En ole koskaan pettänyt kumppaniani, siis harrastanut seksiä vieraan kanssa kun olen seurustellut. En ole myöskään koskaan harrastannut yhden illan seksisuhteita. Olen nainen, kiva ja kaunis. Seurustelen onnellisesti, vaikka miehistä ei ole ollut eikä olisi pulaa.
Haluaisin tietää, miksi jotkut pettävät ja miltä se tuntuu. Mikä saa ihmisen menemään vieraan ihmisen kanssa sänkyyn? Seksi ei voi olla kovin erikoista, varsinkin jos ollaan kännissä. Kännissä eletään fantasiamaailmassa, ei todellisuudessa. Parisuhteissani olen kokenut sen että seksi vain paranee ajan myötä kun toista oppii tuntemaan. Onko se "saalistamisen" himo ja hetken hurma niin addiktoivia tunteita että siihen jotkut vain jäävät koukkuun? Eikö rakkaus ja rakastaminen ole tasapainoista ja ihanaa? Eikö pettäminen riko ihmistä henkisesti? Vai missä on omatunto? Tai itsensä arvostaminen? Millainen on olo kun herää aamulla vieraan ihmisen vierestä seksin jälkeen? Eikä mitään muuta yhteistä ole kuin öinen kohtaaminen? Mitkä ovat tunteet silloin?
Haluaisin tietää, miksi jotkut pettävät ja miltä se tuntuu. Mikä saa ihmisen menemään vieraan ihmisen kanssa sänkyyn? Seksi ei voi olla kovin erikoista, varsinkin jos ollaan kännissä. Kännissä eletään fantasiamaailmassa, ei todellisuudessa. Parisuhteissani olen kokenut sen että seksi vain paranee ajan myötä kun toista oppii tuntemaan. Onko se "saalistamisen" himo ja hetken hurma niin addiktoivia tunteita että siihen jotkut vain jäävät koukkuun? Eikö rakkaus ja rakastaminen ole tasapainoista ja ihanaa? Eikö pettäminen riko ihmistä henkisesti? Vai missä on omatunto? Tai itsensä arvostaminen? Millainen on olo kun herää aamulla vieraan ihmisen vierestä seksin jälkeen? Eikä mitään muuta yhteistä ole kuin öinen kohtaaminen? Mitkä ovat tunteet silloin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
ole enää omatuntoa
Olen sitä mieltä minäkin; kuka tahansa voi pettää eikä se katso aikaa eikä paikkaa. Voi olla, että toisten ihmisten sukupuolivietti on hieman suurempi kuin toisten (ja sitä voi vielä vahvistaa alkukantainen jäänne muinaisilta ajoilta, joka käskee parittelemaan niin monen kanssa kuin mahdollista...:)...)
Lisäksi yleinen ilmapiiri/yhteiskunta on estoton ja seksualisuutta ihannoiva. Eikä seksi ole myöskään enää kenellekään tabu niinkuin joskus ennen vanhaan hyvinä aikoina. Siksi seksiä on helppo harrastaa...ja onhan se tietenkin kivaakin, niin mikäpä enää estäisi!
Pettämisen syistä on tehty jopa tutkimuksia ja pettäminen ei läheskään aina johdu pelkästä seksin puutteesta. Jos pettämisen logiikka olisi yksinkertainen, meistä jokainen toimisi niin, ettei puolisolla olisi aihetta pettää.
Jos mietin omaa miestäni ja hänen pettämistään, seksi oli vain jäävuoren huippu. Mieheni oli turhautunut töissä, itse tein kohtalaisen nousujohteista uraa. Seksiä harrastettiin useamman kerran viikossa, mutta mies koki olevansa lasten ja kodin vankin eikä hänellä ollut elämässä oikeastaan muuta kuin koti ja epämieluisa työ. Salasuhde toi piristystä arkipäivään, toinen nainen ilman arjen rasitteita oli se ilon tuoja. Minun olisi ollut helppo hyväksyä tuo toinen suhde ja antaa anteeksi, jos kyseessä olisi ollut kymmenen panoa ilman tunnetta. Mieheni ei sinänsä rakentanut uutta suhdetta eikä halunnut erota suhteen paljastuttua. Hän ajatteli pitää sivusuhdetta (muutamia tapaamisia vuodessa) ja jatkaa avioliitossa.
Kysyit kuka pettää. Itse kysyn: kuka rakastuu ja miksi? Olisin voinut luonnehtia itseäni vielä vuosi sitten samoin sanoin kuin sinä, tosin en ole kaunis vaan aika tavallinen suomalainen nainen. Olen ollut naimisissa 18 vuotta ja suhteemme on kokenut monenlaista. Se on kestänyt ehkä siksi, että olemme olleet toisillemme täysin rehellisiä ja sallineet toistemme olla sellaisia kuin olemme. Viihdymme yhdessä ja meillä on laaja ystäväpiiri. Keskustelemme paljon. Olen ollut uskollinen, mieheni noin 15 vuotta sitten uskoton - yhden illan humalainen päätös, jota hän häpesi syvästi.
Vuosi sitten rakastuin mieheen, jota en aluksi edes tuntenut kunnolla. Samoin kävi hänelle. Olen aina ollut kyyninen "Salama kirkkaalta taivaalta"-rakastumisiin, enkä ole koskaan ajatellut, että minulle kävisi niin. Olen ihmissuhteissani pikemminkin varovainen ja etäisyyttä pitävä, en ryntää enkä kaipaa elämääni erityisempiä draamoja.
Rakastumisessa on minusta jotakin selittämätöntä, voimakas tunne ja intuitio yhteenkuuluvuudesta.
Koska olimme molemmat naimisissa, totesimme ihastumisemme, mutta päätimme ettemme kumpikaan vaaranna avioliittojamme. Mies on ollut onnellisesti (ja uskollisesti) naimisissa 30 vuotta.
Rakastumisemme kuitenkin syveni ja johti lopulta rakasteluun, mikä oli meille molemmille käsittämätön kokemus. Kummallakin on avioliitossa ollut aktiivinen seksielämä, eikä syytä hakea ulkopuolisia kokemuksia.
Suhteemme on jatkunut vuoden ja olemme neuvottomia. Mieheni murtuisi jos tietäisi rakstumisestani - en pysty keksimään sille mitään järkevää selitystä. Miesystäväni ei mitenkään voi paljastaa suhdettamme vaimolleen, hänen sydämensä särkyisi. Emme halua loukata ketään, mutta olemme liian rakastuneita lopettaaksemme suhteemme.
Seksi on suhteessamme yksi erittäin hieno asia, mutta se ei selitä suhdettamme eikä pidä meitä yhdessä. Pikemminkin kyse on - mistä? Rakastumisesta?
Petän siis aviomieheni luottamuksen, mutta pettäminen seksiin liitettynä on minusta vain kalpea ja vääristävä kuva omasta tilanteestani.
"Mikä saa ihmisen menemään vieraan ihmisen kanssa sänkyyn?"
Jännitys, uutuuden viehätys, kielletyn hedelmän maku, kokeilun halu. Sekä tietty miehisen maailman "sääntö", että mies pettää.
"Onko se "saalistamisen" himo ja hetken hurma niin addiktoivia tunteita että siihen jotkut vain jäävät koukkuun?"
On!!
"Eikö rakkaus ja rakastaminen ole tasapainoista ja ihanaa?"
Ei. Rakkaudella ei ole mitään merkitystä, jos se ei saa polttoaineekseen vastarakkautta.
"Eikö pettäminen riko ihmistä henkisesti?"
En tiedä, mitä satunnainen pettäminen tekee tällä saralla. Itse olin addiktiopettäjä ja se kieltämättä käy henkisyyden päälle ajoittain jopa todella raskaasti. Ei alkuun, mutta myöhemmin kyllä.
"Vai missä on omatunto?"
Omatunto on kiinnijäämisen pelkoa hyvin monessa tapauksessa. FAKTA!
"Tai itsensä arvostaminen?"
Itsensä arvostaminen tulee juuri sitä "vittu mä oon äijä, ku saan naisia" -ajatuksen kautta. Eli siitä, että pystyy pokaamaan ja kierrättää naisia.
"Millainen on olo kun herää aamulla vieraan ihmisen vierestä seksin jälkeen?"
Ensimmäinen kerta on todella outo. Ei sitä voi selittää. Sama asia, kun yrittäisi selittää orgasmia jollekkin joka ei koskaan ole saanut sitä.
Keskivaiheilla siitä saa jotain miehistä tyydytystä. Tietynlainen "äijä" olo.
Sitten se alkaa jo tympäsee pitemmän päälle. Tulee jotenkin sellainen "Äh" -olo. Vaikea selittää. Jotenkin se hälventyy sinne henkisen rikkinäisyyden mereen.
"Eikä mitään muuta yhteistä ole kuin öinen kohtaaminen?"
Jos kylmästi ajatellaan, niin mitä sitten pitäisi olla? Jos kaksi ihmistä kohtaa yön hämärissä, ne tuntee vetoa toisiinsa, niin mitä muuta tarvitaan?
"Mitkä ovat tunteet silloin?"
Intohimoiset, jännittyneet.