Mistä tietää suhteen aika alkumetreillä, haluaako mies pysyvän suhteen? Eli onko mies tarpeeksi kypsä/valmis vakavampaan suhteeseen. Voiko sitä nähdä mistään? Mistä te olette sen havainneet? Ja mistä taas voi nähdä haluaako mies vielä viiletellä vapaana kuin taivaan lintu ja katsella muita mahdollisuuksia? Mistä nämä asiat voi havaita? Kertokaa kiitos, mikäli jotain omakohtaisia kokemuksia on!
Omalla kohdallani olen törmännyt pääasiassa näihin vapauden palvojiin...ja en ole huomannut mitään merkkejä tälläisestä, ennenkuin minulle on laukaistu päin naamaa, että enpä olekaan vielä valmis sitoutumaan. Viimeisimmästä miesystävästäni minulla oli todella hyvä tunne ja olin varma, että olemme loppuelämämme yhdessä, mutta ei. Enkö osaa vain tunnistaa "kulkurin" merkkejä ja olenko aika sinisilmäinen...niinpä kai!
Omalla kohdallani olen törmännyt pääasiassa näihin vapauden palvojiin...ja en ole huomannut mitään merkkejä tälläisestä, ennenkuin minulle on laukaistu päin naamaa, että enpä olekaan vielä valmis sitoutumaan. Viimeisimmästä miesystävästäni minulla oli todella hyvä tunne ja olin varma, että olemme loppuelämämme yhdessä, mutta ei. Enkö osaa vain tunnistaa "kulkurin" merkkejä ja olenko aika sinisilmäinen...niinpä kai!
Vastaukset 27
Vanhimmat
Jos uskaltaisit myöntää itsellesi,ettei mitään kristallipallo-totuutta suhteen onnistumisesta ole olemassakaan.On vain uskallettava elää ja ottaa välillä turpiinsa:)
Mun mielestä tässä oli kaikki.
Pitää uskaltaa elää täysillä.
Välillä sattuu, mutta aina siitä yli pääsee.
Jos ei tämä, niin se seuraava voi olla oikea :D
Tässä joitakin kysymyksiä, joita voit esittää itsellesi:
-Kuinka paljon mies haluaa viettää aikaa kanssasi? Onko hänelle tärkeämpää mennä kavereitten kanssa baariin vai viettää iltaa kahdestaan sinun kanssasi? Kuinka paljon mies on valmis joustamaan omista menoistaan sinun vuoksesi?
-Onko mies valmis esittelemään sinut ystävilleen ja perheelleen? Miten mies kohtelee sinua kun olette kaveriporukalla ulkona? Kohteleeko hän sinua arvostaen ja osoittaa rakkautensa myös julkisesti?
-Onko mies halukas tapaamaan myös sinun kavereitasi/perhettäsi ja kuinka hän silloin käyttäytyy?
-Onko mies kiinnostunut kuulemaan sinun menneisyydestäsi ja kertomaan avoimesti omastaan? Onko mies kiinnostunut sinun harrastuksistasi, kiinnostuksen kohteistasi ja elämänarvoistasi? Ovatko elämänarvonne ja tavoitteenne kutakuinkin yhteneväiset vai syntyykö niistä riitaa?
-Onko mies valmis jakamaan ihan tavallista "tylsää" arkea kanssasi, vai pitäisikö koko ajan olla jotakin menoa ja toimintaa? Päätättekö tekemisistänne yhteisesti, vai tapahtuuko kaikki aina jomman kumman ehdoilla?
-Hyväksyykö mies sinut sellaisena kuin olet, vai yrittääkö hän painostaa sinua muuttumaan oman mielensä mukaiseksi? Onko sinulla miehen seurassa luonnollinen ja itsevarma olo, vai tuntuuko sinusta siltä ettet riitä hänelle ja sinun pitäisi muuttua jotenkin paremmaksi?
Hemmetin hyviä kysymyksiä...
Jos noin paljon analysoi heti alkuun,mihin jää aikaa tuntea?:)
Jos ihminen haluaa päiväperhomaisen suhteen, jossa järisyttävät tunteet ja elämykset ovat etusijalla, niin eihän silloin tuollaisia asioita tarvitse kyselläkään. Mutta jos elämäntilanne on sellainen, että kaipaisi pitkäaikaista, tasapainoista ja luotettavaa parisuhdetta, joutuu asioita väkisinkin miettimään hieman tarkemmin.
Nuorempana minulle riitti hyvin se, että suhteessa oli "kemiaa" ja tunteet roihusivat vahvasti. Koska tavoitteena ei ollut mikään pitkä ja vakava parisuhde, oli helppo heittäytyä pelkästään tunteiden vietäväksi ja katsoa kuinka tilanteet kehittyivät. Mutta nyt 35-vuotiaana ajattelen asioista jo toisin, enkä haluaisi enää elää vain hetkestä toiseen. Tuntuu, että tarvitsen nykyään vakaata ja tasapainoista perustaa, jotta uskallan heittäytyä tunteitten vietäväksi. Jalat pitää olla tukevasti maassa, jotta sydän voi leijua vapaasti... ;)
Aivan samalla tavalla ajattelen myös minä..Olisin vain erittäin varovainen kaikissa "sen oikean löytämisen" tulkinnoissa ja analyyseissä..Me kaikki olemme oman tähän asti eletyn elämämme summa.Ja ne elämät ovat käsittääkseni hyvin erilaisia ja monitulkintaisia.Mistä siis löytää oikeat vastaukset? Jollekkin saattaa olla "puolisokokelaan esitteleminen" esim.suvulle ja ystäville merkki tietystä vakavuuden osioittamisesta suhteen alussa ja toisille se esittelemättömyys on aivan samanlainen merkki.Heijastan pohdintaani alkuperäiskirjoittajan problematiikkaan!:)
mitä hän on mieltä parisuhteesta, perhe-elämästä jne. Mitä toiveita ja suunnitelmia hänellä on tulevaisuuden suhteen. Jos mies on kypsä, hän ei lähde noita kysymyksiä karkuun. Tarkkaile erityisesti hänen elekieltään.
Sitten on tietenkin niitä lipeviä pelimiehiä, jotka puhuvat sitä, mitä haluat kuulla...
sanoo, ettei tiedä mitä haluaa, niin se tarkoittaa sitten sitä, ettei hän ole vakavasti kiinnostunut sinusta.
Alkoi ihan huvittamaan...exän kanssa tosiaan veivattiin pari kuukautta, kun hän ei tiennyt mitä haluaa! Kuulema ihan perhe-elämänkin, mutta ei vielä...niinpä niin!
Voiko olla noin mustavalkoista? Parisuhde on jo alkaessaan vain joko on/off..missä on eletyn elämän ja mahdollisen tulevan yhdessä koetun merkitys? Käsittääkseni hyvinkin huonosta alusta voi tulla ns.hyvä loppu ja päinvastoin.Parisuhteessa lienee pitkällä juoksulla,iästä riippumatta,suurin haaste,kestää ja haluta jakaa arjen harmaus yhdessä.Kaikki muu siihen päälle lienee bonusta ja plussapisteitä;)
voi tietää tulevaisuudesta mitään varmaa, mutta jos mies sanoo, ettei tiedä mitä haluaa, on se selvä vinkki naiselle siitä, ettei halua ainakaan sitä, mitä hänellä sillä hetkellä on: eli kyseistä naista.
"Mistä tietää suhteen aika alkumetreillä, haluaako mies pysyvän suhteen? "
Ei mistään. Vaatinee hieman tutustumista toiseen ennen kuin sellaista voi tietää? Voihan sitä haluta, mutta henkilö ei ole oikea. Tai sitten ei halua, mutta oikea henkilö tulee vastaan ja mieli muuttuu. Kysymyshän on yksilökemioista eikä suhteesta.
MMies sanoi sen kaiken muutamalla rivillä,mihin minulla meni monta viestiä!;)))
Entäpä jos nainen on oikea ja mieskin haluaisi "normaalin" perhe-elämän, mutta ajoitus ei natsaa kohdalleen? Vai onko kysymys kuitenkin loppujen lopuksi siitä, että nainen ei ole se oikea...Onko se sitten menoa, kun oikea osuu kohdalle? JA näiden "väärien" kanssa sitten selitellään ajoituksesta ja ei oikein tiedetä mistään mitään.
Ihan vain mielipiteitä tässä kyselen, ei kai näissäkään mitään yleistyksiä voi olla
Eikö tuota ajoitusta voi säätää? Jos ei tilanne juuri sillä hetkellä ole syystä taikka toisesta otollinen "normaalille" perhe-elämälle tai vakavammalle suhteelle jne, niin tokihan sitä voi odottaa kunnes on- olettaen tietenkin, että toinen on se, jonka kanssa tahtoo tätä.
Ongelma kai lienee, jos tahtoo sitä suhdetta, "normaalia" perhe-elämää-mitä-lie, enemmän kuin sitä nimenomaista henkilöä? Eli periaatteessa ongelma kai lienee, että nykyajan ihmiset eivät osaa arvostaa sitä mitä on, vaan ainoastaan sitä mitä tahdotaan- kaikkihetimullenyt. Ei parisuhdetta sen toisen ihmisen takia vaan parisuhde omien halujen takia?
Ja ainahan on mahdollista, ettei oikeasti tiedä, mitä tahtoo. Mene ja tiedä.
käsitys miehillä naisista, että nainen haluaisi enemmän parisuhdetta ja perhettä kuin sitä nimenomaista henkilöä. Naisena sanon, että tuo ei ole mahdollista: parisuhdetta haluaa vain sellaisen kanssa, jota haluaa ja rakastaa ihmisenä. Ehkä miehillä voi olla toisin?
Saattaa olla yleistetty käsitys hyvinkin, mutta lienee osittain paikkansapitävä? Jos mietit vaikkapa parisuhdetta miehen kanssa, jonka nainen tietää olevan ns. renttu; alkoholisti/väkivaltainen/pettäjä jne, niin silti siihen suhteeseen ryhdytään ja mahdollisesti lapsia hankitaan vielä.
Voihan sitä ihmistä tietenkin rakastaa ihmisenä ja noin, mutta kai sitä pitäisi myös tajuta, ettei sellainen ihminen ole sopiva perinteiseen perhe-elämään- jos ei sitten se Unelma Perheestä naisen mielessä peitä tosiasioita alleen? Uskoisin, että tällainen toimintatapa on yleisempää naisilla kuin miehillä- miehet vain antavat naisen päättää puolestaan, kun eivät tiedä mitä haluavat ja kun yksin on niin tylsää ja joutuu runkkaamaan ite ja kukaan ei tee ruokaa jne. Ja tokihan se kuuluu _ihmisen_ elämään, että on naimisissa ja 2,3 lasta, paska Volvo ja elää tyytyväisenä orjana pankkiherroille loppuikänsä.
Mistäs sitä kenenkään tunteista tai motiiveista loppujen lopuksi tietää- samoja ratoja ne ratkaisut ainakin näyttävät ihmisillä aina menevän.
Kaikki eivät aloita enää välttämättä uutta kierrosta,vaan rupeavat katsomaan maailmaa ihan uusin silmin ja voi vitsi,se onkin aika jännä maailma;)
Toisaalta toisella kerralla ei välttämättä kapuaisi perse edellä puuhun, kun tietäisi, että toisinkin homman voi hoitaa.
Mielestäni elämä on vain turhan lyhyt saman toistamiseen..Polkuja kun on niin monia..;)
ps.oli muuten jännä ottelu espanja-ranska (..suolesta..niinhän sanoit:-)..jalkapallo..)
Uusi kierros,josta puhuin=uudet lapset,uusi talo,uusi Volvo..uusi koira,uusi mökki...
Sinä puhuit parisuhteesta? Siitä kiikkustuolisuhteesta...
Öitä!:)
Ajatteles jos kertaheitolla tärppäisi ja voisi sitten siinä kiikkustuolissa intoutua vaikkapa jalkapallosta kun kaikki muu hulluus on jo takanapäin.
Siihen saakka jalkapallo on suolesta...
Nyt minä puristan silmät kiinni ja kädet nyrkkiin..Ihan kuin joskus lapsena..Ja toivon oikein lujaa...
Että MMies innostuisi vihdoinkin jalkapallosta..;))
Enkä toivo..Vaan rehellisesti ja reilusti sitä kiikkustuolikaveria itselleni..Ja kertarysäyksellä..En piiruakaan vähemmällä..;)
Ikä ja pesänperustamisvietti painavat kellä tahansa, olkoot nuoruudessaan ollut viuhahtelevampaakin sorttia. Luonto laittaa asiat paikalleen, ihan kuten sen aikanaa laittanut haeskelemaan ja tunnustelemaan erilaisia suuntia. Ihmisen elinkaareen kuuluu selkeitä vaiheita ja itedän tasan mitä nuoruuden vaiheita en kaipaa enää tippaakaan.
Pysyvää perustusta olen valanut tiettyyn suuntaan jo vuosia. Ei tämän sitoutuneempi voi oikein ollakaan, kun sykettä on etäisyyksien takaakin riittänyt, kaiken kestäneenä on vain vanhassa suhteessa ventattu laastareiden kera. Rakkaus rimpuilee kyllä itsenä perille.
Tiettyjä tuntemustason asioita ei edes halua kaikelle kansalle kuuluttaa. Itse vain tuntee ja havaitsee jossakin halajamaansa ja ne ilmaistaan vain intiimeimmin ilmaisuin, täydessä yksityisyydessä. Mietitty on kaikki kaikin puolin.
Tiettyjä viitteitä miehen sitoutumishaluista voit kyllä saada jo suhteen alkumetreillä. Tarkkaile miehen toimintatapoja ja erityisesti seuraavia juttuja:
- pitääkö mies sulle antamansa lupaukset esim. tapaamisten jne.suhteen (vrt. puheet ja ne todelliset teot)?
- miten hän yleisesti ottaen kohtelee sua ja tapaamiaan SINUN läheisiäsi?
Varmuudella et suhteen tulevaisuudesta alkumetreillä voi tietysti tietää mistään. Jos kuitenkin olet rehellinen itsellesi miehen toimintatavoista tekemistäsi huomioista (riippumatta siitä, miellyttääkö todellisuus sinua!) ja teet oikeat johtopäätökset suhteen jatkamisesta havaitsemasi perusteella, on suhde ainakin pahimmanlaatuisen k*sipään kanssa hyvin vältettävissä.
Muista lisäksi: jos fiiliksesi (millä tahansa tavalla) on miehen seurassa jatkuvasti jotenkin epämukava tai huono, niin dumppaa äijä välittömästi. Suhteellanne ei silloin ole tulevaisuutta. Seurustella ei ikinä kannata ainakaan seurustelun itsensä vuoksi.
Vilkaisin muien nimimerkkien kirjoituksia. Siellähän muut (mm. nimim. "naturan demento") olivatkin kiteyttäneet jo aika hyvin sitä, mitä itsekin halusin sanoa.;)