Nainen ja mallailu!

Mukavinta varmaan on, kun osapuolilta löytyy sekä kunnioitusta että ainakin jonkun verran aikaa ystävällisen kiinnostuksen osoittamiseen toistensa harrastuksia kohtaan - vaikkeivat ne ihan ominta aluetta olisikaan. Kun tykkää toisesta ja haluaa hänelle hyvää, niin voi toki antaa hänen saada iloa harrastuksistaankin. Ja mikä sen mukavampaa, jos kykenee vähän jakamaankin sitä iloa hänen kanssaan..

Meillä miehen kanssa sattuu olemaan ainakin pari yhteistä mielenkiinnon kohdetta. Mies osoittaa kyllä kiinnostusta muihinkin juttuihini, ja onhan minunkin toki tehtävä samoin...

Toivottavasti löydätte vielä sopusointua näissä asioissa :) Hyvää jatkoa.

Ymmärrän sinua oikein hyvin, tosin olenkin mies. Innostavat harrastukset ovat elämän suola ja pienoismallien rakentaminen on todella hyvä ja kiinnostava harrastus minkä ikäiselle tahansa, vaikka en itse sitä harrastakaan. Mutta esimerkiksi 65-vuotias isäni harrastaa pienoislentokoneiden rakentelua ja on harrastanut nuoresta saakka. Siinä harrastuksessahan on sekin hyvä puoli, että samalla oppii historiaa. Ainakin isäni on ostanut pienoismallien ohessa valtavasti (ilma)sotakirjallisuutta ja vaikka en itse harrasta mallailua, on moni kiinnostava keskustelu synytynyt ihan historiallisista ja poliittisista aiheista. Ainoa asia mistä äitini on valittanut on se, että vähän väliä ruokapöytä on muuttunut lentokonetehtaaksi... jos isälläni olisi oma huone harrastustaan varten, tätäkään ongelmaa ei olisi.

Ihanteellisinta olisi jos pariskunta voisi harrastaa yhdessä tai ainakin olla kiinnostunut toistensa harrastuksista. Luin Tomi "Lordi" Putaansuun haastattelun, jossa hän kertoi innostaneensa avovaimonsa pienoismalliharrastuksen pariin. Ehkä naiset eivät välttämättä ole niin kiinnostuneita sotahistoriasta ja teknisistä vimpaimista kuin miehet, mutta voisin hyvin kuvitella naisen rakentamassa vaikkapa taidokasta dioraamaa, johon mies voisi rakentelemansa sotakoneet sijoittaa. Se olisi mukavaa yhteistyötä, eikö totta?

Olen ite tehnyt enemmän noita purjelaivojen pienoismalleja (ovat niin pirun hienoja koriste-esineitä).
Hyvin terapeuttinen harrastus.
En ole kyllä kritiikkiä tästä harrastuksesta saanut, päinvastoin kaikki ovat olleet sitä mieltä, että lopputulokset ovat olleet hienoja.

Minkä halavatun takia teidän kaikkien pitää olla yhdessä koko loma kun kerran eri asiat kiinnostavat? Meillä ei tuommoinen tulisi mieleenkään! Menköön naiset shoppailemaan ja mene sinä sillä aikaa niitä panssarivaunuja katselemaan. Et kai tosissasi odota että tytärtäsi kiinnostaisi sellainen? Ja eivät he kai sua aseella uhaten pakota shoppailemaan?

Kyllähän ongelman ydin on vaimosi asenne harrastukseesi. Tytärtäsi tuskin voi syyttää mielenkiinnon puutteesta harrastustasi kohtaan, kun todennäköisesti on niin nuori vielä, että saa olla kiinnostamattakin. Ei kai lapsen tarvitse roikkua tuntitolkulla museoissa...?

Sen verran puolisoa ja puolison tekemisiä pitää kunnioittaa, että jaksaa vastavuoroisesti shoppailun jälkeen sinnitellä pari tuntia museossa valittamatta.

Ongelmallista tietenkin on, että lomailette perheenä. Jos tyttärellesi ja vaimollesi museossa käynnit ovat yhtä kärsimystä, kannattaisi varmaan viettää osa lomasta erikseen, kuten joku jo ylempänä sanoikin. Jokaiselle jotakin.

Miten sinä sellaisen vaimon kanssa olet naimisiin eksynyt? ;)

Meillä kyllä molemmat saa olla kiinnostuneita mistä ovat ja ollaan monet kerrat kierreltykin näitä miehelle mieluisia museoitakin, tosin itsekin tykkään niissä ihan aidosti käydä ja minusta olisi aika mälsää, jos mieheni vähättelisi jotain minun kiinnostuksen kohteitani, joten ei tulis mieleenkään vähätellä hänen juttujaan.

Tyli hymy huulille kun luin juttuasi :D

Itse olisin kanssa valmis lähtemään sotamuseoon ja yhdessä olen muistaakseni käynytkin, anteeksi, kahdessa. Huovinrinteellä ja Hankoon menevän tien varressa. Automuseo olisi kanssa nähtävä.

Kouluttaa ruotuun pikkuhiljaa! Itsekkin harrastan melkein joka ilta ja siitähän saa luonnolisesti kuulla välillä, mutta sanon että pakkohan ihmisten on harrastaa koska se myös tavallaan tekee ihmisen! ihminen jolta kielletään harrastukset ei ole onnellinen!! En iki maailmassa voisi keltään kieltää että et saa tehdä tuota tai tätä! miksiköhän naisilla on enempi häikäilemyyttä puuttua törkeästi toisen ihmisen tekemisiin jos itseään ei miellytä!

Sen olen itselleni tehnyt selväksi vuosien mittaa että jos alkaa määräilemään niin lähtö tulee