Minusta Schubertin musiikille on usein klassisminkaudellaanin ominaista sen kyky välittää informaatiota poltteisena melodisena pitkälinjaiena kudoksena Bethovenin usein jääkiteisesti muodostuvaan temattismotivisesti työstettyyn muotokieleen verratuna, ja kokemksestani voisin todeta, että Schubertin vähemmän tunnusmaisten teosten syvällisyyden snaijaminen vie tuolloinin keskimäärin Beethovenin antiromanttista konstruktiivista muotokieltä kauemmin, kuten oltan sattanut todeta esim. missa brevis-tyyppistä C-duuri messua D 452 Schubrtin 19-ikävuodelta kunnellessani vuosien ajan ettei se suinkaan olekaan pelkkää harmitonta klasismin Mozatin tyylin jäljittelyä vaan jo enemmän, vieden ohti romanttisempaa ja lämpimämpä sävelmaalmaa.
Niin olen saatoin lumoutuneena henkeäöni salvaten pakahtuneena kuunnella Schubertin C-duuri sonaattia D 613, se ensimmäistä osaa, jossa huomiotahetätämättömän klassisen ja prsonattoman lyhyen päätemanjälkeen Schubrt alkaa ehdä taikatemppujaan maagisin modulatioin. Marssi D 606 kajahtaa melodisesa harmonisaatioissaan tai harmonisoidussa melodiikassaan komeasti jne.
Suurta innoitusta soi Tajkharpu -melodraaman kuntelu ja johtaminen polkiessani innoissani hiestämärkänä lattiaa ja viuhton rkestrin edessä sisääntuloja viittoen mestain tavoin.
Niin olen saatoin lumoutuneena henkeäöni salvaten pakahtuneena kuunnella Schubertin C-duuri sonaattia D 613, se ensimmäistä osaa, jossa huomiotahetätämättömän klassisen ja prsonattoman lyhyen päätemanjälkeen Schubrt alkaa ehdä taikatemppujaan maagisin modulatioin. Marssi D 606 kajahtaa melodisesa harmonisaatioissaan tai harmonisoidussa melodiikassaan komeasti jne.
Suurta innoitusta soi Tajkharpu -melodraaman kuntelu ja johtaminen polkiessani innoissani hiestämärkänä lattiaa ja viuhton rkestrin edessä sisääntuloja viittoen mestain tavoin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Schubernanken nousuhumalssa, Wall street laskuhumalssa.