Suhteeseen reissumiehen kanssa?

Seurustelen ite reissumiehen kans, kyllähän se on useamman kerran pistäny miettiin että jaksanko tätä loppuelämän. Toisaalta on rankkaa olla yksikseen ja hoitaa melkein kaikki asiat yksin, MUTTA se aika mikä vietetään yhdessä on ihanaa. On todella vaikea laittaa vaakaan toiselle puolen mies jonka haluaa ja toiselle puolelle "haave-elämä" minkä on pienestä pitäen halunnut. Vaikka on aikoja milloin on vaikeaa niin aina niistä kuitenkin on selvinnyt. Usea sanoi silloin kun aloimme seurustella että mieti tarkkaan ennen kuin olette vakavalla pohjalla mutta niin sitä vain päättäväisesti päästeltiin menemään. Ja tässä sitä on tullut useampi vuosi jo yhdessäeloa. Mutta mieti tosiaan tarkkaan, jaksatko tätä vuodesta toiseen, nimittäin en voi väittää että kovin helppoa on ollut, mutta mielestäni sen arvoista. Good luck!!

Olet käytännössä yksinhuoltaja. Rekkakuskimiehesi saapuu viikon ajon jälkeen ja on väsynyt. Ensin tulee mieleen sänky sitten vasta tyttöystävä/vaimo. Jos on lapsia niin lapsetkin tulee ennen vaimoa. Hätinä ennen petiä jos vähänkin on virtaa jäljellä. Suhdetta hoidetaan puhelimella. Kaikki kissanristijäiset on viikonloppuisin kun miehesi tulee käväisemään kotona. Isäni on rekkakuski ja minä olen rekkakuski. Äitini on seissyt isäni rinnalla jo päälle 30 vuotta. Oma perheeni hajosi 8 vuoden yhdessäolon jälkeen. Tänä päivänä isukki/paappa on siirtynyt jo vähenmän aikaa vieviin kuljetusalan hommiin. Äitini/mummo edelleen muistelee kuinka vaikeaa se silloin joskus oli kahden pienen lapsen kanssa kun mies meni jossain euroopassa. Siihen aikaan ei kukaan kännyköistä tiennyt mitään. Palkitsee reissumies uskollisen vaimon/tyttöystävän takuulla. Niitä uskollisia ymmärtäväisiä vaimoja on vaan niin harvassa.

Ovat duunissa, mutta eivät ole sen uskottomampia kuin kahdeksasta neljään tyypitkään, jotka itse asiassa hakevat useamminkin salasuhdetta 8-4-elämäänsä. Tiedän kokemuksesta.

Jos miehellä on vielä kasapäin harrastuksia ,niin en suosittele.Et ole muuta kuin tiskari,pyykkäri ja panopuu...näin huonosti asiat täällä

Jos sä siis haluat elämääsi ihmisen, joka ei ole vähän väliä pitkiäkin aikoja liikenteessä, niin sitten isket itsellesi ihan tavallisen duunarin, jonka työnkuvaan ei kuulu jatkuva liikkuminen jonnekin kauas.

Heit sulle!
Voin parin vuoden kokemuksesta kertoa, että se
on rankkaa rakastua ns. reissumieheen.
Se vaatii toiselta osapuolelta enemmän kun vois
kuvitella, vaikka ois luullu että on itsenäinen,moderni naisihminen - mut ei se
käytännös niin mene.
Jos oisin tienny tän, vaikka ihastunut olenkin,
oisin jättänyt sen ensimmäisen illan väliin.
Ihan vaan itseni takia. Kaukorakkaus on rankkaa!
Joka päivä viestitellään vähintään kerran päiväs,
mutta kuka sitä nyt monta viikkoa kestää, vaan
on pakko - kun sattuu olemaan yhden miehen nainen
aina. Tarkoitan, ettenkö vois lähteä hurvittelemaan, mutta kun ei vaan nyt huvita.
Joskus ihmettelen itseäni. Ja jotain pitäis kohta
asialle tehdä eli pitäis ajatella enemmän itseään.
Vaikea ratkaisu, mutta kohta .. se on tehtävä.
Se riipaisee, mut ei siihen kuole!
Tsemppiä sinne!

Mieheni oli "normaalissa" työssä, mutta vaihtoi sit reissuhommiin. On tosi vaikeeta kun ei koskaan tiedä missä on ja milloin tulee. Ei voi mitään suunnitella etukäteen ja nekin hetket kun on kotona niin hänen pitää hoitaa suhteet vanhempiinsa ja kavereihin... Enpä tiedä kauanko jaksan. Pian saa viedä pyykkinsä pesulaan ja syödä missä haluaa... nukkua vaikka veneen alla... Tunnen itseni vain joksikin huoltajaksi ja jalkorätiksi.

Olin 9v aviossa muusikon kanssa. Se vasta onkin reissutyö, jossa houkutuksia ei puutu. Kun mies tuli väsyneenä keikkaputkeltaan kotiin, oli tuomisina vaimolle esim. satiaiset. Basistillakin kuulemma oli, mieheni kertoi saaneensa tartunnan wc-pöntöstä yhteisessä hollihuoneessa. Ihme juttu sekin, nimittäin basistikin oli ukkomies..
No enhän minä tyhmä ole, en edes hidas.

Eron jälkeen en välittänyt sitoutua, en edes seurustella, siksi tapailin muutamia reissumiehiä, jotka olivat (ovat edelleen) varattuja (edustajia, liikematkoilla käyviä jne.) Minulle se järjestely sopi, eivätpä notkuneet nurkissa passattavana ja pyykkinsä veivät kotiin vaimoilleen. Otin miehestä mieluumin vain sen "sunnuntain", arki ei enää kiinnostanut.
Tällaistakin suhdetta voi pitää yllä jopa vuosia samaan mieheen tai samalla heitä voi pitää useitakin yhtä aikaa. Tunnen naisia jotka toimivat samoin, aviossa olevia sekä sinkkuja. Ei me naiset sen puhtoisempia olla kuin miehetkään.