niin, miksi ihmeessä isot ihmiset häpeävät muotojaan? itse olen kyllä aina pitänyt itseäni kauniina, vaikka lihava olenkin. miksi pitää vajota itsesääliin ja verhota oma hieno vartalo kamaliin kaapuihin....? isoille ihmisille on kauniita vaatteita kapuat täynnä, eikun ostoksille vain!!!! ja lihavat ihmiset saavat ja hyvinkin voivat käyttää ehkei ihan minishortseja, mutta capri-housuja ja muita puolimittaisia, ne kun näyttää aina hyvältä=)) pää pystyyn siskot ja veljet!!!
miksi isot ihmiset häpeävät?
XL-Neito
293908
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Vaan ihan puhasta läskiä.Muotoja..siis tarkoitat sitä ylipainon tuomaa läskiä.Eli kysymys kuuluu miksi isot ihmiset häpeävät läskejään?
Tai voishan ne muotojakin olla jos ne kohdallaan olisi.
siellä käydään fiksua keskustelua siitä, miksi on ihanaa olla lyhyt ja laiha. Kauheaa itsetehostusta, selittelyä, ruikutusta ja tekosyitä. Kannattaisikohan sinun mennä sinne takaisin kaveriesi huomaan?
itse ainakin olen ihan naisen mallinen.. siis vaikka olen lihava, niin silti minulla on vyötärö ja lantio selkeästi erotettavissa.
ja mitä sillä sulle normaalikokoiselle on väliä...? itse en koskaan halua edes olla lähellekään normaalipainoinen... hyi.
Mitäs sanot mitoista 115-68-98? Pituutta on 178 senttiä ja painoa enemmän kuin saatat unissasikaan kuvitella. Vaatteet on etsittävä "isojen tyttöjen" osastolta, mutta silti mikään ei ikinä istu eikä ole tarpeeksi pitkää (onneksi olen itse ensimmäiseltä koulutukseltani vaatturi).
Mistä muuten mahtaa johtua se, että tapaamani pienikokoiset naiset poikkeuksetta heittäytyvät tilanteen salliessa vauvoiksi: suipistelevat suutaan ja räpsyttelevät ripsiään, kun tahto ei millään mene läpi tentaattorin edessä?
että olen normaali kokoinen?Ai kun kukaan lihava ei toista haukkus jne?
Heeh,olen 176cm ja painan 105kg ja mikään tai kukaan ei saa mua uskomaan että läski olisi jotain sellasta että sitä pitäs ylpeenä kantaa.
Miksi ihmisten täytyy haukkua ja morkata toisiaan. En ole uskovainen, mutta uskon että jokainen on kaunis omalla tavallaan. Jokainen!
Onko esteettisellä silmällä jotain tekemistä uskonnollisen/aatteellisen suuntaumuksen kanssa?
asiahan on niin kuinka arvokkaasti itse kannat itsesi ja vaatteet ja tänäpäivänä ei tarvitse kaapuihin pukea, vaan on niin paljon kaikkea kaunista värikästä puettavaa, minä ainakin korostan niitä omia muotojani ja olen ylpeä siitä ja on ihan varma että meillekin niitä ihailijoita löytyy.
En ole ikinä nähnyt normaalia pienikokoisemman naisen (saati miehen) kääntävän kadulla kävellessään päitä! ;)
en ole minäkään. mitä kukaan tekee jollain vajaa 60kiloisella naisella...? tai miehellä...? olen ehkä kokorasisti, mutta niin on moni muukin, siis tällä viittaan nyt ihan niihin pieniin niinsanotusti normaalinkokoisiin ihmisiin. pieni ei ole kaunista, ei ole koskaan ollut, eikä tule olemaan!
Kirjoitin siis tuon kommentin, johon vastasit.
Olen lähes 180-senttinen nainen, joten lienen jäävi tässä kokokeskustelussa. Siltikin. Tunnen sekä vanhoja että nuoria yli 180-senttisiä naisia, joilla pituusongelmia on yleensä yläasteiässä, kun useimpia muutenkin kiusataan - siinä iässä pituudesta ja ulkonäöstä pyritäänkin puhumaan joka päivä ja tunti. Hyvin pienikokoisilla juttu ei kuitenkaan tunnu iän myötä loppuvan; tunnen heitäkin monta kappaletta ja jotkut ovat ihan ystäviäni. Ongelmaa pienuudesta kuulemma ei ole, mutta pituus silti kerrotaan ilmaisuilla kuten "157 ja PUOLI" ja "korkkikset jalassa 168". Tarinaa riittää myös siitä, kuinka "kaikki katsoo kun mä vedän leukaa" ja kuinka "noin pieni ei voi mitenkään olla noin älykäs ja kaunis".
Jos lihavat ovat leppoisia, varmaan pitkätkin sitten ovat. Leppoisuus on kuitenkin kaukana, kun olkaan nipin napin ulottuvat miehet ovat seuraa vailla - tai kun niiden olkaan ulottuvien miesten vaimot osuvat paikalle.
aivan järkyttävä keskustelu, kuinka tällasesta voi edes kiistellä. Makunsa kullakin, eli ihailijoita löytyy varmasti kaiken kokoisille. (Mikäli se nyt sitten on mikään ensisijainen tavoite olla mahdollisimman monen ihailema...)
joka asiasta voi aina kiistellä.. joskin sinä et ole ymmärtänyt koko homman pointtia. minulla kyllä ihailijoita löytyy, liikaa... en ole koskaan sitä toivonut, koska ei vain ulkokuoren ihailulla ole mitään väliä, jos ei osaa tutustua sisältöön... ja jos sisältö ei ole kunnossa, niin ei voi näyttää hyvältä.. siitä on suuremmaksi osaksi kyse, ei mistään kiistelyst, kuten olit ymmärtänyt....=))
asioista toki voi kiistellä, mutta onkohan se kovin kannattavaa. Sisäisestä kauneudesta varmaan puhuit tuolla ylempänä silloinkin kun sanoit: "itse en koskaan halua edes olla lähellekään normaalipainoinen... hyi."
minun mielestä normaalipainoisissa ihmisissä ei ole mitään vikaa, mutta en koskaan haluaisi itse olla normaalipainoinen... olen niin monen ihmisen nähnyt laihtuvan kuivaksi kuuskytkiloiseksi, siinä on muuttunut jo koko persoonallisuus. vaikka haluaisin painaa kaksinumeroisen luvun, niin en siltikään alle 90kiloisena tuntisi itseäni(olen nimittäin ollut)... jokainen siis olkoon niin kauan tyytyväinen itseensä, kuin omasta mielestä hyvältä tuntuu...=))
Hei!
Oletpas upea nuori nainen ja sinulla on vielä osuvat mielipiteet. Olisimpa nuorempi... mies. Mutta käypä katsomassaa keskustelu chat&irc - miitit - lihavien tapaaminen.... ja kirjoita..
Hyvää jatkoa sinulle..
Jostain syystä pelkään aina että kaikki tuijottaa ja nauraa mulle. Jotenkin se on vaan helpompi olla jossain kavereiden takana piilossa mustissa kuteissa ku itse olla esillä jossain narutoppi-minihame tyylissä. Tai okei. En mä nyt mustia vaatteita käytä mut jostain syystä mä en vaan pysty pitämään hihattomia paitoja vaikka ei mun kädet mitkään NIIN suuret olekkaan. Ja ku niin monta kertaa oon saanu kuulla ikävää kommenttia ulkonäöstä, niin vaan on tottunut katselemaan sellasia vähän vähemmän huomioita herättäviä vaatteita. Ehkä sitten ku olen vanhempi ja jätkät (TOIVOTTAVASTI) viisastuu niin uskallan pitää sellasia vaatteita ku itse oikeasti haluan eikä tarvi pelätä et kukakohan taas nauraa....
arvosta hyvä ihminen itseäsi!!! ole tasan niinkuin haluat olla, se, jos joku katoss sua ihan sama millä lailla, johtuu vain siitä, että hän joko pitää tyylistäsi tai sitten hänellä ei ole omaa elämää...=)) itsetunto ylös...=)) en nyt tarkoita, että sinun pitäis pukeutua jollain tietyllä tavalla, jokainen kukkikoon tasan omalla tavallaan, mutta millään vaatteilla ei ole mitään väliä, jos et itse tunne itseäsi kauniiksi niissä...=))
Kyllä mä silloin uskallan pitää ihan mitä vaatteita tahansa kun oon omien kaverien kanssa mut jos tiedän meneväni johonki paikkaan missä on paljon vieraita ihmisiä, niin usein valitsen jotain mustaa päälleni. En vaan tosiaan halua herättää huomiota. Hmm.. Mussa taitaa olla vikaa... :D Ihan silloin tällöin uskallan pukeutua lempiväriini vaaleapunaiseen missä haluan, mut sitä tapahtuu aika harvoin. Voi kunpa mullakin olisi yhtä hyvä itsetunto kun sulla :) Mitenköhän saisin parannettua sitä? Onko mitään keinoa? ;)
siis itse olen kokemuksien kautta oppinut... olen vasta niin nuori, mutta silti ymmärrän, että kaikki mitä tapahtuu, oli se sitten positiivista tai negatiivista, tapahtuu vain sen takia, että oppisi uutta. mua kiusattiin koko peruskoulun ajan, eli kiusaus vaikuttaa myös myönteisellä tavalla... sitä kun oppii näkemään, että itsessään on enemmä hyviä kuin huonoja puolia..=)) ei kukaan sua kykene arvostamaan/pitämään arvossa, jos et itse pidä itsestäsi. mun lempiväri on pinkki ja turkoosi... pidän niitä ihan tasan siellä missä haluan. minua ei paljoa kiinnosta, jos jotkut pakkasen raiskaamat pulkannarut kattelee mua ja voivat pahoin.... he kun aiheuttavat minulle samanlaisen reaktion...=)) ota hyvä likka ittees niskasta kiinni ja ole rohkea, ole oma itsesi...=))
Puhut asiaa Xl-neito!!
Itse olen myös iso kokoinen ihminen. Ennen en uskaltanut tai kehdannut pitää sellaisia vaatteita mitä haluan vaan ajattelin aina että miltä näytän muiden mielestä ja mitä mieltä he ovat.
Eräänä päivänä päätin että nyt se on LOPPU! Samana iltana menin lähimpään lindexiin ja ostin muutamia ihania vaatteita enkä yhtään ajatellut toisten mielipiteitä. Ja kotona isäntäkin tykkäs kun oli uusia nättejä vaatteita vanhojen kaapujen ja telttojen sijaan.
Jokaisella on oikeus pukeutua ja muutenkin olla juuri sellaisia kuin itse haluaa. Ei muakaan miellytä kaikkien ihmisten vaatteet, ulkonäkö tms. joten miks mun pitäis ajatella toisten mielipiteitä.. :)
Ottakaa itteänne niskasta kiinni jo lopettakaa ajattelemasta toisten mielipiteitä :)
ihana kun löytyy joku toinenkin, joka ajattelee samalla lailla....=)) ihmisten suurin vika on se, että katsotaan itseä alaspäin.... mie en sitä taitoa osaa, mutta en myöskään ole ylpeän koppava, niinkuin monet ovat.....=)) onneksi tähän maailmaan mahtuun niin paljon erilaisia ja erikokoisia ihmisiä, että ei kaikkien tartte olla samanlaisia, mutta pitäisi oppia toisista erilaisia asioita, jotta voisi kehittää itseään....=))
Tänään kaverien kanssa oltiin shoppailemassa ja alesta löysin aivan ihanan valkoisen boleron. Ja päätin että pidän sitä ihan just missä haluan. Harmi kun tänään oli niin kuuma että sitä ei voinut pistää päälleen ;) Ja tänään olin kaupungilla ekaa kertaa hiattomalla paidalla eikä kukaan edes tuijottanut mua mitenkään oudosti. :) Ja jos joku näkee siitä vaivaa mitä mulla on päällä niin eipä silläkään ole kovin kadehdittava elämä.
nyt siis olet ymmärtänyt sen, mitä jokaisen mielestäni pitäisi ymmärtää... se kun on aina katsojan häpeä, ei katsottavan...=)) minä en kyllä mitään boleroa laittais koskaan päälleni, johtuen siitä, että ei näin povekkaalle sellainen sovi millään...=))
Ei ne bolerot taida kyllä sopia tosi povekkaalle. Tai mikä ettei. Tietty riippuu minkä mallinen on muuten. Mulla ei sitä ongelmaa ole ku on aika "pienet keuhkot"... ;) Yleensä siitä kyllä on vaan haittaa. Mut kyllä nyt lähtee vaatekaapista kaikki ne mustat kaameat jättipaidat ja tilalle tulee vaaleanpunaista ja pinkkiä :) Vois kyllä taas huomenna lähteä pienelle ostoskierrokselle.... :)
hyvä likka, noin sitä pitää!!! eiku ostoksille vaan, ja ostat vaan yhyvän näköisiä ja värikkäitä vaatteita...=)) etkä verhoa ittees mihinkään lakananmalliseen...=))
En oikein tiedä voiko 160/64 (38/40) -kokoinen vastata tähän, mutta eipä minulla ole laihojenkaan puolelle menemistä.
Minua ei ole i-k-i-n-ä elämässäni haitannut ylipaino, enkä ole koskaan laihduttanut (tai yrittänyt sitä). Koko elämäni olen ollut tälläinen, joten miksi tehdä siitä ongelma kun sen kanssa joutuu aina elämään?
Ja paljon parempaa kommenttia on miehiltä tullut minulle kuin tikkulaihoille teineille ;)
siis kiitoksia mielipiteestä..=)) mutta kyllä sie olet liian pieni isojen tyttöjen sarjassa painimaan...=)) ja aina saa kaikkeen vastata, oli koko mikä hyvänsä...=))
En ole itse sairaalloisen ylipainoinen, mutta kiloja on liikaa kuitenkin, sen verran, etten itse viihdy omassa kehossani.
Lihavuus on minulle pelottava asia, sillä olen tunnesyöjä. Masennus, hormoonit, juhlat, mikä vain kelpaa syyksi, ja ruoka tuntuu pahimmalta viholliselta. Paino pysyy yleensä vakiona, mutta kun esim. raskausaikana kertyy kiloja, niin ne istuvat todella sitkeässä.
Minä katson lihavien ihmisten vartaloita, joskus käännyn katsomaan tahtomattani. Se ei ole pahansuopuutta tai ylimielisyyttä, vaan pelkoa omasta tilanteestani. Lihavuus samalla hirvittää ja kiehtoo, kuten pelon aiheuttajat usein jollain tapaa (onnettomuudet ym.).
Pelkoa koen siitä, että en pysty itse pitämään omaa painoani kurissa, vaan päädyn samaan tilaan kuin joku minua lihavampi.
Minulla ei ole mitään lihavia ihmisiä vastaan, enkä harrasta ihmisten arvostelua ulkonäön perusteella. Katsoessani en katso ihmistä ihmisenä, vaan hänen kehoaan. Mielestäni se on alhaista, ja koen todellakin jokaisen olevan persoona ihan omana itsenään, kiloista riippumatta.
Minä en viihdy läskeissäni, en ole sinut itseni kanssa, eikä läski ole minun mielestäni kaunista - se hyllyy, on muhkurainen, eikä tuo esiin luuston rakennetta. Mukanaan se tuo myös muita ongelmia, joista en itse pidä - olen jatkuvasti tietoinen omista läskeistäni. Yritän jopa kiinnittää kävelytyyliini huomiota, etten vahingossakaan vaappuisi kuten erittäin ylipainoiset ihmiset monesti vaappuvat.
Ei ole kivaa, ei, ja siksi olenkin ottanut itseäni niskasta kiinni ja aloittanut elämänmuutoksen terveellisempään suuntaan - painon putoaminen on plussapuolena siinä sivussa. Olen huolissani paitsi ulkonäöstäni, myös terveydestäni, ja haluan voida kaikin puolin hyvin.