Isäni kuoli 2000 jouluna.
Hänet on haudattu ulkomaille äitinsä viereen. Sinne hän halusi.
Henkisesti minua ahdistaa, ettei minulla ole paikkaa, minne mennä kun kaipaan isääni. Isänpäivät ovat tuskaa.
Jos vaikka haluaisinkin viedä isälleni kukkia, ei minulla ole siihen mahdollisuutta, en koskaan löydä hautaa omin avuin. En usko, että haudalla käy ketään.
Miten pääsen pois tästä ahdistuksesta? Mikseivät hyvät muistot pääni sisällä riitä?
Hänet on haudattu ulkomaille äitinsä viereen. Sinne hän halusi.
Henkisesti minua ahdistaa, ettei minulla ole paikkaa, minne mennä kun kaipaan isääni. Isänpäivät ovat tuskaa.
Jos vaikka haluaisinkin viedä isälleni kukkia, ei minulla ole siihen mahdollisuutta, en koskaan löydä hautaa omin avuin. En usko, että haudalla käy ketään.
Miten pääsen pois tästä ahdistuksesta? Mikseivät hyvät muistot pääni sisällä riitä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
että surutyön tekeminen olisi helpompaa ja luontaisempaa ihan konkreettisella tavalla käymällä haudalla.Sinun kannattaisi käydä terapiakeskustelussa asiasta, koska prosessi on ihan selvästi sinulla kesken.
Minun läheinen serkkuni kuoli, enkä ollut kutsuttujen listalla hautajaisiin ja sen jälkeen toimitettiin polttohautaus.
On muitakin läheisiä, joiden haudalle en pääse, vaikka haluaisin.
Minä olen ratkaissut ongelman näin. Sinä voit esim. isänpäivänä sytyttää isäsi muistoksi kynttilän, laittaa kaunista musiikki soimaan. Istut alas muistelet isääsi.
Joku on sanonut, etteivät ne vainajat ole hautausmaalla vaan tässä meidän lähellämme silloin, kun ajattelemme heitä.
Tiedän serkkuni lempi musiikki kappaleen ja muisto hetki voi tulla yllättäen esim. autossa, kun kappale alkaa soimaan. Siitä tulee nykyään vain hyvä olo. Aivan kuin hän kävisi tervehtimässä. Yritä tehdä hetkestä mahdollisimman kaunis niin silloin ahdistus alkaa vähitellen muuttumaan kauniiksi muistoksi, joka ei tuota tuskaa vaan tulee hyvä olo.
isääsi siten, että sytytät kynttilän kotonasi isäsi muistolle.
Tai teet niin kuin minä teen, että jouluna, isänpäivänä, vainajien päivänä ym vien oman paikkakunnan hautausmaalle kynttilän.
Ainakin suuremmilla paikkakunnilla on hautausmaalla oma paikka, johon voi sytyttää kynttilän muualle haudattujen muistolle. Meillä kyseinen paikka täyttyy sadoista kynttilöistä tiettyinä aikoina.
Noita muuualle haudattujen muistamispaikkoja alkaa olla monilla kirkoilla. Sellaiselle minäkin laitan kynttilän heille jotka ovat muualla.
Valokuva ja mitä nyt haluat. Sinulla on paikka kukille, kynttilälle jne.
Minulla on sellainen lapselleni.
Nytkin siinä kukkii oman pihamaan kukat.
siihen, että jokainen ihminen on niin arvokas, että hänelle on kuoleman jälkeen muukin paikka ja asema, kuin hiljaa muuttua mullaksi! Uskon, ettei oma pieni poikanikaan ole maan alla vaan kuljetan häntä sydämessäni kaikkialle mukanani. Saan halutessani häneen jonkinlaisen yhteyden oikeastaan missä haluan.
Ensimmäisinä vuosina tarvitsin tähän konkreettisesti hänen valokuvansa mukanani, otin kaikki lapseni matkoille ja lomille mukaan - elävät elävinä ja sen yhden valokuvana.
Meillä on muita omaisia, joiden haudalle tuskin koskaan pääsen. Sytytän myös heille kynttilän poikani haudalla: tässä mummolle, tässä anopille jne. Uskon, että he jokainen ovat tietoisia siitä, että muistan heitä ja kaipaan vaikka en pääsekään sen tietyn kiven juurelle heitä muistamaan.
Voimia sinulle!
...on tämä muistomerkki muualle haudatuille, mutta itse olen monasti sytyttänyt kynttilän jonkun toisen haudalle mikä on yksinäiseltä näyttänyt. Kotona voi sytyttää kynttilän isän kuvan viereen ja laittaa rauhallista musiikkia ja muistella... Mutta sinulle tekisi varmasti hyvää matkustaa isäsi oikella hautapaikalle... niin minäkin teen ensi joulun aikaan.
Minä haluaisin matkustaa. Venäjällä on vain hyvin hankala löytää hautaa, vaikka tietäisinkin hautausmaan. Henkinen pahoinvointi tuskin koskaan päättyy, elämä jatkuu, mutta muistot kummittelee aina.
...sinulle jaksamista. Sitä varmasti isäsikin toivoo, että pystyisit nauttimaan elämästä. Kaipaus ei koskaan häviä, mutta katsetta voi suunnata eteenpäin. Muistoja on hyvä olla. Toivon, että joskus pääsisit käymään isäsi haudalla vaikka se veisi viikon, että sen löytäisi. Jaksamista!