Miten kulutatte aikaanne eron jälkeen, kun perhe-elämä muuttuukin yksin elävän elämäksi? Aikuiset lapset ovat maailmalla. Eka vuosi meni porailemalla reikiä ilmaan, mutta sen jälkeen. Erossa meni myös miehenpuoleinen suuri suku juhlineen. Itse aloin opiskella työn ohella, mutta kai tässä muutakin voisi kehitellä.
Perhe-elämästä sinkun elämään
Pankkinainen
92155
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tykkään kyllä todella paljon tästä vapaan ja itsenäisen ihmisen elämästä. Aivan mahtavaa, olen tykännyt todella paljon!
olen minäkin nyt, kun erosin muutama vuosi sitten, ja nautin tästä elämästäni vapaana, ei tarvi ottaa toista huomioon,elän niinkuin huvittaa, ja päätän itse asioistani..ehkä vähän itsekästä..
mut tosiaan tää alkaa 6 vuoden jälkeen maistua ihan elämältä... välillä vaan jotain puuttuu-))t: m45
erosta, ja välillä tuntuu hyvältä, mutta todellakin jotain puuttuu :).
Sellaista se on :).
se... minkäs teet..
Mulla on erosta neljä päivää, eikä taatusti puutu ainakaan "sitä"!
Halosta on tullut päähän ja vähän muuallekin.
Tänään tosin heräsin baarin veskistä, tukka oksennuksessa, mutta en kadu, en!
Äijästä en oo kuullut mitään, mutta ei sitä ainakaan täällä enää näy.
Mahtavaa tää rauha!!!
Mitäs mulla täällä olikaan kesken? Piti vähän käydä laatalla, ja lääkitsemässä.
Niin, hyvältä tuntuu vaikka vähän paikkoja pakottaakin. Koko heinäkuu vielä edessä! Jesss!!
En muista, kelle kirjoitan. Varmaan lämpimikseni.
Nauttikaa kesästä!
Mulla meni se alkuaika eron jälkeen siihen, että laitoin omia asioitani kuntoon. Muutin toiseen asuntoon ja siinähän sitä puuhaa riitti joksikin aikaa. Kävin sitten, kesä kun oli, kaikenlaisissa tapahtumissa. Töissä kulutin sitten päivät muuten. Tulihan siinä sitten se vaihe, ettei ollut isompia tekemisiä, tuttavia ei ollut ja sukulaiset kaukana, joten kyllähän sen yksinäisyyden kanssa oli tekemistä. Aloin kuitenkin liikkua enemmän, hankin nettiyhteyden ja aloin taas lukea kirjoja. Kyllä aika näiden asioiden parissa kului paremmin.
Ei kai sitä väkisin voi kehitellä mitään. Sitä mukaa kuin joku asia kiinnostaa niin sekaan vain. Liikunta, ulkoilu ihan omaksi iloksi jo piristää ja antaa aivoille happea ja sitten aivot keksii taas jotain kivaa. Tee itseksesi joku matka, tai pyydä joku tuttu kaveriksi. Ystävät, menneet, menetetyt, kaikkiin heihin voi yrittää uutta kontaktia. Vaikka se tapahtuisi vain kerran eikä johtaisi mihinkään. Parin vuoden päästä huomaat että elämässäsi onkin tapahtunut jo paljon, vaikka nyt näyttää hiljaiselta. Eka vuosi onkin se pahin, toinen saattaa olla helpompi vaikka tuntisit polkevasi paikallaan. Asioilla tuppaa olemaan taipumusta järjestyä itsestäänkin jos ei hirveesti stressaa. Tsemppiä vaan!
Itselläni meni puolisen vuotta tuskan purkamiseen, uuden elämän rakentamiseen eli asunnon hankkimiseen, remontointiin ja laittamiseen. Sitten olikin energiaa vaikka kuinka. Olen purkanut sitä liikkumiseen ja kunto onkin noussut kohisten, psyykekin on vanhempi kun on saanut kelata asioita ladulla tai lenkkipolulla.
Matkailu yksin on tylsää ja kallista. Kaverit tulisivat mieluusti mukaan mutta heidän puolisonsa eivät hevillä päästäisi; pelkäävät että eroaminen tarttuu.
En kaipaa elämääni suuria muutoksia, uusi kumppani olisi mukava joskus löytää, mutta sen verran olen ympärilleni katsonut, ettei aikuisten miesten valikoimat kovin erikoiset ole.