mahdoton yhtälö?

No tota, mitähän tuohon nyt sanoisi...

Jos omalle kohdalleni ajattelisin, 2:n alle kouluikäisen lapsen mukaantulo elämään tarkoittaisi käytännössä 2/3 elämänsisällöstä, uusiksipistämistä.

Harrastuksia ja matkustelua on senverran reippaasti, että ainut vaihtoehto olisi palkata lastenhoitaja.

vastuuta. Kovinkaan moni ei vielä 20-30v iässä välttämättä halua/ole valmis ottamaan sitä. Ulkona on paljon naisia joilla ei ole lapsia omasta takaa, jolloin vastuuta ei tarvitse juuri miettiä. Voi olla että puhun vain omasta puolestani, mutta mielestäni perhettä on mukavampi/helpompi perustaa alusta alkaen yhdessä. Ei tarvitse miettiä exiä, ei tarvitse yrittää miellyttää toisen lapsia yms.

Nykyään on (valitettavasti) vaan niin paljon valinnanvaraa ja mahdollisuuksia, että (ainakin nuoret) ihmiset mielummin jatkavat etsimistä kun tyytyvät ihmiseen jolla on jotain sellaista jota he eivät halua. Ainakaan vielä.

Tosiasia on se, että mies harvemmin haluaa alkaa huolehtimaan toisen miehen lapsista. Varsinkaan jos itsellä ei ole vielä lapsia. Valtaosa miehistä haluaa omia lapsia, ja yh-äiti ei oikein sovi tähän kuvioon. Itse en ainakaan lapsettomana miehenä voisi kuvitellakaan alkaa olemaan yh-äidin kanssa koska haluaisin jonakin päivänä saada omia lapsia.

Mies jolla itsellään on jo lapsia aiemmista liitoista, varmaankin suhtautuu sitten suopeammin ajatukseen naisen omista lapsista. Näitä miehiä vain harvemmin löytyy alle 35-vuotiaisita tai sitten he ovat juuri näitä väkivallan takia eronneita.

Olen aina ihmetellyt miksi nainen alkaa olemaan väkivaltaisen miehen kanssa. Ne taipumukset kun on selvästi nähtävissä jo seurustelu aikana.

Suosittelen, että nuoret naiset katsovat kaksikin kertaa, kenen kanssa rupeavat seurustelemaan, saati sitten lapsia värkkäämään.
Mielestäni on hirveätä, että 25-vuotias jo kahden lapsen kanssa hakee vierasta miestä lapsiaan kasvattamaan ja hurjaa viettää koko loppuikänsä yksin lasten kanssa tai jonkun usein rentun kanssa, joka taas voi osoittautua väkivaltaiseksi.
Suosittelen parin vuoden seurustelua ilman seksiä ja toisen ihmisen persoonallisuuteen tutustumista. Seksi on parasta aloittaa vasta avioliitossa, niin ei ole niitä lapsiakaan vielä siunaantunut väkivaltaisesta suhteesta. Parissakin vuodessa näkee toisen luonteenpiirteet. Jos vonkaa seksiä, niin ei anna. Todellinen mies, joka tulevaa vaimoaan kunnioittaa ja rakastaa, ottaa mielellään itselleen sellaisen vaimon, joka ei ole maailmalla ryvettynyt. Ikävää, kun nykynaiset eivät jaksa odottaa elämältä mitään hyvää.
Korkeintaan joku yh-isä saattaisi kiinnostua ja jos asiat lutviutuu tulevista vaikeuksista huolimatta, niin sehän on hyvä asia.

Sen elämänkumppanin löytäminen on varmasti paljon helpompaa ilman lapsia, joten noin yleisesti olisi suotavaa harkita aika tarkkaan kenen kanssa lapsia ryhtyy tekemään.

Aika paljon luulisi olevan vapaana miehiä, joilla itselläkin on jo lapsia. Poimi niistä itsellesi sopiva. Siinä ratkaisu yhtälöösi.

Vieraatkin lapset on ihan kivoja satunnaisesti tavattuna, mutta lapsettomana ei kiinnosta yhtään ruveta elämään ja asumaan idioottigeenejä kantavien kääpiöiden kanssa, jotka kuitenkin voivat kadota elämästäni yhtäkkiä heidän äitinsä niin päättäessä.

Eli kaipa me sitten pelätään lapsia. Mietitään sitä uusperheen perustamista sitten uudelleen kun olen itse eronnut yh tai makselen elatusmaksuja ja tapailen omia lapsiani viikonloppuisin.

Nainen, jolla on lapsia, ei ole sinkku, vaan eronnut, eikä koskaan enää sinkuksi voi tulla!!!

Oot samanikäinen kun mun kaveri, ja itsekin olen 25 vuotias. Kaverillani on kaksi lasta, 5- ja 3 vuotiaat. Hän erosi 6 vuoden seurustelun jälkeen noin vuosi sitten, syksyllä alkoi seurustelemaan uuden miehen kanssa, nyt ovat kihloissa ja asuvat yhdessä, suunnittelevat perheenlisäystä ja vuoden päästä kesähäitä :) Tämä mies on 30 vuotias.

Ei kaikkia miehiä pelota lapset. Ehkä joistakin vain tuntuu, että he eivät halua niskoilleen "toisten kakaroita", tai että kun ne eivät ole omia, miksi heidän pitäisi huolia nämä lapset elämäänsä.

Tämäkin kyseinen mies peuhaa ja leikkii näiden lasten kanssa kuin ne olisivat hänen omiaan.

Tulevana perjantaina on käräjät, joissa selviää lapsien kohtalo, kumpi saa huoltajuuden, isä vai äiti vai yhteishuoltajuus. Äiti muutti täältä paikkakunnalta 80 kilometrin päähän, ja heillä on ollut lapset luonaan vuoroviikoin.

Olen lapseton 32-v nainen, ja minulla ei ole yhtään mitään kokemusta lapsista.

Lapset ovat kivoja - luultavasti - vaikea sanoa, kun ne kuuluvat niin eri maailmaan kuin minä.

Sisarellani on nykyään kaksi vauvaikäistä lasta, ja silloin harvoin, kun niitä näen, olen jatkuvasti hämmentynyt niiden kanssa: mitä se tekee, miksi se tekee noin.

Minun olisi luultavasti mahdotonta seurustella miehen kanssa, jolla on lapsia. Kokemustaustat ovat niin täysin erilaiset. Kukapa sitä paitsi haluaisi täysin lapsista vieraantuneen ihmisen harjoittelemaan omillaan?

Tästä oli muuten jossain jopa joku tilasto: kaikkein heikoimmin kestävät sellaiset suhteet, joissa toisella osapuolella on lapsia, mutta toisella ei. Suhteet, joissa molemilla osapuolilla on lapsia kestävät paremmin. Ja kaikkein parhaite ne, missä lapset ovat yhteisiä.

Suosittelekin haeskelemaan "lapsellisten" miesten joukosta.

mahdotonta. Mutta jotkut asiat ovat vaikeampia kuin toiset.

Tuskin miehet pelkäävät lapsia, ainakaan samalla tavalla kuin kummituksia pelätään, mutta on ihan ymmärrettävissä, jos nainen lapsien kera arveluttaa. On kova pala tulla valmiiseen perheeseen ja ottaa lapsista vastuuta. Vaikket etsisikään lapsille isää, niin siihen suuntaan väistämättä liikutaan. Tottakai.

Varsinkin nuoremmat miehet eivät liene järin innokkaita isäpuolen rooliin. Mutta miehissäkin on eroja. Nykyisen poikaystäväni exä oli yksinhuoltaja ja mieheni vieläkin tapaa tätä lasta silloin tällöin. Hän pitää lapsista eikä pitänyt naisen yksinhuoltajuutta ongelmana. Eli niitäkin miehiä on! Ei siis kannata heittäytyä epätoivoiseksi.

Kaikilla meillä on elettyä elämää jo takana, kun *hänet* tavataan. Aika monella se tarkoittaa, että on myös lapsia. Onneksi. Tarvitaan vain rakkautta ja isompi talo.

tuntuu et on mahdoton yhtälö.
yh myöskin, lapset vaan on molemmat jo koulussa ja muutaman vuoden kuluttua murrosikäisiä.

mulla on ollut molemmanlaisia miehiä.
oli aikamiespoika joka olis ottanut minut ja lapset luokseen asumaan,tehnyt remonttiakin talossaan et oltais saatu lapsille omat huoneet.
sitten mulla oli isä jonka toinen lapsi oli vuoroviikoin toisella vanhemmalla ja toinen olikin jo aikaihminen.
seurustelin myös yhden kesän alle kolmekymppisen sinkkumiehen kanssa (itse olin silloin 30v)
jolla oli aikaisemmin ollut suhde "äidin" kanssa. viimex mulla oli isä jonka lapsista yksi asui kokonaan isänsä luona, yksi lähes kokonaan (kävi usein ja jäi usein yöksi) ja yksi joka toinen viikonloppu.
sitten oli myös nuori mies joka kävi muutaman kerran luonani ja joka unohti kertoa että asuu tyttöystävänsä kanssa uutta rivitalokotia..
jossain vaiheessa minulle tyrkytettiin miestä, aikamiespoika hänkin, joka kuulemma kovasti tykkäsi minusta mutta hänelle toisen miehen lapset olivat kuin liian suuret saappaat.. vieläkin kun jossain näen häntä, kilometrin päähän loistaa, että kyllä se musta tykkää..
kahden viimeisen tyypin kanssa varoin jo polttamasta näppejäni ja hyvästä syystä.

miehiä on monenlaisia ja meitä naisia myös.
niinkuin kokemukseni kertoo, on mahdollista aloittaa suhde miehen kanssa, on hänen "lapsellisuusasteensa" mikä tahansa. mutta se mikä siinä on vaikeaa, on saada se kestämään.

mutta mielestäni se että sanot vuodessa toipuneesi erosta väkivaltaisen miehen kanssa kertoo mahdottomasta yhtälöstä, ei vuodessa toivuta vaikeasta erosta. kukaan meistä ei halua olla yksin mutta joskus se vaan on pakko.
odota vain, kyllä se sinunkin kohdallesi sattuu, sanovat puolitutut useinkin. ehkä sattuukin.
ja muista myös se että viiskymppisiä leskimiehiä on parinkymmenen vuoden kuluttua paljon jaossa, sitten sinulla on aikaa seurustella kun lapset ovat kasvaneet isoiksi.. :)
koita jaksaa!

Eipä olisi tullut mieleenkään ottaa toisen lapsia taakoiksi.

Ainoastaan siinä tapauksessa, että lasten isä olis kuollut niin sitten ehkä harkita, sittenhän ne olis niinku puoliorpoja ja se on eri asia ja siinä voi jo harkita adoptiota, eli omaksi ottamista, mutta jos lasten isä on elossa ja tapaa niitä ja on niitten oikee isä, niin ei onnistu ei.


En mieltäisi sinua edes sinkuksi. Olet yh. Sinkku on yleensä lapseton yksineläjä. Yh on yksineläjä jolla on lapsia.

Et sinä ole varmaan yhtään huonommassa asemassa kuin lapsettomatkaan sinkut. Sinun pitää vain löytää mies joka ei lapsia säikähdä. Itse seureustelen naisen kanssa jolla ennestään 6v poika ja ei se mua haittaa. Mulle tehtiin myös heti eka tapaamisella selväksi, että pakettiin kuuluu myös poika ja se on vaan hyväksyttävä.