Mitä syitä teillä on olla/pysyä parisuhteessa? Onko kyse aina yksiselitteisesti rakkaudesta, vai voiko olla muitakin (hyväksyttäviä) motiiveja?
Syyt yhdessäolemiseen?
Tyyty
101337
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
1. rakastamme toisiamme
2. nautimme toistemme seurasta
3. olemme hyviä ystäviä keskenämme
4. lapset ansaitsevat ehjän kodin
5. taloudellisesti helpompaa elellä kahden palkalla
6. yksin en pystyi elämään maalla ok-talossa
7. kaksin aina kaunihimpi :)
...tuo ykköskohta eli rakkaus puuttuu? Riittävätkö muut syyt? Pitääkö lähteä jos rakkaus loppuu (tai jos tajuaa, ettei sitä ole koskaan ollutkaan), mutta ystävyys ja nuo muut asiat ovat kohdallaan?
jos en olisi onnellinen.
Mulle parisuhde ilman rakkautta = ystävyyssuhde = jään paitsi todellisesta onnesta. Enkä voisi olla onnellinen ilman rakkautta.
Ehkä olen vaan todella kyyninen, mutta en usko, että rakkaus kestää 60 vuotta. Suhde toki voi kestää. Mutta ihan hyvin pitkässä suhteessa voi olla aikoja, ettei rakasta toista. Niistä pääsee yli, jos vaan tahtoo rakastaa toista. Siitähän kaikessa on kyse.
Mielestäni on siis aivan normaalia, että rakkaus hiipuu jossain vaiheessa melko pitkäksikin aikaa. Sitten sen voi taas herättää henkiin, jos on tahtoa. Luovuttaminen ja ero ei ole mikään ratkaisu.
"tyttöni" on yli nelikymppinen mutta minulla on muuten lokoisat oltavat :)
aika asiaaaa puhut =D sekin on joskus aika hyvä syy... onnea teille!! =)
Ensimmäinen ja tärkein syy siihen, miksi olemme yhdessä, on tietenkin se, että rakastamme toisiamme. Toisekseen, meillä on hauskaa yhdessä. Kolmanneksi, olemme parhaat ystävykset. Neljänneksi, meillä on MAHTAVAA seksiä! ;) Viidenneksi, on taloudellisesti helpompaa, kun voi laittaa kulut puoliksi. Kuudenneksi, ihmistä ei ole luotu olemaan yksin. :)
Pari lisäystä vielä kahteen aiemmin olleeseen hyvään vastaukseen (tosin meidän suhteessamme ei ole vielä yhteisiä lapsia).
Hänen kanssaan tunnen oloni hyväksi ja turvalliseksi.
Tiedän että voin luottaa häneen tilanteessa missä hyvänsä.
Hän saa itseni tuntemaan kauniiksi ja naiseksi.
Siis mieheni petti...
No niin, siis aiemmin:
rakastin häntä -> nyt en tiedä
hän oli paras ystäväni -> nyt en tiedä, eihän paras ystäväni valehtele minulle 7 kuukautta.
hän ymmärsi minua -> nyt en usko että hän ymmärtää.
hän oli tukeni ja turvani -> nyt hän joutuu olemaan sitä pakosta, tekojensa tähden.
hän oli lapsieni isä -> sitä hän on vieläkin
hän kuunteli minua -> nytkin hän joutuu kuuntelemaan minua.
hän rakasti minua -> nyt en usko siihen
Osuit aika naulan kantaan. Tästä viestistäsi tulee sellainen olo, että onko rakkaus kenties vain olosuhteiden ja toiveiden ja omien odotusten synnyttämä tunne. Siis halu rakkauteen? Ettei se voi perustua mihinkään faktaan ja siis kaatuu, kun jotain tuollaista paljastuu: "Rakastin -> poikaystävä petti -> En tiedä rakastanko enää." Eikö teitä muita pelota se, että rakkaus on noin epämääräinen olento? Minua vähän hirvittää.