Mitä mieltä palstan naiset ovat tästä Jussi Halla-Ahon kirjoituksesta, josta lainaan tähän pätkän?
"Kuvitellaan, että Suomeen ja länsi-Eurooppaan alkaisi valua Etelä-Aasiasta naisia, jotka käyvät kuumina valkoisten miesten suhteen. Naiset notkuisivat virka-aikaan julkisilla paikoilla, ja puukottaisivat tai ryöstäisivät kerran pari viikossa suomalaisen naisen kaupunkien keskustoissa. He elelisivät pääsääntöisesti yhteiskunnan tuella, ja suomalaiset miehet kuolaisivat heidän peräänsä. Poliitikot ja toimittajat pohtisivat viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen, miksi suomalainen nainen on niin epäluuloinen ja muukalaisvihamielinen. Ottaisivat mallia suomalaisesta miehestä, joka toivottaa tulijat avosylin vastaan ja kannattaa maahanmuuton lisäämistä. Aikakauslehtien syvähaastatteluissa miehet kertoisivat, että aasialaisen naisen kanssa he saavat tuntea itsensä mieheksi. Jotenkin uskaltaisin kuvitella, että pidemmän päälle suomalaista naista alkaisi sapettaa.
Tunsin 90-luvun alussa tiukkapipoisen räyhäfeministin Tampereen yliopistolta. Pidin häntä itsestäänselvästi lesbona, vaikkei siitä koskaan puhetta ollutkaan. Mies, varsinkin suomalainen mies, oli taantumuksellinen paska, josta sikisi kaikki maailman pahuus. Miehet ne vaan hakkaavat naisia ja nainen on, edelleen varsinkin länsimaissa ja Suomessa, alistettu kotitalous- ja synnytyskoneeksi.
Kun viimeksi näimme 90-luvun lopulla, ex-feministi oli kääntynyt muslimiksi ja veti perässään tummanpuhuvaa lapsikatrasta.
Kaikki ihmiset, niin miehet kuin naiset, janoavat osaamisensa, pätevyytensä ja sen sellaisen tunnustamista. Mutta samaan aikaan kaikki ihmiset janoavat sitä, että heidät tunnustetaan oman sukupuolensa edustajina. Miehellä nämä tarpeet eivät ole ristiriidassa, koska eteneminen esimerkiksi uralla samaan aikaan lisää heidän stereotyyppistä miehisyyttään ja houkuttelevuuttaan naisten keskuudessa. Naisella tarpeet ovat jossakin määrin ristiriitaisia. Yksilöt ovat toki erilaisia, mutta minä ainakin uskon, että se, mikä saa miehen tuntemaan itsensä "mieheksi", on keskimäärin vähän erilaista kuin se, mikä saa naisen tuntemaan itsensä "naiseksi". Myönnän lankeavani stereotypioihin, mutta toisaalta stereotypiatkaan eivät synny aivan tyhjästä. Kaikissa kulttuureissa, kaikkina aikoina, naiset ovat mielellään pariutuneet miehen kanssa, joka tienaa enemmän kuin he, joka on vahvempi kuin he, ja joka osaa jyrähtää painavan sanan.
Feminismin, ainakin sen räyhäilmentymien, keskeisenä ajatuksena on sukupuolen neutralisoiminen, sukupuolisokeus. Feministiä loukkaa se, että miehisissä valtarakenteissa, esim. yritysmaailmassa, häntä kohdellaan naisena. Samaan aikaan hän kuitenkin huomaa jäävänsä vaille naisille perinteisesti kuuluneita privileegioita. Hänelle ei avata ovia, hänelle ei auteta takkia päälle, hänelle ei tuoda kukkia, eikä hänelle sanota kohteliaisuuksia. Lisäksi hän on aggressiivisuudellaan saanut miehet pelkäämään ja nöyristelemään. Tämä tyydyttää hänen vallanjanoaan, mutta ei hänen naiseuttaan. Ei kukaan nainen kiinnostu miehestä, joka pelkää ja nöyristelee häntä.
Afrikkalainen maahanmuuttaja tulee maailmasta, jossa pätevät Wanhat Tawat. Hän tarjoaa feministissä asuvalle naiselle pakotien feminismin itsensä luomasta umpikujasta. Feministin ei tarvitse myöntää suomalaiselle miehelle, että hän haluaisi vahvan miehen, vaan voi edelleen olla sitä mieltä, että suomalainen mies on sovinistinen paska, jota nainen ei tarvitse. Afron sovinismiin hänen sen sijaan ei tarvitse puuttua, koska sovinismi "kuuluu" afron "kulttuuriin", eikä afron kulttuuria saa ruveta arvostelemaan. Näin feministi saa vahvan karjun, joka kertoo, missä kaappi seisoo, mutta samalla hän voi olla feministi ja "vahva nainen". Kaiken kruunuksi hänen vihaamaansa suomalaista miestä vituttaa entistä rankemmin. Afro on tyytyväinen, naisessa asuva feministi on tyytyväinen, ja naisessa asuva nainen on tyytyväinen. Vain suomalainen mies ei ole tyytyväinen, mutta se on hänelle oikein, koska hän on sovinisti ja rasisti."
"Kuvitellaan, että Suomeen ja länsi-Eurooppaan alkaisi valua Etelä-Aasiasta naisia, jotka käyvät kuumina valkoisten miesten suhteen. Naiset notkuisivat virka-aikaan julkisilla paikoilla, ja puukottaisivat tai ryöstäisivät kerran pari viikossa suomalaisen naisen kaupunkien keskustoissa. He elelisivät pääsääntöisesti yhteiskunnan tuella, ja suomalaiset miehet kuolaisivat heidän peräänsä. Poliitikot ja toimittajat pohtisivat viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen, miksi suomalainen nainen on niin epäluuloinen ja muukalaisvihamielinen. Ottaisivat mallia suomalaisesta miehestä, joka toivottaa tulijat avosylin vastaan ja kannattaa maahanmuuton lisäämistä. Aikakauslehtien syvähaastatteluissa miehet kertoisivat, että aasialaisen naisen kanssa he saavat tuntea itsensä mieheksi. Jotenkin uskaltaisin kuvitella, että pidemmän päälle suomalaista naista alkaisi sapettaa.
Tunsin 90-luvun alussa tiukkapipoisen räyhäfeministin Tampereen yliopistolta. Pidin häntä itsestäänselvästi lesbona, vaikkei siitä koskaan puhetta ollutkaan. Mies, varsinkin suomalainen mies, oli taantumuksellinen paska, josta sikisi kaikki maailman pahuus. Miehet ne vaan hakkaavat naisia ja nainen on, edelleen varsinkin länsimaissa ja Suomessa, alistettu kotitalous- ja synnytyskoneeksi.
Kun viimeksi näimme 90-luvun lopulla, ex-feministi oli kääntynyt muslimiksi ja veti perässään tummanpuhuvaa lapsikatrasta.
Kaikki ihmiset, niin miehet kuin naiset, janoavat osaamisensa, pätevyytensä ja sen sellaisen tunnustamista. Mutta samaan aikaan kaikki ihmiset janoavat sitä, että heidät tunnustetaan oman sukupuolensa edustajina. Miehellä nämä tarpeet eivät ole ristiriidassa, koska eteneminen esimerkiksi uralla samaan aikaan lisää heidän stereotyyppistä miehisyyttään ja houkuttelevuuttaan naisten keskuudessa. Naisella tarpeet ovat jossakin määrin ristiriitaisia. Yksilöt ovat toki erilaisia, mutta minä ainakin uskon, että se, mikä saa miehen tuntemaan itsensä "mieheksi", on keskimäärin vähän erilaista kuin se, mikä saa naisen tuntemaan itsensä "naiseksi". Myönnän lankeavani stereotypioihin, mutta toisaalta stereotypiatkaan eivät synny aivan tyhjästä. Kaikissa kulttuureissa, kaikkina aikoina, naiset ovat mielellään pariutuneet miehen kanssa, joka tienaa enemmän kuin he, joka on vahvempi kuin he, ja joka osaa jyrähtää painavan sanan.
Feminismin, ainakin sen räyhäilmentymien, keskeisenä ajatuksena on sukupuolen neutralisoiminen, sukupuolisokeus. Feministiä loukkaa se, että miehisissä valtarakenteissa, esim. yritysmaailmassa, häntä kohdellaan naisena. Samaan aikaan hän kuitenkin huomaa jäävänsä vaille naisille perinteisesti kuuluneita privileegioita. Hänelle ei avata ovia, hänelle ei auteta takkia päälle, hänelle ei tuoda kukkia, eikä hänelle sanota kohteliaisuuksia. Lisäksi hän on aggressiivisuudellaan saanut miehet pelkäämään ja nöyristelemään. Tämä tyydyttää hänen vallanjanoaan, mutta ei hänen naiseuttaan. Ei kukaan nainen kiinnostu miehestä, joka pelkää ja nöyristelee häntä.
Afrikkalainen maahanmuuttaja tulee maailmasta, jossa pätevät Wanhat Tawat. Hän tarjoaa feministissä asuvalle naiselle pakotien feminismin itsensä luomasta umpikujasta. Feministin ei tarvitse myöntää suomalaiselle miehelle, että hän haluaisi vahvan miehen, vaan voi edelleen olla sitä mieltä, että suomalainen mies on sovinistinen paska, jota nainen ei tarvitse. Afron sovinismiin hänen sen sijaan ei tarvitse puuttua, koska sovinismi "kuuluu" afron "kulttuuriin", eikä afron kulttuuria saa ruveta arvostelemaan. Näin feministi saa vahvan karjun, joka kertoo, missä kaappi seisoo, mutta samalla hän voi olla feministi ja "vahva nainen". Kaiken kruunuksi hänen vihaamaansa suomalaista miestä vituttaa entistä rankemmin. Afro on tyytyväinen, naisessa asuva feministi on tyytyväinen, ja naisessa asuva nainen on tyytyväinen. Vain suomalainen mies ei ole tyytyväinen, mutta se on hänelle oikein, koska hän on sovinisti ja rasisti."
Vastaukset 1
Vanhimmat
itse siitä olet?