Mikähän kumma siinä on, että mu on todella vaikea päästä eksästäni eroon, saada se mies pois systeemistäni...
Erottiin noin 3 kuukautta sitten ja pari viikkoa sitten eksä lopetti meidän "hauskanpitomme". Niin niin, ei siis kestänyt ristiriitaisia tunteita seksin harjoittamisesta eksän kanssa. Itselleni moinen olisi sopinut, hyvää seksiä kun on niin vaikea saada... *huokaus*
Ja nyt yhtäkkiä, on se mies jatkuvasti mielessä. Ei pelkästään kuumissa unissa, vaan muutenkin.
Onko mun eroni siis vieläkin osin käsittelemättä, kesken? Mitä vielä... Itkut on itketty, pahaa oloa siedetty... Mä en jaksaisi aloittaa stressaamista enää. Mutta siltikin... Kuvittelen eksäni uuden naisen kanssa ja huomaan salaa olevani mustasukkainen... Olenko siis takiainen? Eih!!!!
Joskus mietin, että olisi ollut alunperin helpompi erota vihoissa, mutta kuinka ollakaan, eksäni puhui välillä mukavia, tuntui osaavan pitää hauskaa kanssani. Ja sitten... Alkoi morkkaaminen, mollaaminen... Kaikki ne tutut piirteet.
Perkele, kun ahdistaa koko jätkä! Ja siltikin, hermostun, jos moisesta sontaläjästä ei kuulu mitään...
Mikä avuksi?!?!? Ei jaksaisi kuluttaa aikaa moiseen!
Erottiin noin 3 kuukautta sitten ja pari viikkoa sitten eksä lopetti meidän "hauskanpitomme". Niin niin, ei siis kestänyt ristiriitaisia tunteita seksin harjoittamisesta eksän kanssa. Itselleni moinen olisi sopinut, hyvää seksiä kun on niin vaikea saada... *huokaus*
Ja nyt yhtäkkiä, on se mies jatkuvasti mielessä. Ei pelkästään kuumissa unissa, vaan muutenkin.
Onko mun eroni siis vieläkin osin käsittelemättä, kesken? Mitä vielä... Itkut on itketty, pahaa oloa siedetty... Mä en jaksaisi aloittaa stressaamista enää. Mutta siltikin... Kuvittelen eksäni uuden naisen kanssa ja huomaan salaa olevani mustasukkainen... Olenko siis takiainen? Eih!!!!
Joskus mietin, että olisi ollut alunperin helpompi erota vihoissa, mutta kuinka ollakaan, eksäni puhui välillä mukavia, tuntui osaavan pitää hauskaa kanssani. Ja sitten... Alkoi morkkaaminen, mollaaminen... Kaikki ne tutut piirteet.
Perkele, kun ahdistaa koko jätkä! Ja siltikin, hermostun, jos moisesta sontaläjästä ei kuulu mitään...
Mikä avuksi?!?!? Ei jaksaisi kuluttaa aikaa moiseen!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itsestäsi se lähtee. Taidat olla näitä renttuihin rakastujia. Tunnut sietävän mitä tahansa paskaa, ja vollotat miehen perään vielä kuukausien jälkeenkin, kun hällä on jo uusi nainen ja on lopulta poissa sun elämästä. Ei mollaamista, ei vittuilua. Kaipa sä totuit siihen kaikkeen niin kovin, ettet osaa muutakaan. Irrottaudu! Elä omaa elämääsi! Lopeta yhteydenpito! Älä ole säälittävä! Kyllä sä vielä löydät jonkun uuden rentun!
Sepä se, olen saatanan takiainen. Vaikken kuitenkaan ole! Kaikilla muilla elämänalueilla olen kaikkea muuta kuin säälittävä. Pystyn potkimaan miehiä perseelle koska vaan.
Ja sitten on tämä yksi mies, joka on todellinen heikkous minulle. Ja nyt se onneton haluaa vielä olla kaveri mun kanssani! En tiedä enää, pitäiskö itkeä vai nauraa.
On se vaan kumma. Ja ou jesh, niitä löytyy vielä lisääkin! Please, ei enää yhtään mulle!
Ei kannata edes ajatella että ryhtyisit kaveriksi sille. Anna rentun mennä omia teitään. Numero pois kännystä...jne
Mene takaisin sontatunkiollesi! Tyypillinen nainen, jolle ei voi elämä hymyillä koskaan. Sinä huomaat sen sitten vanhana, jos sellaiseksi elät!
Millainen sontatunkio lienee? Mulla melkolailla samanlainen tilanne, joten mahtuisinkohan sinne minäkin...
Et kiihkoissasi antanut vastausta siihen, miten edellä mainitussa tilanteessa tulisi toimia...
Ettet vaan ole joskus tutustunut moiseen tilanteeseen...
Luulen että tässä .. kuten muutenkin ihmis
elämässä aika ajoin tulevat : hyvät muistot mieleen.
Koska on erottava hänestä , tahtosit luoda häneen liittyvän edes jonkinlaisen hyvän muiston.
Joka tapauksessa eroamis prosessi kestää aikansa jolloin sinä ja hän todella luopuu omistamistaan muistoista.
Muistot tekevät kipeää ja ihminen muistaa ihollaan ja fyysisesti kaiken...
Joka tapauksessa aika parantaa haavat .. ja ne hyvät haavat myös jolloin eroamiseen syntyy lujempi perusta.
sen tuntee fyysisesti, vaikka sanovat sydän suruksi.