Sain kesätöitä. Jipii. Pitäisi olla iloinen, no niin olenkin tavallaan. Ei tarvii olla pa koko kesää, saa jotain hankittuakin.
Työaikani on 7-15, herätys viideltä, nukkumaan kymmeneltä tai ei jaksa seuraavaa päivää. Minusta tuntuu etten muuta ehdikään kun olla töissä tai valmistautua sinne. Olen ihan poikki töistä tultuani, se on vielä suurimmaksi osaksi seisomatyötä joten jalkojen pakotus kaikenlisäksi.
Miten ihmeessä jaksan tulevaisuudessa 8h työpäiviä viitenä päivänä viikossa?! Olen tottunut siihen että minulla on paljon vapaa-aikaa, kotona riittää tekemistä (mm. eläinten takia), pitäisi keritä jossain välissä harrastuksetkin. Tässäkin nyt kofeiinitabletin voimin olen että jaksaisi elukat ja kotityöt hoitaa.
Tästä tuli nyt oma vuodatukseni, mutta toivoisin yleistä keskustelua työajoista ja siitä mitä mieltä te muut olette työaikojen pituudesta, jaksaako joku tätä hyvin?
noballs85
Työaikani on 7-15, herätys viideltä, nukkumaan kymmeneltä tai ei jaksa seuraavaa päivää. Minusta tuntuu etten muuta ehdikään kun olla töissä tai valmistautua sinne. Olen ihan poikki töistä tultuani, se on vielä suurimmaksi osaksi seisomatyötä joten jalkojen pakotus kaikenlisäksi.
Miten ihmeessä jaksan tulevaisuudessa 8h työpäiviä viitenä päivänä viikossa?! Olen tottunut siihen että minulla on paljon vapaa-aikaa, kotona riittää tekemistä (mm. eläinten takia), pitäisi keritä jossain välissä harrastuksetkin. Tässäkin nyt kofeiinitabletin voimin olen että jaksaisi elukat ja kotityöt hoitaa.
Tästä tuli nyt oma vuodatukseni, mutta toivoisin yleistä keskustelua työajoista ja siitä mitä mieltä te muut olette työaikojen pituudesta, jaksaako joku tätä hyvin?
noballs85
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kyllä sitä jaksaa. Ero on varmasti merkittävin juuri tuossa kun siihen menoon astuu, kyllä sinä totut. Mutta totuus on se, ettei työssäkäyvänä jaksa samallatavalla valvoa tai juhlia, haluaa mennä nukkumaan, jos päivä pitää olla skarppina. Ja yksi juttu. Jos et suoriudu 8h työpäivästä, kannattaa oikeasti käydä lääkärissä. Väsymys voi olla merkki jostain sairaudesta. Näin kävi minulla.
..sillä muuten taidan jäädä tarkoituksella työttömäksi, no ei sentään :)
Työpäivän jaksaa kyllä hyvin, mutta sitten kun pääsee kotiin niin tulee ikäänkuin väsymysaalto. Ja kyllä, olen usein väsynyt ja se johtuu osittain lievästä masennuksestani joka ajoittain pilkistää pinnan alta. En usko että ikinä pääsen eroon tästä masennusalttiudesta vaan joudun taistelemaan sitä vastaan.
Nytkin pakottaa jalkoja ja jostain kumman syystä ukkovarpaita paljonkin, jalkaparat kun ne on tottuneet opiskelijan istumatyöhön.
noballs85
otettu kilpirauhaskokeita koskaan? Kilpirauhasen vajaatoiminta ilmenee mm. väsymyksenä ja masennuksena. Kipasepa terveyskeskuksessa ja pyydä ottaa koe. On paljon myös nuorilla ihmisillä kilpirauhasen vajista. Toivottavasti ei ole mutta kannattaa kuitenkin tarkistuttaa.
Ei nyt ehkä ensimmäisenä ole syytä epäillä kilpirauhasta, jos työpäivän jälkeen väsyttää. Eiköhän se aikalailla kaikkia väsytä. Harva jaksaa 12 tunnin hereilläolon jälkeen olla terävä kuin veitsi.
Normaalia, sanon minä. Kaikkeen tottuu. Jos on tottunut runsaaseen vapaa-aikaan, on vain kummallista, ellei rytmin muutos tunnu jossain. Samoin tuo jalkojen kipeytyminen; se on alun vaikeuksia. Kun jalat tottuvat seisomiseen ja kenkiin, niin kivut vähenevät/ häviävät.
Ei kai nyt kukaan luule, että duuniiin siirtyminen tapahtuu kuin tuosta vaan?
kilpirauhaskoetta ikinä. Voisi itse asiassa käydäkin, tulisipa sekin varmistettua!
Tuolla joku kirjoitti, että hänen työnsä on kiireistä ja stressaavaa, sama täällä. Jään nyt ensi viikosta alkaen ihan YKSIN työpaikkaani. Jännittää ja stressaa miten pärjään, ei työni onneksi ole niin vastuullista, mutta kun siinä saa olla ihmisten kanssa tekemisissä niin saan kyllä kuulla kommenttia jos epäonnistun. Muutenkin stressaan liikaa kaikesta mahdollisesta, pitäisi osata ottaa rennosti. Huoh.
Nostan hattua kaikille yrittäjille Suomessa. Olen jutellut muutaman yksityisyrittäjän kanssa ja kaikki sanovat että se on rankkaa, työpäivät ovat pitkiä ja eihän pikkuyrityksellä rikastumaan pääse. En itse haluaisi perustaa yritystä (vaikka sitähän juuri opiskelen) sen takia että en kestä ajatusta että koko elämä pyörisi työn ympärillä. Tarvitsen omaa aikaa, muuten uuvun henkisesti ja kadun takuulla kuolinvuoteellani jos olen tehnyt paljon töitä.
Lottovoittoa tännekin toivon, niin ei tarvitsisi tehdä työtä paitsi silloin kuin haluaisi!
noballs85
Mutta jotkut ovat oikeasti niin hulluja (allekirjoittanut) että vääntää kuutena päivänä viikossa töitä ja tekee sen ihan mielellään.
Muutaman kerran työtunteja on kertynyt 12-15. Ja seuraavana aamuna ("aamuna") eli parin tunnin unilla uuteen työpäivään. Ei se mitään. Palkkaa tulee ja työpaikka on mahtava.
Tätä se on, kun joudut itse tienaamaan elantosi.
Olen tienannut elantoni jo vuosia kun on tullut asuttua omillaan. Eikä tämä ole eka työpaikkani. En ole enää teini, mutten paljon vanhempikaan. Ärsyttää tuollainen ihmisten teiniviha asenne, kertookohan se jotain omasta kypsymättömyydestä?
Täällä noita ihme kommenttien laukojia tuntuu riittävän. Kyllähän jokainen on teini ollut ja minusta edes nuorena kuuluskin olla vapaa-aikaakin. Vaikka vastaavasti nuorena ei sit oo rahaa samalla tavalla (enkä tiiä onko nykysin vanhempanakaan...) Nykyisin opiskelijatkin pääsääntösesti joutuu käymään töissä (ainakin kesän), että pärjäävät vuokrien yms. maksujen kanssa. Ei se ole helppoa olla minkään ikänen,luulen.
Mutta työajasta. Itestäkin tuntuu et vapaa-aikaa ei jää paljoo. Kun työmatkoihinkin menee aikaa. Munkin työaika on nyt yleensä 7:30-16:30, herään 5:30 ja kotona oon siinä puoli kuuden aikaan korkeintaan ja nukkumaan täytyy mennä oikeestaan mielellään jo klo 21 jälkeen sillä mulla on kauhee unentarve. Ja kotonahan sitä on kans monenlaista hommaa. Et samaa oon miettiny et miten sitä ehtii harrastamaankaan mitään. Meitä on kaks ja toinenkin käy töissä mut silti ei tulla toimeen rahoilla. Ruokaankaan ei taho riittää rahat, eläminen on niin kallista (varsinkin näin euroaikaan!)
Ja mulla just on se et haluisin nukkua siinä 9-10 tuntia, jotta tuntisin oloni virkeäksi. Mulla on kans tota masennukseen taipuvaisuuttakin ja väsymystä. Kilpirauhaskoe otettu, eikä siinä kuulemma lääkärin mukaan ollu mitään.
Mut tosiaan tuntuu et vaan viikonloppuisin on omaa elämää. Et on se ihmeellistä tää elämä.
kuin tuilla eläminen.
Helou.Kiva että sait töitä.Olen itse myös töissä,mutta en tee aina 8h tuntista päivää.Mäki olen aina ihan "kuollut"töiden jälkeen.Ei jaksais tehdä mitään.Kavereita ei tuu pahemmin nähtyä,koska hekin ovat työelämässä.Viikonloput menee myös töiden merkeissä.Joskus olisi ihan kivaa kun olis vapaa viikonloppu.Olen sellaisessa työpaikassa jossa pitäisi keretä niinku joka paikkaan.Joskus tuntuu että töiden jälkeen en tee muuta kun stressaan vaan työasioita.Haluaisin tästä eroon,ja olen yrittänytkin.Mutta vaikeaa se on,koska olen muutenkin luonteeltani sellainen ihminen,että pohdin asioita liikaa.Olisi tosiaan kivaa jos vois vapaa-aikana ottaa välillä rennommin.Jaksan kyllä tehdä 8 tuntisiä päiviä,ei ole ongelma.Poikaystäväni tekee usein 12 tunnin päiviä,ja en tajua miten hän sitä jaksaa.12 tuntia on mun mielestäni vähän liikaa.Silloin ei kyllä jää paljon aikaa mihinkään,kun töissäkäymiseen ja nukkumiseen.Koska jos tekee 12 tunnin päivän,niin tarvii varmasti nukkua yönsä hyvin.Muuten ei jaksaisi mitään.
jos ei töitä jaksa tehdä...mutta kyllä se kasvaa kolmen tai -kuuden kuukauden kuluttua. ´Hyväkuntoisena jaksan töiden jälkeen vielä muutakin kuin maata.
Minä teen töiden jälkeen kotityöt- laitan ruokaa, siivoan, pesen pykkiä tai teen puutarhatöitä ja talvella tietysti lumitöitä.
Nyt lähden leikkaamaan ruohikkoa - se on "kahden tunnin kunto/kävelylenkki" ja aamulla töihin- työ aika on 6 - 14 - eíkä kesälomaa ole. Ihanaa kun on töitä! Terkkuja "pullamössö" sukupolvelle. Lakatkaa valittamasta tyhjästä.
Itse olen jo pari kesää käynyt samassa työpaikassa, muitakin on tietenkin ollut. No mut kuitenkin, mulla on työaika 7-15.30, tehdastyötä. Kamalan raskasta selälle, käsille ja jaloille. Alussa ei meinannut selkä kestää, sitten sain kaksi pahaa jännetupin tulehdusta. Olin hetken sairaslomalla ja jatkoin hommia. Pikkuhiljaa alkoi paikat tottua, mutta "pää" ei. Siis henkisesti päivät oli tosi uuvuttavia. meillä työpaikalla on tosi huono työilmapiiri ja ei yrityskään ole hääppöinen. päätin että tämä on viimeinen kesä ja että opiskeluidenkaan ohessa en sinne enää mene kun pois pääsen. Viime kesänä tein toista työtä tuohon päälle, eli olin putkeen 12 tuntia joka päivä töissä, tosin vain kahden viikon ajan.
Pointti oli, että kyllä mä fyysisesti oon tottunu, henkisesti en.
Itse tein ikäkavereiden kanssa 14-vuotiaana normaalia työpäivää ( 8h ) EG:n Ensonrannassa.
Koko kesäloma, 3kk, siinä meni.
Aikaan mahtui 3:n viikon jakso keluvenesoutajana hinaajan mukana.
Työaika klo 16.00 - klo 7.00.
Kyllä! Kolme viikkoa jatkuvaa yötyötä, 15h/rupeama.
Tosin varsinaista tekemistä ei ollut kuin pieni osa ajasta mutta ei siinä hinaajan suojattomalla kannella nukkumaankaan pystynyt.
Asian ydin: Kukaan ei ollut kiinnostunut siitä tuntuiko se minusta ehkä rankalta tai epämiellyttävältä.
Tehtiin se mikä pystyttiin.
Samoi 15-vuotiaana pajaan 8-kiloisen lekan varteen. Ensimmäisenä päivänä lähti kämmenistä nahka ja kroppa oli viikon pirun kipeä.
Aamulla liikkeellelähtö oli karmeaa.
Mutta tehtiin.
Tuota taustaa vasten en oikein jaksa tuntea myötätuntoa näitä uupuvia kohtaan.
En taatusti ole ainoa ikäluokkani edustaja joka pantiin rankkaan työhön alaikäisenä.
Oman 14-vuotiaan poikani otin teräskuorman purkukeikalle hoitamaani verstaaseen koska hitsareilla oli pirun kiire.
Oli kaverina lemppaamassa 7000kg 2mm levyjä varastoon koska trukkia ei saatu.
Eikä valittanut. Jatkoi kaksi viikkoa pylväsporalla.
Kundi oli tosin harrastanut urheilua ( paini, yu ).
Loppukesän oli leipomossa. Tyhjenti käsipelissä mm. jauhorekat ja margariinikuormat.
Margariini oli vain 25kg:n laatikoissa.
se työelämä.. orjuutta mahdollisesti? Vittu että muakin vituttaa tämä paska.. tulis nyt lottovoitto niin ei tarttis viettää koko päivää jossain paikassa tekemässä jotain mitä ei edes haluaisi tehdä! Ei helvetti tämän yhteiskunnan menoa ja arvoja..
perkele niin raskasta työtä että ei oikein muuta jaksa kun kotona nukkua että jaksaisi jotenkin taas seuraavan paskapäivän työpaikalla. Viikonloppuna ehkä sunnuntaina on jo melkein toipunut väsymyksestä mutta sitten onkin heti jo maanantai ja takaisin ankeaan arkeen.
Lottovoitosta minäkin haaveilen mutta ei perkele ole minkäänlaista tuuria siinäkään, edes pieniä voittoja ei meikäläiselle heru!
Ei ihme että suomi on itsemurhatilastojen ja alkoholismin kärkimaita, on tämä niin perkeleen viheliäistä ja ankeata elämä tässä maassa, pieni palkka, paskat duunit tai työttömyys, samanlaista köyhyyttä on elämä olitpa työtön tai paskaduunissa, talvisin perkeleellinen kylmyys, viima ja pimeys, kesäisin paarmoja ja itikoita. Valtiokin on tiukkapipo kusipää, verotus ankaraa, hinnat älyttömän kalliita ja ihmiset kateellisia paskiaisia.
Vain sikarikas pörssiporsailla on tässä maassa kelvolliset oltavat ja se porukka välttää suomen talven ja kesän hankaluudetkin matkustamalla jonnekin parempiin maihin luksuslomille.
jos joskus saisin tehdä VAIN 8 h:n työpäiviä! Olen yrittäjä joka herää joka aamu n. 04.30 ja töissä olen viimeistään 05.30. Ja pääsen lähtemään aikaisintaan klo 15.30 yleensä kuitenkin vasta n. klo 17.00. Joskus vasta klo 20.00. Juu, juu en valita, itse olen alani ja yrittäjyyden valinnut, mutta voi kuinka välillä kaipaankaan niitä ihania 7,5 h:n päiviä. Ja onhan se niin, että ei minulla ole muuta elämää. Onko se kovin järkevää? Ei varmaan, mutta nyt on näin.
Tarkoitan et nautitko kuitenkin yrittäjyydestä? Onko ala sellanen joka tuntuu omalta ja niin pois päin? Onko alalla kova kilpailu? Mutta varmasti on rankkaa. Yrittäjät on varmaan tosi tiukilla Suomessa. Vaikka sais sit rahaakin, niin ei ole vapaa-aikaa että voisi käyttää sitä. Niinhän se on esim. maanviljelijöillä pitkät työpäivät. Mutta sä et varmaan saa yrittäjänä edes lomittajaa, joka tuurais?
Ei se oo helppoa tuo toimeentulo. Rikastumaan ei työn teolla tunnu pääsevän... Ainakaan ihan helpolla.
Työpäivä alkaa klo 6 ja kotiin pääsee klo 15. Sen jälkeen siivoan, laitan ruokaa, ehkä leivonkin. Hätistelen kesätöitä muualla tekevän muksuni sohvalta pois, missä hän lepää 7 tunnin työpäivänsä jälkeen, katselisin nimittäin iltauutiset. Meillä on ikäeroa muksun kanssa 25 vuotta... hän ei jaksa 7 h työpäivän jälkeen viedä roskia... minun on pakko jaksaa. Älä kuule valita.
pakko jaksaa. En kuitenkaan tee mitään jos en tosissani jaksa. Jos itseäsi potuttaa oma elämäsi, niin ei se tarkoita että kenelläkään muulla ei olisi oikeutta valittaa. Eihän se valittamalla miksikään muutu, mutta on mukava purkaa tänne ajatuksiaan. Helpottaa kuulla että siihen tottuu, että muutkin jaksaa. Sitä se elämä on, tajusin kyllä.
noballs85
Kiitos kommentistasi. Ei minua oma elämäni potuta, vaan minua potuttaa kuinka pienistä nuoret ihmiset valittavat. Hyvänen aika, jos ei jaksa tehdä töitä 8 h, niin sitten pitää vaan levätä ja unohtaa työnteko. Kun elämänkokemusta saa lisää ja alkaa elää sitä "ihan oikeaa" elämää, niin sitten vasta tajuaa kuinka helpolla on nuoruusvuotensa päässytkään. En tarkoita että kaikki olisivat "ammattivalittajia", mutta joskus pistää silmään, muuallakin kuin täällä netissä. Reipasta työsarkaa sinulle:)
nuorisolla rapakunto / työkunto. Patalaiskojakin on - valittavat ihan pikkuasioista ja tyhjästä.
Toiset laahustaa töissä, kuin olis paska housuissa.
Mullakin on kunto huono, sen tiedän. Olen kuitenkin päättänyt sitä yrittää kohentaa, jos se kohentaisi sitten elämänlaatuakin. Varsinkin talvella on vaikeaa jaksaa töissä käydä, kun on niin pimeää. Se vaatii sitä asennoitumista kai, jota varttuneemmat aikuiset on harjotellu jo tovin enemmän.
Muutenkin on vaikea tottua siihen, että aikuisena ei ole enää sillä tavalla ystäviä. Minusta olisi kiva joskus käydä jossain ystävien kanssa. Pelkkä työnteko ja ei edes oman alan, tahtoo aina mielen viedä matalaksi. Et kai sitä sitten sillä vapaa-ajalla, jota on, pitäisi tehdä jotain sellaisia asioita jotka piristää. Nykynen työ on vielä tosi itsenäistä, et kauheesti ei ees ihmisten kanssa pääse juttusille, mitä nyt lyhyet muodollisuudet.
Itse olen jo aika varma siitä, että en ikinä tule tekemään lapsia. Minulla ei yksinkertaisesti riittäisi energia lasten hoitoon. Sitten kun olisi niin tarkkaa se ruuanlaitto, kaikki huolehtiminen, lasten harrastuksiin vieminen, siivous olisi tarkempaa, läksyjen teossa auttaminen, pyykkivuoret. En varmasti kestäisi sitä vastuuta, kun haluaisin lapselle kaikki asiat niin paljon paremmin kun mitä itellä on ollu. Kaikki aika olis kauheeta murehtimista ja huolehtimista. Puhumattakaan taloudellisista paineista. Yksin tai kaksin sitä aina jotenkin pärjää.
Uskon olevani varsin onnellinen jos vain koiran saan ja sitten ehkä kissan myös. Ei kai kaikkien oo tarkotuskaan perustaa perhettä, jos ei siltä tunnu. Kyllä mä ihailen ihmisiä, jotka on perheen uskaltanu perustaa. Kyllä ne ihmiset paljon vaivaa näkee ja työtä tekee ja tosi rohkeita on.
Tää ei nyt varsinaisesti liittyny työn tekoon. Mut silleen et elämää varten sitä kai työtä tehään ja työkin on osa elämää. Mut kotona sitä on monilla ihan yhtä lailla työtä, se on vaan sellasta pyyteetöntä ja välttämätöntä työtä, josta ei palkkaa saa.
Minä olen ymmärtänyt tämän homman niin, ettei ihmistä ole tarkoitettu työn orjaksi. Ihmisen tulee olla vapaa! Tämä yhteiskunta on vain aivopessyt meidät, jotta tekisimme paljon tulosta yritysten omistajille ja sen semmoisille.. Älköömme antako muiden mielipiteiden vaikuttaa itseemme!!
Kiva kuulla sun näkemyksesi. Olen itse samoin ajatteleva ja tunnen usein itseni erilaiseksi. Mukava kuulla, että joku toinenkin näkee asiassa myöskin saman puolen kuin minä.