Seurustelin parikymppisena erään miehen kanssa, sanotaan vaikka Mikon. Olin hyvin rakastunut, seksi oli loistavaa ja kaikki toimi - kunnes mies lähti toisen naisen matkaan. Annoin mennä sen kummemmin asiaan puuttumatta, vaikka se olikin kova paikka. Ero oli suorastaan viileän rauhallinen ja myös pakollinen kanssakäyminen sen jälkeen.
Vuosia kului ja tapasimme uudelleen. En ollut enää vihainen ja tyyppi on mukava (lukuunottamatta v-mäisyyttä parisuhteessa sitten loppujen lopuksi), joten meistä tuli aikaa myöten jonkinasteisia kavereita. Seksiä ei ole enää ollut parisuhteen jälkeen, vaikka kerran sinkkuaikana erehdyin suutelemaan miestä. Tästäkin on jo yli viisi vuotta.
Nyt olen huomannut että mies on alkanut käyttäytyä niin kuin ystävältä ei odottaisi. Aiemmasta kokemuksesta tiedän milloin hän on ihastunut ja nyt vaikuttaa siltä pahemman kerran.
Mies kertoi vuosia sitten että piti eroamme omana virheenään (totta ;), mutta että vielä 10 vuotta myöhemmin? En tiedä pitäisikö lopettaa koko ihmissuhde, pidän kyllä exästäni kovin mutta en voisi kuvitellakaan suhdetta sen jälkeen mitä hän joskus teki.
Mikä saa miehet tällaiseen? Tyttöystävätön kausi saa harhailemaan menneissä? Toivoa voi elätellä vaikka 100 vuotta kun en ole koskaan sättinyt miestä pataluhaksi, vaan vain poistunut hänen elämästään?
On ikävää jos joudun luopumaan tästä ihmisestä kokonaan, olisiko teillä miehet tarjota mitään muuta keinoa jolla asian saisi menemään hänelle jakeluun? Olen sanonut useasti ja suoraan etten voi kuvitella mitään pari/seksisuhdetta enää koskaan Mikon kanssa, mutta että pidän hänestä aina. Onko sekin liikaa "luvattu"?
Vuosia kului ja tapasimme uudelleen. En ollut enää vihainen ja tyyppi on mukava (lukuunottamatta v-mäisyyttä parisuhteessa sitten loppujen lopuksi), joten meistä tuli aikaa myöten jonkinasteisia kavereita. Seksiä ei ole enää ollut parisuhteen jälkeen, vaikka kerran sinkkuaikana erehdyin suutelemaan miestä. Tästäkin on jo yli viisi vuotta.
Nyt olen huomannut että mies on alkanut käyttäytyä niin kuin ystävältä ei odottaisi. Aiemmasta kokemuksesta tiedän milloin hän on ihastunut ja nyt vaikuttaa siltä pahemman kerran.
Mies kertoi vuosia sitten että piti eroamme omana virheenään (totta ;), mutta että vielä 10 vuotta myöhemmin? En tiedä pitäisikö lopettaa koko ihmissuhde, pidän kyllä exästäni kovin mutta en voisi kuvitellakaan suhdetta sen jälkeen mitä hän joskus teki.
Mikä saa miehet tällaiseen? Tyttöystävätön kausi saa harhailemaan menneissä? Toivoa voi elätellä vaikka 100 vuotta kun en ole koskaan sättinyt miestä pataluhaksi, vaan vain poistunut hänen elämästään?
On ikävää jos joudun luopumaan tästä ihmisestä kokonaan, olisiko teillä miehet tarjota mitään muuta keinoa jolla asian saisi menemään hänelle jakeluun? Olen sanonut useasti ja suoraan etten voi kuvitella mitään pari/seksisuhdetta enää koskaan Mikon kanssa, mutta että pidän hänestä aina. Onko sekin liikaa "luvattu"?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mikä onkaan se ongelmasi? Mikset voi vain jatkaa kaveripojalla? Mukavaahan se vain on kun joku on lääpällään, saat kiedottua äijän pikkusormesi ympärille ;)
... Ahdistaa "lähtentely" kun en halua ko. miestä siinä mielessä.
Sä oot nyt voitavas tehny... Jos oot kert sanonu sille suoraan, että haluut olla vaan kaveri niin that´s it!? Jos se uskoo niin hyvä homma, jos ei (esim.yrittää edelleen lähennellä yms..) niin silloin ette voi olla edes kavereita.. tää oli mun mielipide..