Hmm... Jos aikanaan olisi tehnyt asioitaan toisin, niin sitä saattaisi jopa seurustella tällähetkellä. Tai sitten vika ei vaan ollut minussa sittenkään. Vastausta en koskaan saanut...
Nykyisin on tilanne se, että yksinkertaisesti mistään ei satu kohdalle sellaista naista, jota voisi edes vakavasti harkita sielunkumppanikseen. En jaksa henkisesti enää mitään yhdenillanjuttuja, sillä sielu ja sydän tuntuu tahtovan rakastua päätäpahkaa... mutta naiset eivät näytä edustavan sitä rakastavaa "ollaan ikuisesti kahden" tyylistä tiimihenkeä. Enpä ole kyllä kamalasti aikaa kuluttanut moiseen etsimiseen mutta joskus sitä tulee pysähtyneeksi ajattelemaan löytämisen mahdottomuutta. Mikä avuksi, vai tarvitsenko edes sitä?
Älkää sanoko, että baarista, harrastusten parista, netistä. Tätä kaikkea minulla jo on...
Nykyisin on tilanne se, että yksinkertaisesti mistään ei satu kohdalle sellaista naista, jota voisi edes vakavasti harkita sielunkumppanikseen. En jaksa henkisesti enää mitään yhdenillanjuttuja, sillä sielu ja sydän tuntuu tahtovan rakastua päätäpahkaa... mutta naiset eivät näytä edustavan sitä rakastavaa "ollaan ikuisesti kahden" tyylistä tiimihenkeä. Enpä ole kyllä kamalasti aikaa kuluttanut moiseen etsimiseen mutta joskus sitä tulee pysähtyneeksi ajattelemaan löytämisen mahdottomuutta. Mikä avuksi, vai tarvitsenko edes sitä?
Älkää sanoko, että baarista, harrastusten parista, netistä. Tätä kaikkea minulla jo on...
Vastaukset 5
Vanhimmat
odottavan aika on pitkä..
sitten eri paikoista, mitä normaalisti. Esim. kirjastoista, hengellisistä tilaisuuksista, erilaisista harrastuksista. Suunnistamalla eri paikkaan voi löytää erilaisia ihmisiä. Tosin joku voi tehdä samoin, suunnistaa sinne, missä sä oletkin...
Olen ollut yli pari vuotta sinkkuna ja tavannut varmaankin ainakin sata(?) miestä sinä aikana (siis baarit, netti ym), mut ei vaan sopivaa löydy. Joko esim. väitetään että "ei tahdota sitoutua" tai että "olen vain vaikea luonne" ja sit saakin seuraavalla viikolla nähdä tämän sitoutumiskammoisen jonkun teiniblondin seurassa.. En huoli enää muuta kuin sen sielunkumppanin, koska olen saanut tuntea sen tunteen joskus, kun kaksi ihmistä ymmärtää toisiaan ja se tunne.. Ja sitten se toinen osa miehistä vaan ei jaksa kiinnostaa.. eli ne ketkä kai olisivat minuun oikeasti ihastuneet, eivät taas kiinnosta minua. Jos sinua, Tuukkanen, kiinnostaisi tutustua, keksitäänkö joku kanava yhteydenotoille?
Kaikella on oma aikansa ja paikkansa...vaikka joskus on niin vaikea uskoa.
Kiire valitettavsti pilaa niin monta juttua!
Uskon...että sen "oikean" kohdalla...ei tarvitse kiirehtiä, kehuskella,
olla tyrkyllä, juosta, iskeä ja vampata...
Etsimisen sijaan...voi joskus löytää...kun vain hidastaa vauhtia.
Kannattaa nauttia tästä hetkestä ja elämäntilanteesta...jonain päivänä
"sinkkuvapaus" on menneisyyttä.
Sielunkumppanit tapaavat toisensa...usko pois...ja varmasti tulet rakastumaan
päätäpahkaa!Mutta siihen asti kannattaa keskittyä täysillä itseensä...sillä
sinkkuelämä luo pohjaa myös tulevalle parisuhteelle.
Koskaan ei kannata antaa periksi!
on asiani.pitää vaan luottaa kohtaloon;)ei tahdo etsimällä löytyä..pariinkymmeneen uuteen mieheen tänäkin vuonna tutustuessa.ehkä vaaditaan liikaa??kuka tietää..noo mä vieläkin tyydyn vain siihen sielunkumppaniin;)onnea etsintään ja ei luovuteta=)!