ette ole vielä kokeneet huonosta työpaikasta tai inhottavasta työnantajasta mitään. Itse oli eräässä pienessä pk-yrityksessä töissä muutamia vuosia sitten ja meno oli niin ahdasmielistä kuin vaan voi kuvitella. Ensin kauhistuin moista menoa, mutta loppuen lopuksi pomoihinkaan ei osannut suhtautua kuin huumorilla.
Paikan omistajat olivat nyt jo eläkkeellä oleva pariskunta. Työpäivän aikana emme saaneet puhua keskenämme sanaakaan kun se laski työmotivaatiota. Sama koski taukoja, silloinkaan emme mielellään olisi saaneet keskustella koska saatoimme juoruta pomoista heidän selkiensä takana...siksi meitä myös valvottiin ruokiksilla. Kuiskeuttelusta jos sattui jäämään kiinni, se tiesi automaattisesti puhuttelua ja anteeksi pyytöä työnantajalta. Työpaikalta ei saanut poistua edes tauoilla koska ne "kuuluvat" työaikaan ja ovat näin työnantajalta ja tehokkaasta työajasta pois. Vessa tauoista pidettiin kirjaa, jos useamman kerran päivässä kävi "asioillaan" tultiin kysymään että kuukautisetko vaivaavat vai onko työmotivaatiossa parantamisen varaa? Mielellään kuukautisista olisi pitänyt mainita pomoille, ettei heidän erikseen tarvitse tulla sitä kysymään.
Vaikka työt hoituivat ajallaan eikä aikatauluista oltu ikinä jäljessä, oli pomoilla silti pelko että saatamme lintasata töistä kun he ovat pois paikalta. Tämän ongelman he onneksi olivat ratkaisseet sillä että joku tuttu tai sukulainen kävi tekemässä myymälässä niin kutsutusti tikusta asiaa ja sai samalla tarkistettua työntilanteen myöhempää raportointia varten.
Ajan kanssa kaikkeen edellä mainittuun vahtimiseen ja vainoamiseen tottui, kaikkein mieleenpainuvin tilanne oli kuitenkin työpaikan hulvattoman hauskat pikkujoulut. Emme suinkaan menneet kaikki yhdessä, vaan meidät vietiin yksikerrallaan käymään kahvilla. Tämä laatuaika pomon kanssa käytettiin siihen että tämä yritti udella koko ajan muiden työntekijöiden kotiasioita.
uskokaa pois, sillä hetkellä tämä kaikki tuntui tosi pahalle ja joka päivä vitutti koko 8 tuntia, mutta nykyään koko asialle ei jaksa kuin nauraa...en uskonut että näin epäluuloisia ihmisiä on olemassakaan.
Paikan omistajat olivat nyt jo eläkkeellä oleva pariskunta. Työpäivän aikana emme saaneet puhua keskenämme sanaakaan kun se laski työmotivaatiota. Sama koski taukoja, silloinkaan emme mielellään olisi saaneet keskustella koska saatoimme juoruta pomoista heidän selkiensä takana...siksi meitä myös valvottiin ruokiksilla. Kuiskeuttelusta jos sattui jäämään kiinni, se tiesi automaattisesti puhuttelua ja anteeksi pyytöä työnantajalta. Työpaikalta ei saanut poistua edes tauoilla koska ne "kuuluvat" työaikaan ja ovat näin työnantajalta ja tehokkaasta työajasta pois. Vessa tauoista pidettiin kirjaa, jos useamman kerran päivässä kävi "asioillaan" tultiin kysymään että kuukautisetko vaivaavat vai onko työmotivaatiossa parantamisen varaa? Mielellään kuukautisista olisi pitänyt mainita pomoille, ettei heidän erikseen tarvitse tulla sitä kysymään.
Vaikka työt hoituivat ajallaan eikä aikatauluista oltu ikinä jäljessä, oli pomoilla silti pelko että saatamme lintasata töistä kun he ovat pois paikalta. Tämän ongelman he onneksi olivat ratkaisseet sillä että joku tuttu tai sukulainen kävi tekemässä myymälässä niin kutsutusti tikusta asiaa ja sai samalla tarkistettua työntilanteen myöhempää raportointia varten.
Ajan kanssa kaikkeen edellä mainittuun vahtimiseen ja vainoamiseen tottui, kaikkein mieleenpainuvin tilanne oli kuitenkin työpaikan hulvattoman hauskat pikkujoulut. Emme suinkaan menneet kaikki yhdessä, vaan meidät vietiin yksikerrallaan käymään kahvilla. Tämä laatuaika pomon kanssa käytettiin siihen että tämä yritti udella koko ajan muiden työntekijöiden kotiasioita.
uskokaa pois, sillä hetkellä tämä kaikki tuntui tosi pahalle ja joka päivä vitutti koko 8 tuntia, mutta nykyään koko asialle ei jaksa kuin nauraa...en uskonut että näin epäluuloisia ihmisiä on olemassakaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei jumalauta! Ei oo kyl todellista.. mä haluun tonne töihin! hahahaha, sais vaan repeillä koko päivän :) varmaan aika tiukassa pitää pokka tos pikkujoulumeiningis :D
Ei tommosta varmaan kyl pidemmän päälle jaksais kattella..
voi kuule, siinä olisi nauru kaukana kun johtajan rouva seisoisi seläntakana kyttäämässä...niin lähellä että niskavillat vaan värisee :)
Ja ainahan on mahdollisuus että kysytään (kuten asianosaiselta), että tarvitseko jonkinlaisen psykiatrin kun sinä et nykyään osaa ollenkaan keskittyä työskentelyysi (lue: imurointiin...) niin silloin vietettiin siivouspäivää...