Voiko persoonallisuushäiriöinen muuttua?Voiko hänen kanssaan olla ylipäätään ystävä?Jos antaa mennä vaan toisesta korvasta sisälle ja toisesta ulos ja nauttii vain niistä kivoista hetkistä eikä kerro itsestään asioita joita hän voi myöhemmin käyttää toista vastaan?Eikä anna itseään manipuloida eikä käyttää hyväksi..olen jo tarpeeksi vahva hajotakseni hänen provosoinnistaan.Voihan sitä joskus tavata ja pitää hauskaa?Suhtautua vaan huvittuneesti hänen oikkuiluunsa...?
Onko mahdollista?
uula
8823
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
siirry elämässä eteenpäin, piste.
edellisen kanssa. Kukaan ei ole niin vahva, että sellaista jaksaisi pitkään. Yrittänyt olen nimittäin itsekin, puoli vuotta sen jälkeen kun tuon häiriön olemassaolon tajusin. Etsi uusia ystäviä!
en varmaan itse pystyisi olemaan ystävä tällaiselle henkilölle, mitä kuvailit.
en minäkään, mutta tuollaiseen ajauduttuani ja siitä ulos päästyäni tuntuu upealta olla ns. tavallisten ihmisten kanssa tekemisissä! ikään kuin hengitysilmassa olisi taas happea ukkosen jälkeen.
hyviä hetkiä saa kokea runsaasti ihan tavallisten ihmisten kanssa. joten miksi sietää tuhat paskaa ja satatuhatta vittuilua joltakin psykolta yhden satunnaisen hauskan hetken takia, mitä sitäkään ei välttämättä tule ensimmäiseen sataan vuoteen?
ei kiitos, minullakaan ei ole tarvetta sekaantua psykoihin enää.
Joo,eroon kannattaa hankkiutua.Valitettavasti vaan se ei aina onnistu koska ko.henkilöt eivät lopeta toimiaan siihen.Matkiminen ja tuppautuminen kyllä loppuu kun ei anna siihen mahdollisuutta mutta tällainen henkilö ei hyväksy että häntä hylätään.Alkaa intensiivinen pommitus ja väkisin yhteydenpito tavalla tai toisella.Puhelimen,mailin,postin,yhteisten ystävien, sukulaisten tms kautta.Mikäli kuitenkin sanot asiat suoraan ja katoat, hän kääntää kaiken päälaelleen ja sinusta tehdään syntipukki ja paha ihminen.Hän on itkevä hyväksikäytetty uhri ja se menee usein läpi ympäristössä.Joten varo,molempi pahempi.Mutta pidemmälle ajateltuna,mene pois.Ei hän kauaa jaksa yksin ja väkisin yhteyttä pitää,kohta toitottaa jo kovalla äänellä kääntäneensä uuden lehden elämässään ja aloittavansa alusta.Kaiken kamalan jälkeen jota KAIKKI MUUT ovat hänelle tehneet.Sitä jatkuu hetken,ehkä, mutta mihin kissa karvojaan pakenee..tollasesta ei voi parantua.Tsemppiä ja pidä pintasi!
Olet oikeassa, ei kukaan voi pidemmän päälle pitää yhteyttä väkisin eikä ystävyyskään synny tyrkyttämällä.
Mä voin olla ihan rauhassa SYNTIPUKKI ja paha ihminen kenen hyvänsä tarpeisiin. Olinhan sitä jo koko ihmissuhteen ajan, niin miksen hyvänen aika olisi sitä kadottuani paikalta!
Kunhan ei itse tarvitse enää kuunnella niitä p'skajuttuja. Toivottavasti psykolla on edes joku, jonka kanssa vatkata vaikka mun yksityiselämääni, mikä tuntui kiinnostavan pakkomielteen lailla.
Tsemppiä vaan itse kullekin kyseisen vaivan kanssa pyristelevälle. Helppo pitää pintansa, kun tietää mitä tahtoo.
Tuon "raitista ilmaa" kommenttisi kanssa.
Myös yritin kolme vuotta tuollaista, että mihinkään ei voinut luottaa kun toinen provosoi ja manipuloi.
Sitten pääsin irti.. Ja voi mikä riemu, mikä helpotus kun ei tarvinnut aina olla varuillaan siitä mitä toinen sanoo/valehtelee, mihin käyttää tietojaan..
Kuin raitista ilmaa tunkkaisen ja ukkosta enteilevän myrskyn jälkeen :)
Olen päässyt todistamaan tällaisen ihmisen hulluutta ihan vierestä ja usein.Tätä jatkui kuukausia kunnes kaverini tajusi että pysyy erossa tollasesta "ystävästä".Kaverini hoiti sen muksua ja muutenkin ryntäs aina apuun kun sillä oli jotain ongelmia.ja niitä oli jatkuvasti.seläntakana se yritti kerätä jotain ihmisiä kaveriani vastaan,lipsautteli ikäviä asioita kännipäissään yms.kohteli muutenkin kun paskakasaa ja käänsi aina omat typeryytensä toista vastaan.päin naamaa se lirkutteli ja mielisteli.kaverilla meni pinna ja nyt se ihminen on historiaa,vaikka ei periksi annakkaan.nyt se luulee,että jos kieltää kaiken ja mielistelee tarpeeksi niin kyllä taas pääsee luikertelemaan porukoihin.mutta ei onnistu!välitän kaveristani niin paljon että pidän huolen ettei se hullu loukkaa enää.