähdin suhteesta. Teimme vielä diilin että jos kummallakaan ei ole ketään 5 vuoden päästä niin katsellaan jos palattaisiin yhteen (leikkimielellä). Tästä on nyt aikaa 5 vuotta. Hän on menossa naimisiin ja minä juuri erosin elämäni rakkaudesta, elämäni miehestä, ensimmäinen kriisi ja suhde katkolla, mutta jaksan uskoa ja toivoa että kaikki kääntyy vielä hyväksi.