Pientä galluppia koulutuseroista.
Kertokaapa arvon miehet (ja miksei naisetkin joilla kokemusta asiasta on), onko se teidän mielestänne este vakavamman suhteen kehittelylle jos nainen on korkeasti koulutettu ja ihan hyvin tienaavakin kun taas mies vähemmän kouluja käynyt?
Olen itse korkeasti koulutettu nainen ja tapaillut jo pidemmän aikaa mielestäni erittäinkin kiinnostavaa vähemmän koulutettua miestä ja menettänyt sydämeni totaalisesti :) Juttu ei vain tunnu oikein etenevän. Olenkin alkanut epäillä, että ehkä mies kärsii jonkinlaisesta epävarmuudesta tai riittämättömyydestä.
Minulle sillä ei ole ratkaisevaa merkitystä onko mies kouluja käynyt vai ei, vaan tärkeämpää on että mies on ihmisenä kiinnostava. Mutta miten on toisinpäin: Haluaako mies mieluummin vähemmän koulutetun (ja vähemmän tienaavan) naisen kuin itse on? Ottaako liikaa miehen itsetunnolle jos nainen on korkeammassa asemassa?
Kertokaapa arvon miehet (ja miksei naisetkin joilla kokemusta asiasta on), onko se teidän mielestänne este vakavamman suhteen kehittelylle jos nainen on korkeasti koulutettu ja ihan hyvin tienaavakin kun taas mies vähemmän kouluja käynyt?
Olen itse korkeasti koulutettu nainen ja tapaillut jo pidemmän aikaa mielestäni erittäinkin kiinnostavaa vähemmän koulutettua miestä ja menettänyt sydämeni totaalisesti :) Juttu ei vain tunnu oikein etenevän. Olenkin alkanut epäillä, että ehkä mies kärsii jonkinlaisesta epävarmuudesta tai riittämättömyydestä.
Minulle sillä ei ole ratkaisevaa merkitystä onko mies kouluja käynyt vai ei, vaan tärkeämpää on että mies on ihmisenä kiinnostava. Mutta miten on toisinpäin: Haluaako mies mieluummin vähemmän koulutetun (ja vähemmän tienaavan) naisen kuin itse on? Ottaako liikaa miehen itsetunnolle jos nainen on korkeammassa asemassa?
Vastaukset 33
Vanhimmat
ongelma jollekkin jolla on huono itsetunto, mutta tuskin sä sellaisen kanssa haluaisit ollakkaan?
Normaalille äijälle kyllä kelpaa hyvin tienaava puoliso :)
Tuli vaan mieleen, kun sanoit että "Normaalille äijälle kyllä kelpaa hyvin tienaava puoliso"...että jos nainen heittää täällä kommentin että hänelle kelpaisi hyvin tienaava puoliso, niin heti hyppäisi tsiljoona miestä silmille ja haukkuisi että, jaa mikään muu näille laiskaperseisille huorille ei miehessä merkkaa kun paksu lompakko!
Korjaan lausutoni niin, että mulle kelpaisi helvetin hyvin, että naiseni tienaisi paljon enemmän.
Tällä hetkellä tuo tienaa noin puolet vähemmän kuin mä.
Kun meillä on ollut pitkän aikaa yhteiset rahat ja vaan 1 käyttötili, lisä kelpaisi pirun hyvin :) OK?
Koulutuserolla ja tienaamisella on todellakin merkitystä. Samoin kuin hiusten pituudella ja värillä, rintojen koolla, painolla, meikkien käytöllä, harrastuksilla, naisen pituudella, vanhempien tuloilla, lemmikkien nimillä, huonekasvien lukumäärällä, jalkojen ulkonäöllä, selluliitilla, auton/polkupyörän merkillä, heinänuhalla, horoskooppimerkillä, ruoanlaittotaidolla, kasvissyönnillä, huulten mutristamisella lukiessa, hymykuopilla, sheivauksella, tanssitaidolla, hameen käytöllä jne jne jne jne jne jne...
Miehelle, vaikka olisi akateeminenkin, kelpaa yleensä aivan tavallinen vaimo. Mutta naiselle harvoin kelpaa.
Itse en ole akateeminen, vaikkakin ihan kivannäköinen ja herrasmieskin, mutta en ole naiselle kelvannut useissakaan tapauksissa vain sen takia etten ole tarpeeksi hyvin koulutettu.
Minun itse tunnolleni ei kävisi vaikka nainen tienaisi enemään ja hänellä olisi parempi tutkinto
Hei, älä nyt, jalkojen ulkonäöllä voi oikeasti olla väliä. *nauraa* Sattui vaan silmiini tuo kommentti, kun mieheni joskus tv:tä katsellessaan jotain eukkoa kommentoi, että muuten hyvä mutta rumat jalat. :) Samaan hengenvetoon lisäsi, ettei voisi olla sellaisen naisen kanssa, jonka jaloista ei pidä. Oikeasti. :D
Palstalla vain jokunen aika sitten joku tytteli kyseli mitä mieltä miehet ovat ruman näköisistä jaloista...että haittaako. Ilmeisesti jotakin haittaa sitten. Joo-o.
Tapailin aikoinaan naista joka tienasi n. 5 kertaa enemmän kuin minä, tulimme muuten hyvin toimeen keskenämme mutta tulo- ja omaisuuserot aiheuttivat ongelmia esim. vapaa-ajan käytön suhteen.Itselläni oli "halpoja" harrastuksia, nainen oli harrastanut/ harrasti mm. laskettelumatkoja keski-eurooppaan ja sukellus matkoja etelään, näihin itselläni ei tietenkään olisi ollut varaa enkä halunnut elää siivelläkään.Nainen ei todellakaan ollut mikään diiva joka olisi halveksinut köyhyyttäni. Hän oli itse varakkaasta perheestä josta sai toki pesämunan elämälleen, mutta omalla työllään ja ahkeruudellaan luonut oman elämänsä, ja siksi oli itsekin ollut aluksi tiukoilla. Tulo- tai omaisuus erot ei välttämättä ole este, mutta molempien täytyy hyväksyä toisen tilanne ja joustaa, että löytyy yhteinen, molemmille sopiva elintaso. Toki on paljon helpompaa jos molemmilla on valmiiksi samanlaiset lähtökohdat yhteiseen elämään. Monesti, varsinkin miehen itsetunto saattaa olla kovilla jos nainen on rikkaampi, köyhälle naiselle asia taitaa olla helpompi hyväksyä :)
Koulutuserolla on ylensä enemmän merkitystä naisille kuin miehille. En ole koskaan kuullut akateemisen miehen sanovan, etteikö hänelle kelpaisi käytännönjärkeä omaava kaupankassa. Mutta olen erinäisenkin kerran kuullut, ettei akateemiselle naiselle kelpaa tavallinen duunari.
Vaimoni on akateeminen (Toisin kuin minä) ja perintönsä takia helvetin paljon rikkaampi kuin minä, vaikka enemmän ansaitsenkin. Minä olen erittäin iloinen ja ylpeä vaimostani.
Joku joskus kirjoitti toisella palstalla, että kyllä söisi miestä jos vaimolla olisi Ferrari ja itse ajelisi Fiatilla. Kirjoitin takaisin, että minä olisin iloinen vaimon Ferrarista. Ties vaikka joskus itsekin pääsisin kyytiin.
Ainakin minä haluaisin, että naiseni olisi vähintään yhtä hyvin koulutettu kuin minä, tai ainakin muuten lukenut. Pelkkä maalaisjärki ei riitä. Tykkään keskustella kulttuurista, filosofiasta, historiasta, psykologiasta ja sen sellaisista vähän haastavammista aiheista ja olisi ikävää jos naisen tietämys rajoittuisi siihen mitä iltapäivä- ja juorulehdistä saa lukea. En väitä, etteikö se kaupan kassakin voisi olla vaikka kuinka sivistynyt, mutta yleensä akateemisesti koulutetut tietävät asioista enemmän ja kykenevät syvällisempiin keskusteluihin kuin pelkän peruskoulutuksen saaneet.
Vaikka eihän tosi rakkaus kysy kumppanin koulutustasoa. Silti tietämättömyys alkaa pitemmän päälle kyrsiä hyvässäkin parisuhteessa. Olin kerran hullaantunut naiseen, joka ei mm. tiennyt kuka on Kolumbus ja jonka suusta pääsi tuon tuostakin ihmeellisiä blondismeja. Tunsin niin syvää myötähäpeää, että suhde oli pakko pistää poikki.
Aivan kaikkea en samasta ihmisestä edes halua, hieman naiivi ajatuksenakin. Rakkauteni on monella tasolla vähintäänkin kiitettävä, jossain tietysti jalostamattomuutakin, mutta täydellisyyttähän ei ole muualla kuin jossain uskomuksien jumaluudessa, paitsi ettei ollut siinäkään.
Me blondit hauskuutamme usein ympäristöämme blondivitseillä..:)
Kohdistettu...
Minusta tämä sinun kommenttisi on kiinnostava siksi, että akateemisesti koulutettuhan on melkoisen väljä käsite. Itse koin tämän kantapään kautta. Olen korkeasti koulutettu nainen ja pääasiassa seurustellut koulutukseltaan samantasoisten miesten kanssa. Ihan jo siksikin, että olen erittäin kiinnostunut muun muassa filosofiasta ja psykologiasta joista on hieman vaikea kauhean rakentavia keskusteluja saada aikaan jos toisella ei ole minkäänlaista perspektiiviä asioista. Ja minä tarvitsen hengenravintoa ja henkisiä virikkeitä melkoisesti kaikissa ihmissuhteissani.
Taannoin kuitenkin tapailin miestä, joka opiskeli korkeakoulussa. Pidin häntä fiksuna ja ajattelevana ihmisenä, mutta en muista koskaan ajatelleeni, että hän olisi mitenkään erikoisen älykäs. Meillä oli samansuuntaisia yhteiskunnallisia kiinnostuksen kohteita ja käsittääkseni keskustelumme olivat ihan hyviä. Kuitenkin koin melkoisen yllätyksen, kun mies kertoi ettei enää halua tavata minua. Syyksi hän kertoi "ettemme ole samalla tasolla henkisesti" enkä ole "aivan hänen vertaistaan seuraa".
Itseäni lievästi ärsyttävät sellaiset kirjaviisaat, joista jää kuva ettei heidän pääkoppansa toimi ollenkaan, asiat vain opetellaan ulkoa ja luetaan jostain. Minä pidän fiksua ihmistä ajattelevana, jolla on pohtimisen, ihmettelyn ja päättelyn taitoa.
ainakaan politiikasta, taloudesta tai historiasta yhtään mitään, oli akateeminen tai ei. Taitaa olla niin että vain tietämättömyyden taso vaihtelee.
Tietenkään pelkkä kirjaviisauskaan ei kanna pitkälle, vaan vaaditaan myös innostusta, uteliaisuutta, luovuutta, halua porautua pintaa syvemmälle ja myös taitoa osata kuunnella kumppania ja keskustella rakentavasti, kumppanin mielipiteitä arvostaen. Mutta johonkin faktoihinhan sen keskustelun on kuitenkin perustuttava ja jos tietoa ei asioista kerta kaikkiaan ole, ei kunnollista ajatusten vaihtoakaan voi syntyä. Keskustelu alkaa turhauttaa jos kumppanille joutuu koko ajan vääntämään asioita rautalangasta ja selvittämään ihan yleissivistykseen kuuluvia käsitteitä.
Siinä olet myöskin oikeassa, että akateeminen koulutus ei vielä itsessään välttämättä tarkoita sitä että ajatusmaailma olisi samansisältöinen. Esimerkiksi Polilta valmistuneilla on erilaisia tietoja ja toisenlainen tapa hahmottaa maailmaa, kuin vaikkapa psykan laitokselta valmistuneilla. Ja tietysti samaakin alaa opiskelleilla voi olla hyvinkin erilainen arvomaailma ja erilainen tapa suhtautua asioihin. Mutta uskon kuitenkin, että samantyyppisen koulutuspohjan omaavien ihmisten kanssa on keskimäärin helpompi tulla juttuun kuin sellaisten, jotka ovat tehneet elämässään ihan erilaisia asioita.
Totta kai keskusteluissa tulee olla faktapohjaa, eihän siitä mitään muuten tule. Kuitenkin olen taipuvainen ajattelemaan, että ihminen hyvällä päättelykyvyllä ja yleissivistyksellä kykenee keskustelemaan hieman rakentavamminkin, mikäli halua vain on. Toki myös tähän vaikuttaa kaikki mitä itsekin sanoit kiinnostuksesta, luovuudesta, innostuneisuudesta ja koulutusaloista. Haluaisin siis ajatella, että yleissivistävänkoulutuksen (lukio) saanut ihminen kykenee tällaiseen keskusteluun. Tosin, ajatus on kaunis muttei yhtään realistinen lukion kärsimän inflaation vuoksi.
Itse olen niin tiedonnälkäinen että minut saa keskustelemaan lähes mistä vain. Ja näin ollen omakin tietomäärä kasvaa jatkuvasti koska puhun ihmisten kanssa myös asioista joista en itse sen kummemmin mitään tiedä. Näin ollen allekirjoitan uudelleen tuon sinun pointtisi innostumisesta.
Yleissivistykseen minä ainakin lasken myös tietynlaisen "sosiaalisen älykkyyden" eli keskustelutaitoa, kykyä tulla toimeen ihmisten kanssa ja herkkyyttä sosiaalisissa tilanteissa. Esimerkiksi ärsyynnyn helposti, mikäli ihmiset eivät noudata sosiaalisissa tilanteissa niin sanottuja kirjoittamattomia sääntöjä. Tähän kun lisätään se, että olen perusluonteeltani välillä hyvinkin kiltti, pääsemme siihen, etten ehkä itse koskaan sanoisi toiselle hänen olevan "liian tyhmä minulle" tai "liian huonosti koulutettu". Ehkä tietynlaista erottelua on jo se, että hakeudun jo valmiiksi tietynlaisten ihmisten seuraan jotta en joutuisi tilanteeseen jossa joutuisin noin sanomaan.
Tarja Halonen?
Se nyt jossain määrin merkitsee, varsinkin ihan ääripäitä hakiessa tuskin muuten. Toinen jos on lukenut oikein reilustikkin ja toinen ihan tavallinen katujen lakaisija niin ehkäpä suhde ei ole pitkä ikäinen. Useimmiten harrastukset ja muutenkin vapaa-ajan vietto poikkeavat toisistaan aikas paljon. Kuitenkin tilanne vaatii vain sopeutumista ja ymmärtämistä sekä keskustelua. Taso erot ovat täysin selvitettävissä joten ei tuolla koulutus erolla sinäänsä ole mitään merkitystä. Toisille se vaan on ylitse pääsemätön este !
On mahtavaa jos suhde sisältää myös henkeviä keskusteluja myös vaativista aiheista. Silloin koulutustaustojen samankaltaisuus auttaa.
Sattumaa tai ei, naissuhteet ovat olleet akateemisten fiksujen kanssa.
"..pappi,lukkari,talonpoika,kuppari"..:)
Sain viime viikolla tietää, että pääsin yliopistoon. Viiden vuoden kuluttua minusta toivon mukaan tulee hallintotieteiden maisteri. Siinä vaiheessa olisin korkeammin koulutettu kuin jätkäkaverini, joka on käynyt ammattikoulun. Eikä asia näytä häntä haittaavan, päinvastoin. Kovasti iloitsi puolestani. Minulle taas ei ole merkitystä, miten koulutettu mies on. Jos kummallakin on itsetunto kohdillaan, niin ei asian pitäisi haitata.
On täysin mahdollista, että kaikki menee hyvin ja kundikamusi tukee sua valitsemallasi tiellä. Pidä kuitenkin kundisi ajantasalla - viisi vuotta yliopistossa voi muuttaa melkoisesti ajatusten kulkua.
Luuletko, että sulla vielä 5 vuoden päästä on sama jätkä kaveri? Nykyaikana!
ja miesystäväni on käynyt vaan opiston, mutta vaikka hän on ihan tavan duunissa niin tienaa enemmän kuin minä. Nykyään maisterit voivat saada ihan tavan palkkaa eli ei kovin paljoa enempää kuin kaupan kassa. Tiedän myös muutaman yhteiskuntatieteen ja luonnontieteen maisterin jotka ovat työttöminä tai muutaman kuukauden pätkätyössä tällä hetkellä. Maistereita koulutetaan liikaa tällä hetkellä ja amislaisia liian vähän, se tulee tulevaisuudessa tarkoittamaan sitä että tavan duunarit tulevat myös tienaamaan enemmän.
Yliopistoon pääseminen on hieman eri asia kuin sieltä
valmistuminen. Et sinä vielä ole akateemisesti koulutettu.
Voihan se sinun nykyinen miesystäväsikin vielä alkaa
opiskelemaan lisää. Tuossa vaiheessa elämää kaikki
etenee niin nopeaa tahtia, että voi se miesystäväkin
vaihtua vielä moneen kertaan.
kouluttautua lisää. Itse seurustelin akateemisen kanssa melkein kuusi vuotta. Olen käynyt peruskoulun. Aloitin aikusopinnot ja pakko myöntää, että yksi syy siihen, oli lievä alemmuudentunne. Suhde on ohi, mutta opiskelu jatkuu. Itse tunnen omaavani hyvän yleissivistyksen, enkä jäänyt keskustelutilanteissa paitsioon.
Myös akateeminen voi olla täysi pösilö (kokemusta on). Hyvin mahdollista, että paremmin ansaitseva jää esim. työttömäksi. Kyllä hyvä parisuhde perustuu muuhun kuin statukseen ja rahaan. Ihmiset muuttuu ja tilanteet muuttuu.
paskat siinä koulutuksella on mitään merkitystä.
jos ei osaa elää ihmisen kanssa, niin sit alkaa tulla just tommosia vammasia "taso" ja "eroavaisuus" kommentteja. argh.
se koulujen käynti ei opeta ihmissuhteisiin paskan vertaa. joten niillä ei ole suhteessa mitään merkitystä. jos jompikumpi tai kumpikaan ei tätä älyä, niin sitten on turha edes kuvitella, että suhteista koskaan tulis pitkäikäisiä.
ihmisen kans seurustellaan ja ollaan, ei minkään arvon tai tittelin tai koulutuksen.
on se kumma, kun ihmissuhteistakin on tullu joku vitun status. tai ihmisarvon mittari.
melkei alkoi vituttamaan, mut onneks nopeesti ohi :) anteeksi voimasanojen käyttö.
vastaus galluppiin: ainoa este löytyy pään sisältä.
Itse olen paljonkin koulutetumpi, kuin miesystäväni ja kyllä hän jollakin tasolla sitä pohdiskelee. Hän kyllä varmaan hankkii lopulta kuukaudessa ihan saman verran kuin minä, jos ei joskus parempina kuukausina enemmänkin. Ja sehän tietysti harmittaa vähän itseä, kun on koulunpenkkiä kuluttanut ja siitä palkitaan vain pienellä leipärahalla. Mutta se kaikkihan on vain maallista. Ei sellaisen asian pitäisi vaikuttaa, itse ainakin yritän häivyttää asiaa - eli en joka asiassa tuo esille sitä, miten paljon enemmän osaan kieliä, tunnen sivistyssanoja tms. Pidän siitä, että miehenä on brutaali perusmies, joka ei snobbaile vaan on oma itsensä. Siinä voi itsekin unohtaa välillä niin turhankin tärkeilevän työelämänsä.
Olen 35v nainen ja olen tapaillut niin työttömiä, duunareita kuin akateemisiakin. Koskaan koulutuksella tai työllä ei ole ollut suhteessa mitään merkitystä. Itse olen akateemisen koulutuksen saanut mut oikeasti, maistereita ja kandeja on tämä maa väärällään joten pitää aika luuseri olla jos pitää akateemisuutta joten ylevänä ja hienona asiana! Enää en tosin työtöntä tapailisi, johtuen siitä että itse haluan matkustella ja tehdä spontaanisti kaikenlaista, ja harvalla työttömällä olisi siihen samaan varaa, vaikken itsekään ole mikään hyvätuloinen.
Koulutus ei kerro ihmisen tuloista mitään, lähes joka tavallinen duunari tienaa enemmän kuin minä. Jos mun pitäisi valita akateemisen ja duunarimiehen välillä, valitsisin duunarin.
Ei kukaan gynekologimies ole hitsarinaisen kanssa eikä gynekologinainen hitsarimiehen kanssa, lähinnä kai siksi etteivät vain koskaan törmää.
No huoliiko hyvinkoulutettu nainen ammattikoululaisen?
Kyllä mä ainakin huolisin. Ei mikään ongelma. Itse olen akateemisesti koulutettu nainen pienessä teollisuuskaupungissa. Ilman turhia tittelivaatimuksia pysyy valikoima suurempana ;)