Schubertia huudan syvyydestä

Päivi kirjoitti:

Mistäs aloittaisin. Valses Sentimentales, 30-minuuttinen laumoava tanssisarja herättää nimensä puolesta ja pinnallisen tutustumisen jlkeen mielikluvan ranskalaisvaikutteisesta pinnallisesta nostalgisesta salonkimusiikista, mutta joka siseköi itseensä ainutlaatuisen schubertilaisen valssikaihon taikapiirin tunnelman, jossa liikutaan hyvin laajalla emootioiden skaalalla kuin oopperassa joukko roolihenkilöiden tavoin esiintyen, ja joka on helppo turmella ylimalkaisella tulkinnalla ilman syvällisempää paneutumista sarjan raklenteeseen ja karakteerien värikirjoon, kuten nii usein tapahtuu, mutta oikeissa käsissä, joita on perin harvassa kuten hyviä' levytyksiäkin, joita esim. upeasta ländler-sarjasta D 366 tai valses nobleseista löytyy viljalti, kuten monista säveltäjän ehtymättömästä melodista rikkautta loputtomasti pulpuavasta kynästään sukeutuneita massamedian kuluttajille tuntemattomien sarjojen tavoin. Voimme nähdä myös pitkää päättymätöntä melodiaa, jossa jokaisesta edellisestä miniatyyristä puhkeaa kukkaan aina jokin uudella tavalla kiehtova sointikaukeus ja sävelkuvio melodisessa harmonisaatioissaan, harmonisoidussa melodiassaan loihtien esille loputtomasti yllättäviä variaatioita ja aspekteja melodisesta perushahmosta ja-ideasta laajan sävellajikirjon, melodisen kehittelyn ja muuntelun keinoin toisinaa dramaattiasesti yllätävässä sointiasussaan tai lyyrisiin änenpainoihin heltyvää impressionistisen häilyvää samettista sointipintaa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä