Tässäpä tapaus eiliseltä illalta:
Olin todella väsynyt, oli pitkä ja raskas päivä takana. Edellisenä yönä en ollut juurikaan nukkunut. Mies oli itse nukkunut koko päivän, heräsi kun minä tulin kotiin viiden jälkeen.
Juuri kun minä olin menossa nukkumaan, mies alkoi siivoamaan kissan laatikkoa ja alkoi huutamaan että se on tosi paskainen, nyt menee hermot jne. Ja minä sain siinä sitten alkaa jynssäämään paskaista laatikkoa silmät ristissä. Ja olisi todellakin riittänyt että mies olisi kerännyt vain paskat laatikosta, koko laatikon pesun olisi hyvin voinut jättää seuraavaan päivään.
Heräsin tänä aamuna seitsemän aikaan, on taas kiireinen päivä edessä. Mies oli pelannut tietokoneella koko yön. Meni tässä juuri nukkumaan. Kun hän oli menossa nukkumaan, minä tokaisin "Tiskaisitko ensin". No eipä tiskannut.
Kiinnostaisi tietää onko yleensäkin miehen yöuni naisen unta tärkeämpää?
Tämän lisäksi mies oli ostanut yöllä itseleen Cokista (meillä on rahat TODELLA tiukassa, ei olisi varaa tuollaiseen) ja polttanut kaikki tupakat. Ei ollut vaivautunut jättämään minulle edes vähän sitä Cokista tai edes yhtä tupakkaa aamuksi.
Esimerkkini saattavat kuulostaa naurettavalta, mutta kun tälläistä se on koko ajan. Ei hän ole ensimmäinen ihminen joka käyttää kiltteyttäni jatkuvasti hyväksi, mutta tuntuu vain niin hirveän pahalta kun oma mies tekee sitä.
Olin todella väsynyt, oli pitkä ja raskas päivä takana. Edellisenä yönä en ollut juurikaan nukkunut. Mies oli itse nukkunut koko päivän, heräsi kun minä tulin kotiin viiden jälkeen.
Juuri kun minä olin menossa nukkumaan, mies alkoi siivoamaan kissan laatikkoa ja alkoi huutamaan että se on tosi paskainen, nyt menee hermot jne. Ja minä sain siinä sitten alkaa jynssäämään paskaista laatikkoa silmät ristissä. Ja olisi todellakin riittänyt että mies olisi kerännyt vain paskat laatikosta, koko laatikon pesun olisi hyvin voinut jättää seuraavaan päivään.
Heräsin tänä aamuna seitsemän aikaan, on taas kiireinen päivä edessä. Mies oli pelannut tietokoneella koko yön. Meni tässä juuri nukkumaan. Kun hän oli menossa nukkumaan, minä tokaisin "Tiskaisitko ensin". No eipä tiskannut.
Kiinnostaisi tietää onko yleensäkin miehen yöuni naisen unta tärkeämpää?
Tämän lisäksi mies oli ostanut yöllä itseleen Cokista (meillä on rahat TODELLA tiukassa, ei olisi varaa tuollaiseen) ja polttanut kaikki tupakat. Ei ollut vaivautunut jättämään minulle edes vähän sitä Cokista tai edes yhtä tupakkaa aamuksi.
Esimerkkini saattavat kuulostaa naurettavalta, mutta kun tälläistä se on koko ajan. Ei hän ole ensimmäinen ihminen joka käyttää kiltteyttäni jatkuvasti hyväksi, mutta tuntuu vain niin hirveän pahalta kun oma mies tekee sitä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Eikö miehesi ole töissä tällä hetkellä? Se saattaa kiristää hänen hermojaan. Sinuna en antaisi periksi moiselle suoraan sanottuna vittupäiselle käytökselle. Jos häntä suututtaa se, että kissan laatikko on pesemättä, saa hän pestä sen. (Ellei teillä ole sopimusta siitä, kumpi sen yleensä tekee - siinäkään tapauksessa sinun ei teitenkään tarvitse tehdä sitä HETI, kun hän sattuu haluamaan.)
Anna hänen raivota, laita korvatulpat ja rupea nukkumaan. Ei hän pitkään jaksa mesota, jos kukaan ei ole kuuntelemassa.
Huomioimisesta sinun pitää varmaan puhua hänelle. Miten hän VOI olla niin itsekäs, ettei jätä sinulle yhtäkään tupakkaa, tai vaikkapa sitä cocista... Valita. Muulla tavoin hän ei edes saa tietää, että sinua vituttaa.
Ei meistä ole kumpikaan töissä. Mies sentään pääsi kouluun, hänellä alkaa vuodenvaihteen jälkeen opiskelu. Itse olisin halunnut samaan kouluun, mutta en päässyt :( Joten minulla tässä pitäisi hermoja kiristää. No, minun oloani ehkä helpottaa se, että kovasti sentään edes yritän tehdä jotakin päästäkseni työttömyydestä.
Minun ongelmani on juuri se, että en osaa näyttää sitä että minua vituttaa. En todellakaan suutu helposti (niin että näyttäisin sen), mutta loukkaannun kyllä.
Tuosta laatikon pesusta vielä, ei ole mitään sopimusta mutta minä yleensä hoidan kaikki (kirjaimellisesti) paskaiset hommat, eli pesen vessan, tiskaan homeiset kahvikupit jotka ovat unohtuneet miehen tietokoneen viereen, siivoan biojätteen, pesen kissojen oksennukset lattialta. Yleensä kerään paskatkin siitä laatikosta.
Mies käy kaupassa ja tekee ruoan.
No, itsepä olen tämän roolin ottanut, ei kai auttaisi valittaa. Olen vain liian kiltti :(
En haluaisi että toinen joutuu tekemään likaisia hommia joita inhoaa.
Olen vasta viime aikoina herännyt ymmärtämään tämän tilanteen, että millaista tämä meidän elämämme oikeastaan onkaan.
a) jos ei kumpikaan ole töissä niin mikä ihmeen raskas juttu sulla oli ollut koko päivän jos kerran tulit ihan poikki viiden aikaan kotiin?
b) ei kai työttömien kannata kissoja pitää vielä lisäkulunkeina siinä nurkissa oksentelemassa?
Entisenä röökinpolttajana voin sanoo että aika paskamainen juttu että pelaa koko yön ja polttaakin sitten sen takia koko yön mutta sit ei jätä sulle yhtään. Eikä auta että "voi ostaa sitten aamulla", kyllä sitä röökiä on saatava ennen mitään kauppaan juoksemista.
Nyt otat itseäs niskasta kiinni ja otat vähän oikeuksiasi takaisin. Siirrät vähän paskahommia poikaystävällesi ja hoidat sitten vaikka kaupassakäynnin. Ja sanot sille että jos ei voi vessassa käydä kun siellä on paskanen kissaloota ni on sitten hyvä ja vaihtaa hiekat itse!
Tottakai suhteessa vaaditaan joustavuutta jne. Mutta ei siitä tule mitään jos vaan toinen joustaa ja antaa periksi!
Asiamies
Taitaa olla vähän epätasa-arvoinen toi teidän suhde, mieti kannattaako tollasessa nyt sit edes loppuelämäänsä viettää...
Ja asiamiehelle tiedoks: ei eläinten pito ole kiellettyä köyhillekkään. MOnelle työttömälle eläin voi olla se ainoa henkireikä. Aika kylmä ja tunteeton kommentti... Kuvasti asiamiehen kylmää luonnetta.
sopivat työttömille jopa paremmin kuin työssäkäyville. Mitä järkeä pitää kissaa, joka on yksin kotona 10 tuntia päivässä?
Yllättävää, minä kun luulin että joku moralisoisi tupakan polttoa kun työttömiä ollaan ja rahat on lopussa :)
Mutta näinhän se on, sinä Asiamis entisenä tupakkamiehenä ymmärrät millaista tuo tupakanpoltto on.
Ilmeisesti et eläimistä juurikaan pidä, joten et ymmärrä kuinka tärkeitä ja rakkaita lemmikit voivat ihmiselle olla. Ymmärrän sen kyllä enkä kommentistasi hirveästi loukkaantunut. Yritän kuitenkin selittää: Kissat ovat minulle todella tärkeitä. Ne ovat hyviä ystäviäni, perheenjäseniä. Kyllä, kissat paskovat ja oksentavat ja ovat joskus rasittavia. Mutta minä rakastan niitä kaikesta siitä huolimatta. Ne saavat minut hymyilemään ja tuntemaan itseni tärkeäksi. On ihanaa nähdä niiden kasvavan, luonteen ja luottamuksen kehittyvän. Minä olen onnellinen kun näen niiden voivan hyvin.
Ja kyllä sitä rahaa enemmän menee monella työttömällä ryyppäämiseen kuin meillä kissoihin. Itseasiassa tupakointikin tulee varmasti kustantamaan 2x sen mitä kissojen ruoka ja hiekka.
Sinä, Asiamies, voit tuollaisilla kommenteilla vielä saada monen ihmisen vihat päällesi. Moni eläinihminen todella rakastaa lemmikkejä kuin äidit lapsiaan. Kokeilepa sanoa äidille että "kannattiko sinun nyt tuo vauva vielä synnyttää nurkkiin oksentelemaan ja syömään teitä perikatoon". Reaktio on suunnilleen samanlainen...
Sehän tässä juuri ongelmana onkin, että kun minä olen niin kiltti etten saa otettua itseäni niskasta kiinni ja vaadittua poikaystävältä samaa mitä hän minulta. Annan aina periksi ja hoidan itse ne paskat hommat ettei toisen tarvisi.
Vastaus vielä tuohon a-kohtaan:
Ensinnäkin en ollut juurikaan nukkunut edellisenä yönä. Opettelin nettisivujen koodausta, sillä jos homma alkaa pian sujumaan saan tehdä sivut parille sukulaiselle joilta saan sitten pienen korvauksen.
Minulla oli myös henkisesti hyvin raskas lääkäriaika joka jo pelkästään sai minut aivan uupuneeksi. Sen lisäksi yritin hakea töitä, joka muuten todellakin käy työstä! Illalla vielä kävin ilmoittautumassa iltalukion opiskelijaksi jotta saisin korotettua arvosanojani ja parannettua näin mahdollisuuksiani päästä opiskelemaan.
Olin todellakin aivan poikki tuon valvotun yön, lääkärin ja ympäri kaupunkia juoksemisen jälkeen!
Työttömänä olo ei nimittäin ole mitään lekottelua, ellei sitten vain nosta työttömyyskorvausta ja tyydy vain olemaan valtion elättinä. Ei sovi minulle sellainen!
Minullakin parikin ystävää joista toinen oli työtön ja toinen edelleen. Nekin ovat näitä ihmisiä jotka ei halua viettää työttömänä kovin kauaa.. Niiden puuhia kun seurasi niin huomasin että se tosiaan on rankkaa kun yrittää saada töitä tai päästä kouluun. Jos tosiaan jotain haluaa tehdä niin helppoa se ei tule olemaan.
Ja mitä kissoihin tulee, nyt varmaan suututan vielä enemmän ihmisiä mutta eihän kissasta ole edes mitään seuraa?! Ne vaan lötköttävät ja tekevät mitä tykkäävät. Useimmat kissat eivät edes koskaan kasva miksikään sylikissoiksi vaan elävät kämpässä täysin omaa elämäänsä. Koiran vielä ymmärrän, tosin en sellaistakaan koskaan hankkisi mutta kuitenkin. Silti minusta hieman liian kärjistetty tuo eläinrakkauden vertaus omaan lapseen kohdistuvaan rakkauteen? Eiköhän lapsi ole kuitenkin "hieman" rakkaampi/tärkeämpi
T: parin kuukauden päästä isä, Asiamies
p.s. lapsen takia lopetin tupakoinnin 6 vuoden jälkeen. Meni tuota jo 1-2askia päivässä. Nyt 4kk ilman ja edelleen tulee päiviä, välillä montakin putkeen, kun tekee mieli aika hel***isti.
On olemassa koiraihmisiä ja kissaihmisiä. Itse en juurikaan pidä koirista, mutta ymmärrän kyllä että koiran omistajalle se oma koira on varmasti rakas ja tärkeä.
Kissoista on kyllä hyvin paljon seuraa. Tokihan ne välillä lötköttävät ja nukkuvat, mutta kyllä ne peuhaavatkin. Ja kaikki me elämme täällä asunnossa osaksi yhteistä ja osaksi omaa elämää, niin kissat kuin ihmisetkin. Kissojen kanssa tulee leikittyä ja peuhattua paljon. Toinen kissoista on todellinen sylikissa, jatkuvasti vaatimassa hellyyttä. Toinen on enemmän itsenäisempi, mutta kyllä silläkin välillä iskee hellyyskohtauksia ja se kiipeää syliin kehräämään. Kumpikin kissa tulee tervehtimään minua ovelle kun tulen kotiin, molemmat nukkuvat sängyssäni ja toinen joskus kainalossani.
Katselen niiden touhuja ja kelpaan kyllä aina aina halutessani leikkikaveriksi.
En ymmärrä miten koirasta on yhtään sen enempää seuraa kuin kissasta?
Niin ja jokaiselle äidille ja isälle se oma lapsi on tärkein olento maailmassa. Minulle ovat kissani. Jos joskus tulen lapsen saamaan, niin toki se tulee olemaan kissoja tärkeämpi.
En toisaalta edes ymmärrä miksi rakkaus pitäisi punnita ja laittaa arvojärjestykseen. Minä rakastan kissojani kuten kaikkia hyviä ystäviäni.
Aina sama juttu.
Kun joku alkaa kertoa rakkaudestaan lemmikeihinsä, vedetään mukaan lapset.
Miksi lapsia ja lemmikeitä pitäisi laittaa aina arvojärjestykseen, vaikka ei edes tiedetä onko kyseinen henkilö hankkimassakaan lapsia?!
Toisaalta, jos jokin perhe on sitten laittanut "lapsen etusijalle" ja unohtanut lemmikin kokonaan, päivitellään lehtien otsikoissa, mitä kauheuksia lemmikit ovat mustasukkaisuuksissaan tehneet!
Ei siis huomiota vain toiselle, vaan lemmikkiäkin pitää yhtä lailla huomioda vielä lapsen synnyttyäkin, ihan kuin vanhempaa lasta uuden vauvan synnyttyä. Ei pidä ottaa itselleen enemmän vastuuta kuin sitä jaksa kantaa.
Lemmikkejä ja lapsia ei edes voi verrata. Lemmikin kanssa kun vain ollaan, mutta lapsi pitää kasvattaa aikuiseksi ihmiseksi.
On se nyt varmaan HIEMAN enemmän vastuuta vaativa tehtävä?!
Lemmikki on periaatteessa "ikuinen lapsi", se ei kasva aikuiseksi, lopeta leikkimistä ja häivy maailman tuuliin. Toisin kuin lapsista, lemmikeistä on seuraa ikuisesti.
Lapsi on vain laina.
Lemmikki valitettavasti yleensä kuolee pois ja tämä toistuu useamman kerran ihmisen elämässä, mikä on sydäntä raastava, mutta samalla henkisesti kasvattava kokemus.
Kaikki ihmiset eivät välttämättä ole edes halukkaita saamaan lapsia, eikä se olekaan mikään pakko!
Itse pidän mieluumin lemmikeitä, kuin otan jonkun niin vastuullisen tehtävän itselleni, kuin uusi ihminen ja sen kasvattaminen yhteiskuntakelpoiseksi.
Lemmikissä on vastuuta vain sopivasti.
Riittää kun olen sen seurana, pentuna koulutan sen tavoille, ruokin ja hoidan hyvin kunnes se kuolee.
Siinä se. Ja minulle se todellakin riittää, en kaipaa yhtään valvottuja öitä ja vaipanvaihtoja, joita olen kyllä päässyt kokeilemaan muutamalla "lastenhoito-keikallani".
Ja se ettei kissoista ole mitään seuraa, on silkkaa tietämättömän puhetta.
Meillä on 2 koiraa ja kissa, enkä suoraansanottuna näe mitään eroa niissä! kaikki kaipaavat seuraa, kissa vaan enemmän illalla, kun koirat taas ovat silloin jo unten mailla.
Ei siis enää näitä "lapsi elukan edelle"-puheita, kiitos. Niissä ei ole järjen hiventäkään eikä käytännön tasolla elämä onnistu niin, että joku jätetään varjoon ja toinen nostetaan korokkeelle, vaan kyllä sitä huomiota pitää piisata jokaiselle elukalle ja lapselle, jonka itse on mennyt kontollensa hankkimaan.
Niin makaa kuin petaa.
Valitettavasti asia on niin, että sitä huomiota ei piisaa aina edes niille lapsille tarpeeksi. Tuloksena syntyy kammottavaa jälkeä, josta olemme saaneet viime aikoina lukea lehdistä aivan liikaa. On täysin eriasia laiminlyödä eläintä kuin lasta. Lapsen laiminlyönnin seuraukset jatkuvat hänen elämänsä ajan ja näkyvät koko yhteiskunnan pahoinvointina. Sellaista kyseenalaista "saavutusta" ei koidu eläinten laiminlyönneistä.
Ne, joilla on lapsia tajuavat parhaiten, ettei elukkaa voi missään nimessä edes kuvitella lapsen edelle. Jokapäiväisessä elämässä lapsettomienkin on hyvä muistaa, kumpi menee edelle, poika-/tyttöystävä/puoliso vai lemmikki? Parisuhde on enemmän kuin kyseenalainen jos lemmikki asetetaan etusijalle.
Ensiksi, kukaan täällä ei ole asettanut lemmikkejä lapsen edelle.
Ja jos minun tarvitsee laittaa rakkaani arvojärjestykseen ja päättää onko puoliso minulle kissojani, ystäviäni tai sukulaisiani tärkeämpi, minä seurustelen väärän miehen kanssa. Täysin eri asia on tietysti mahdollinen allergia, siitä en tässä puhu!
molemmilla on varmasti hermot kireällä, kun olette kotosalla jatkuvasti? Miehelläsi vielä enemmän, koska mitä ilmeisemmin hänellä on väärä vuorokausirytmi. Ihan kuin olisitte vuorotöissä (vuorotyöttömyydessä, jonkun on päivystettävä, vai?).
Sinun olisi hyvä keskustella asioista silloin, kun miehelläsi on hyvä hetki (jos on). Muuten viestin perillemeno on erittäin epätodennäköistä. Kannaltasi olisi hyvä, että vaikka miehesi ei alkaisi tehdäkään sen kummemmin kotitöitä kuin ennenkään, saisit kuitenkin mennä nukkumaan yms. silloin kun haluat. Miehesi olisi tärkeää ymmärtää se, että teet hänelle jatkuvasti palveluksia hoitamalla kaiken! Ymmärrän hyvin, että jos toinen on kotona, hän tekee suurimman osan kotitöistä, mutta jos kotitöistä tulee ongelma silloinkin kun molemmat ovat kotona, jossain on mätää.
Kertomasi asiat toistivat saman kaavan: Kun mies ei suoriudu kissankakkojen korjaamisesta, hän kiukuttelee sinut avuksi. Sinä pyysit häntä tiskaamaan juuri, kun hän oli menossa nukkumaan. Niin ei kannata tehdä, koska miehet eivät ole kilttejä! Älä ole sinäkään. Joskus pitää tehdä niin kuin pitää tehdä. Opettele purnaamaan.
Siis mies kyllä tekee osan kotitöistä, käy kaupassa, laittaa ruoan päivittäin, imuroi, vie roskat, hoitaa omat pyykkinsä jne. Minulle vain jää ne kirjaimellisesti paskaisimmat työt.
Tuolla kun pyysin häntä tiskamaan, yritin näyttää hänelle että suutuin siitä eilisiltaisesta. Ja tein sen tietysti aivan väärällä tavalla, eihän miehet tuollaisesta mitään ymmärrä. Olisi pitänyt osata suoraan sanoa jo eilen mitä ajattelen. Mutta minä en vain osaa sitä :(
Olen huomannut ihan saman! Miehet todellakaan eivät tajua mitään, mitä heille ei suoraan SANO!
Ja naisilla taas on liian tiukassa ele-kieli, jota me vain odotamme miehen ymmärtävän. Ja kun ei ymmärrä, siitä tulee vain entistäkin kiukkuisemmaksi ja katkerammaksi. Pitää vaan opetella sanomaan suoraan. Tiedän, se ei ole helppoa...
...joissa "roikutaan" on ihan helvetisti, muuta itse elämäsi äläkä itke sitä
Anteeksi kamalasti, minä kun luulin että täällä palstalla saisi purkaa sydäntään. Puhuminen (tai kirjoittaminen) ja muiden mielipiteiden kuuleminen auttaa minua asettamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja helpottaa päätöksen tekoa. Olenkohan väärällä palstalla?
väärällä palstalla ole.
Tuollaisia itseensä kyrpiintyneitä kusipäitä, joka sulle tuossa laukoi, on vaan aina liikenteessä.
Mutta kyllä sinun ihan oikeesti kannattaa miettiä tarkkaan, onko ideaa tuhlata elämäänsä tuollaisen tyypin kanssa, josta avauksessa kertoilit.
Onnea matkaan!
PS.
Anteeksi hieman ruma terminologia.
Mau, tuo "hui hai" puhui sikäli asiaa, että sinun se päätös on tehtävä, muutatko elämäsi suuntaa vai kärsitkö seuraukset. Se ei mielestäni tarkoita, että suhteenne pitää loppua.
Meitä parisuhteessa "liian kilttejä" on paljon (Puhun 42 v. kokemuksella ja siitä yli 12 v. avioliitossa) Parisuhde on kaikenaikaa eräänlaista "valtapeliä". Siinä on opittava luovimaan; se taito kasvaa iän myötä.
Seuraavaksi, kun tunnet kokeneesi hänen taholtaan vääryyttä, kyseenalaista: tee vastakommentti vaikka kysymyksenä (Yritä pysyä rauhallisena; vaikka sen sinä luultasti osaat; vastapuolesta en olisi niin varma...).
Vaadi, että kumppanisi vastaa kysymykseesi, ellei hän pysty siihen heti, hän jää kuitenkin pohtimaan sitä (jos on normaaliälyllä varustettu) ja asia valkenee hänelle myöhemmin (pyytää kenties anteeksi sinulta).
Toki voit vielä palata tähän puheena olevaan kissalaatikko-tilanteeseenkin uudestaan nyt "pölyn laskeuduttua". Selitä taustat, päiväsi tapahtumat, jollei hän niitä tiedä. Mitä, jos sinä olisit tehnyt samoin hänelle? Kokeile tätä kysymysmetodia.
Ellei mitään ajatustoimintaa ole havaittavissa, kannattaa sinun vakavasti miettiä tilanteenne uudelleen...
Onnea, Kape
Kiitoksia Kape!
En suhteesta todellakaan haluaisi luopua. Mielestäni siitä ei tule mitään, että ongelmien ilmetessä jätetään suhde ja sitten ongelmat nousevat esiin taas seuraavassa suhteessa jne. Ja onhan tässä toki paljon tunteitakin pelissä!
Rauhallisena kyllä osaan puhua, mutta kieltämättä poikaystäväni hermostuu helposti ja on aina heti puolustuskannalla kun yritän puhua meitä koskevista ongelmista.
Nyt yritän psyykata itseni siihen että seuravalla kerralla kun koen tulleeni väärin kohdelluksi puutun asiaan heti. Täytyypä odotella ja katsoa mitä sitten tapahtuukaan..
Kiitoksia sinulle hyvistä neuvoista ja rohkaisun sanoista!
tossun alla!
Niinpä minä taidan olla! Kiitos Nainen suorasta kommentista. Kieltämättä tunsin ikävän piston sydämessä kun tuon luin.
"Kiinnostaisi tietää onko yleensäkin miehen yöuni naisen unta tärkeämpää?"
Valitettavasti joudun oman kokemukseni nojalla toteamaan, että miehen nukkumistarpeen tyydyttäminen ja unen laatu on tärkeämpää kuin naisen vastaava hyvinvointi. Mies kuorsaa, nukkuu kuin tukki ja nukahtaa helposti. Minä olen herkkäuninen, nukahtaminen on vaikeaa ja olo on kroonisesti väsynyt. Siitä huolimatta mies ei ole hankkiutunut lääkäriin tai viitsinyt hakea apteekista mainostettua kuorsauksenestosuihketta. Hän vastustaa aina voimakkaasti ja itsekkäästi yrityksiäni muuttaa toiseen huoneeseen nukkumaan, koska hänestä on mukavinta nukkua lähekkäin. Vuosien yhdessä elämisen jälkeen hän väheksyy väsymystäni ja univajettani, vaikka itse kitisee pikkulapsen lailla eikä jaksa tehdä mitään satunnaisen huonosti nukutun yön jälkeen.
Hyvä Mau!
Luin kaikki saamasi vastaukset, jotka olivat hämmästyttäviä.
Parisuhteessa ei ole edes mahdollista jakaa kaikkia töitä prikulleen tasan. Jos alkaa ajaa tällaista toimintamallia, rasittaa sillä paitsi kumppania myös ITSEÄÄN! Hui. Siihen en pyrkisi. Miettisin tarkoin mistä toiselle edes kannattaa antaa negatiivista palautetta ja miten. Siitä suurin osin riippuu toteutuuko haluttu lopputulos vai ei.
Luin tuosta alempana kirjoituksesi "Kotitöiden jaosta" ja tulin siihen tulokseen, että sinulla on tekevä mies! Miehesi käy kaupassa, imuroi päivittäin, tekee ruokaa ym. Se on pääasia. Nuo luettelemasi muut jutut ovat sivuseikkoja, joita tulee eteen kaikissa suhteissa, eri muodoissa. Kaikkea ei voi saada, kokonaisuus on tärkeintä. Oma suhtautumistapa ratkaisee kasvaako kärpäsestä härkänen.
Yleensäkin on turha pyytää toista tekemään mitään "siltä istumalta" (tai nukkumalta!). Jos pyytää niin saa varautua ehdottoman kielteiseen vastaukseen.
Opettele sanomaan ei! Mieheni motto on "Älä tee tänään sitä minkä voit tehdä vielä huomennakin"...Olisiko sille käyttöä teilläkin :D?
En keksi mitään hyvää sanottavaa sinulle. En toki ala sääliä tuota, tai arvostamaan urheuttasi!!
Haloo!!
Sitäpaitsi, jos on rahat tiukassa, niin tiedän jo pari hyvää säästökohdetta, esim. äijä ja samaan syyssyyn katit ulos!!!
Nautitko kivusta, nautitko itsesäälistä? Oletko jotenkin vajaa, kun tässä "hyvinvointi yhteiskunnassa" istut ja katsot kun vajoat alemmaksi kuin orjat entisaikaan??
Naurettavaa huomion hakemista alistua tuollaiseen.
Et tosiaankaan ole kiltti!! Teet miehenkin elämän helvetiksi, kun alistut tuohon kaikkeen paskaan. Itse olisin heittänyt ne pelit jo seinään!!
Suhteenpurku on vaikeaa ja tuntuu pääsemättömältä tuskalta varsinkin näin talvella... mutta onni ja autuus kun pääset jaloillesi ja lähdet tilanteesta.
Jos ei yksinäinen joulu nappaa, mene tekemään aatoksi hyväntekeväisyyttä. Ota ainakin se talutusnauha kaulasi ympäriltä tai hirtä itsesi siihen.
Eather way: Get a life Honey!!
En oikein löytänyt tekstistäsi sitä punaista lankaa. Mitäköhän itseasiassa tarkoitit sanoa?
Kissoista keskusteltiin jo aikaisemmin. Jos todella esim. lopettaisin kissat, varmaankin masentuisin niin pahasti että alkaisin taas ryyppäämään tai joutuisin syömään taas masennuslääkkeitä. Kumpikin näistä maksaa huomattavasti enemmän kuin kahden kissan pito. Asiat kun eivät ole niin mustavalkoisia.
Mitenköhän olen vajonnut alemmaksi kuin entisajan orjat? Voisitko selittää?
Miten teen mieheni elämän helvetiksi?
Jos nyt jätän mieheni selvittämättä asioita (erityisesti ITSENI kanssa), ongelmia tulisi varmasti seuraavassakin suhteessa. Vai onko sinulla joku poppaskonsti miten päästä ongelmista käsittelemättä niitä?
Mitä tarkoittaa eather?