Olen tullut kummalliseen tilanteeseen. Suhteessamme on kaikki periaatteessa ok, mutta silti voin pahoin - tiedän syynkin, en pysty luottamaan ja uskomaan toiseen ja tulevaan. Olen huomannut olevani mustasukkainen...Tiedän, että tämä ei johdu kumppanistani, vaan aiemmista kamalista kokemuksistani.Ollaan puhuttu asioista. mutta ei vaan auta. Olen rakastunut, seuraavana päivänä ahdistunut, ja taas rakastunut. Tämä on kuitenkin kamalan hajottavaa, meille molemmille. Kävin jopa juttelemassa psykiatrilla asiasta, hän puhui jostain eroahdistuksesta/menneistä suhteista ja määräsi jopa lääkkeitä - joita en todellakaan aio syödä. Olemme seurustelleet noin 8 kk. En tiedä mitä tehdä - tiedän että eron jälkeen surisin ja syyttäisin itseäni, mutta ennen pitkää pääsisin yli ja seisoisin taas jaloillani. Mutta tässä suhteessa ollessani - miten pystyn olemaan?!! Koko elämänhallintani alkaa järkkyä tämän ahdistuksen takia. :(
umpikujassa
auttakaa!
4596
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mikseiköhän lääkärisi passittanut sinua esim. psykologin juttusille tai pitempään terapiaan? Nähdäkseni sellaista olisit tarvinnut ja tarvitsetkin.
Tämän suhteen lopettaminen ei auta itse ongelmaan. Vaan joutuisit vain luopumaan rakkaasta ihmisestä huomataksesi seuraavassa suhteessa saman asian. Ongelma ei ole suhteessa vaan sinussa, joten uudelleen psykiatrin tai psykologin juttusille. Luulen, että auttaisi kun vain juttelet jonkun kanssa vanhan suhteen historiaa auki.
8kk ei ole vielä aika eikä mikään, joten usko vaan sitä psykiatria. Et ole päässyt vielä kunnolla irti menneestä ja syyllistät nyt siitä itsesi, purat pahan olosi nykyiseen kumppaniisi ja suhteeseenne, tunnet siitäkin syyllisyyttä jne jne.
Ne lääkkeet on sitä varten, että sun mieli rauhoittuu ja sä pystyt puhumaan ja elämään ilman, että tunteet sinkoilee ääripäästä toiseen.
Jos et niitä lääkkeitä ota, niin jatkakaa sinnikkäästi sitä kotiterapiaa. Puhu sille kumppanillesi, pura ulos pelkojasi ja pyri kohti luottavaisempaa mielentilaa.
Saavutat sen vielä kunhan olet tarpeeksi vahva päästämään irti menneistä kokemuksistasi. Sitten pääset jatkamaan taas luottavaisena elämääsi eteenpäin ilman, että menneisyyden haamut hyppii koko ajan silmille.
Sun kumppanisi tehtävä on vaan kuunnella ja olla läsnä, EI ratkaista ongelmaa. Senkin sä voit sanoa hänelle ääneen, niin ettei hän ota sun henkilöhistoriaasi omaksi taakakseen, vaan jaksaa vain olla läsnä tukemassa sun eheytymistäsi.
Ei se paha olo kestä loputtomiin.
Juu, onhan se tuttua, mustasukkaisuus, mä oon maailman mustasukkaisin, ukko menee kauppaan ja mun mielikuvitus laukkaa. /;
Oma itsetunto on niin surkee, vaikka on hyvännäkönen ja mukava ihminen. Heti kun suhteessa on joku särö sitä kuvittelee, että ukko menee vieraisiin. Tai oikestaan ei tarvi olla edes säröjä. Vaikka menis hyvin pelottaa että sillä on joku toinen. Pahinta ois jos toinen ei kertois....