Mitä teen...?

Älä tee pikaisia ratkaisuja. Olet vasta tuskasi alussa.Munkin mieheni (kiltti, ei "pettäjätyyppiä")petti.Ei ihmisestä tiedä.Ei se ole mistään kiltteydestä kiinni.Älä tee mitään vaan anna ajan kulua. Olet vielä shokissa! Voimaa!!

paskamaistahan se on, mutta kyllä itse antaisin tollasen syrjähypyn olla.toki se vaivaa ja hiertää, mut tuskin suurista tunteista oli kysymys.

kysypä mieheltä, mitä hän tekisi, jos tilanne olisikin päinvastainen; sinä olisit jäänyt kiinni pettämisestä. voisko mies elää sen asian kanssa loppuelämämnsä? unohtuisko se kuukaudessa vai kaihertaisko vielä vuosienkin jälkeen?
mieti itsekin samaa: miten sujuisi seuraava juhannus? syyttelisitkö tämänvuotisesta vai olisiko kaikki "niin kuin aina" =hyvin. jos et voi antaa anteeksi ja unohtaa pettämistä, kannattaisi unohtaa kyseinen mies. tämä on oma mielipiteeni, ja itse päädyin unohtamaan miehen, joka oli myös huomaavainen, kiltti, rakastava, lämmin.... mutta myös pettäjä, kerta riitti. en olisi voinut enää luottaa häneen. raskasta se kyllä oli. mutta löydät varmasti itsekin ratkaisun. ajattele sydämellä.

elämään ja rakastamaan poikakaveriasi vielä, pystytkö unohtamaan? minä en ja nyt kaikki on päin vittuu. kadun kun en pistänyt heti poikki.

..samat lauseet pyörii täälläkin päässä:mitä teen?Kuvotuksen,vihan,pettymyksen ja kaiken vastaavan keskellä on paha koittaa ajatella mitään järkevää.Yöt tulee valvottua nje.Enpä olisi minäkään uskonut usean vuoden ja lapsien jälkeen tähän tilanteeseen joutuvani.Tauti teissä kävin tänään.Eihän sitä koskaan usko,että näin omalle kohdalle tapahtuu.Toiset kehoittavat antamaan miehelle viellä mahdollisuuden yrittää,itse olen kallistunut enemminkin eropapereiden puolelle.. Ei tälläisen jälkeen voi enää toiseen luottaa,eikä petetyksi tullut unohda koskaan.Tällä hetkellä päällimmäisenä ajatuksena on tasata puntit ja kysyä mieheltä sitten- miltäs nyt tuntuu!? Aika näyttää,mutta haavat ei parane.

Sinusta on tulossa sairas perverssi?