käsittävän, on se että myös mies voi olla kaiken varmuutensa alla aika hiton ujo siinä vaiheessa kun vastakkaisella puolella ei olekkaan se miespuolinen 120 kg painava luunmurskaajamonsteri valmiina vääntämään nenän poskelle, vaan kaunis, heiveröinen ja vieläpä ihan hemmetin mukava neitonen.
Tällä palstalla näkyvät monet naiset kyselevän, missä mättää kun mies antaa ymmärtää mutta ei ymmärrä antaa, eli siis katoaa maisemista kuin tuhka tuuleen. Luulisin että useimmin on kysymyksessä silkka ujouskohtaus. Itse en ole kyseiseen käytökseen vielä sortunut, eikä kukaan varmaan ensimmäisenä edes luonnehtisi meikäläistä epävarmaksi. Mutta pakko on tunnustaa, että jos on tavannut toisen ehkä vain kerran, vaihtanut numeroita jne, saattaa hyppääminen kolmannen kerroksen parvekkeelta tuntua huomattavasti ajatuksena miedommalta kuin yhden "heimitäkuuluulähdetköulos" -puhelun pirauttaminen.
Naurettavaa, kyllä kyllä, mutta silti ihan totta.
Useamman suhteen kokeneena olen tehnyt sellaisen havainnon myös, että aika usein jälkeenpäin kun on juteltu suhteen alkuajoista, niin on saanut kuulla toisen olleen todella kiinnostunut paljon aikaisemmin kuin itse osasi ikinä kuvitella. En tiedä, voiko olla mahdollista että olen vain tavallista huonompi lukemaan kiinnostuksen merkkejä naisessa (sekin on täysin mahdollista tietty), mutta usein on tosiaan saanut jälkeenpäin hämmästellä miten myöhään vasta ymmärsi toisen olevan tosissaan.
Elikkäs: Jos olet nainen joka toistuvasti tutustuu näihin savuna ilmaan haihtuviin miehiin, niin kannattaa myös tarkastella vähän sitä omaa viestimistä, niin ei ainakaan jää sitten siitä kiinni.
Ja jos joku suunnittelee vastaukseen laittavansa jotakin nasevaa aroista ja ujoista miehistä, niin ajatelkoot toisen kerran. Kyllä metsästäminen ja metsästettävänä oleminen on mukavaa, mutta mies osoittaa myös määrättyä kunnioitusta silloin, kun ei tunkeile, vaan ehkä sen sijaan hipelöi puhelinta kotona ja melkein toivoo että toinen soittaisi ettei itse tarvitsisi... Kun ei ole varma...
Kesäterkuin:
mies*
Tällä palstalla näkyvät monet naiset kyselevän, missä mättää kun mies antaa ymmärtää mutta ei ymmärrä antaa, eli siis katoaa maisemista kuin tuhka tuuleen. Luulisin että useimmin on kysymyksessä silkka ujouskohtaus. Itse en ole kyseiseen käytökseen vielä sortunut, eikä kukaan varmaan ensimmäisenä edes luonnehtisi meikäläistä epävarmaksi. Mutta pakko on tunnustaa, että jos on tavannut toisen ehkä vain kerran, vaihtanut numeroita jne, saattaa hyppääminen kolmannen kerroksen parvekkeelta tuntua huomattavasti ajatuksena miedommalta kuin yhden "heimitäkuuluulähdetköulos" -puhelun pirauttaminen.
Naurettavaa, kyllä kyllä, mutta silti ihan totta.
Useamman suhteen kokeneena olen tehnyt sellaisen havainnon myös, että aika usein jälkeenpäin kun on juteltu suhteen alkuajoista, niin on saanut kuulla toisen olleen todella kiinnostunut paljon aikaisemmin kuin itse osasi ikinä kuvitella. En tiedä, voiko olla mahdollista että olen vain tavallista huonompi lukemaan kiinnostuksen merkkejä naisessa (sekin on täysin mahdollista tietty), mutta usein on tosiaan saanut jälkeenpäin hämmästellä miten myöhään vasta ymmärsi toisen olevan tosissaan.
Elikkäs: Jos olet nainen joka toistuvasti tutustuu näihin savuna ilmaan haihtuviin miehiin, niin kannattaa myös tarkastella vähän sitä omaa viestimistä, niin ei ainakaan jää sitten siitä kiinni.
Ja jos joku suunnittelee vastaukseen laittavansa jotakin nasevaa aroista ja ujoista miehistä, niin ajatelkoot toisen kerran. Kyllä metsästäminen ja metsästettävänä oleminen on mukavaa, mutta mies osoittaa myös määrättyä kunnioitusta silloin, kun ei tunkeile, vaan ehkä sen sijaan hipelöi puhelinta kotona ja melkein toivoo että toinen soittaisi ettei itse tarvitsisi... Kun ei ole varma...
Kesäterkuin:
mies*
Vastaukset 11
Vanhimmat
vaan enemmänkin just nyt aika tuskastunutta, koska samaa pohdin parhaillaan näin naisena.
Vaikka sitä onkin välillä lähes maailman omistaja monessakin suhteessa, ei sit kuitenkaan uskalla ryhtyä miestä ihan tosissaan vonkaamaan. Rajansa se on naisenkin itsetunnolla ja uskalluksella!
Siinäpä sitte ollaan kaks samanlaista hölmöä ja pohditaan, miksei homma etene. Ja tullaan tietysti lopulta siihen lopputulokseen, ettei se kuitenkaan tykkää. :-(
Sen takia minä ujostelen kun on tullut niin tylyjä pakkeja ettei ite ole viittiny aloitetta tehdä moneen vuoteen.
Veit sanat mielestäni, tämä on täysin totta. Itse olen 27 v. mies, (liian) monessa suhteessa mukana ollut, aina sama ongelma. Uuden tuttavuuden edessä pärähtää lukko suuhun, tuntuu että ei osaa sanoa mitään, jos sanoo niin tuntuu että se on todella typerää. Siispä olen hiljaa. Muija ei varmaan tiedä mitä mieltä toikin jätkä oli hänestä!
Sitten mennään kotiin ja tuijotetaan puhelinta että jospa se soittaisi. Jos soittoa ei tule, en tee mitään asian eteen. Tyydyn siihen ajatukseen että häntä ei kiinnostanut. Pe...le!!!
Siispä naiset huomio!!
Kunnon ote siitä miehestä ja kysy suoraan tai suutele jos siltä tuntuu, älä tyydy miettimään, mies voi olla liian ujo tekemään minkäänlaista aloitetta!!
jos se mies ei oikeesti ole kiinostunu ja on siksi hiljaa?
Vaan asiahan on niin että naiset valitsee aina!, ja me miehet vain tartumme syöttiin ja kuljemme perässä kuin pässi narussa.
tästä. Itse olen kohdannut muutaman kerran mukavan tuntuisen kaverin ja kertonut fiiliksistäni hänelle. Eli kertonut suoraan olevani kiinnostunut selvällä suomenkielellä. Ja vastaus on tullut yhtä selvällä suomenkielellä, että niin mäkin. Mutta mitä sitten tapahtuu - häipyy kaveri kuin pieru Saharaan, sanaakaan sanomatta. Luvattu ennen häipymistä yhtä jos toista mm. soitan sulle, mutta ei. Syyllistyn itsekin siihen, että sohvalla puhelinta pyörittelen (en kuitenkaan joka ilta) hyppysissä ja odotan että tulee soitto joka luvattiin edellispäivänä. Itse soitan jos lupaan. Itse myöskin kerron suoraan, selvällä suomenkielellä, jos ei toinen kiinnosta.
Mut hei, en murjota eikä mun elämä ole mennyt pilalle näiden tapausten takia. :-)
viimeaikoina olen huomannut että aika moni mies vaikuttaa ujolta. eivät kaikki vaahtoa suuna päänä tekemisistään. eikä kukaan tule heti juttelemaan ellei tarpeeksi rohkaise ja ilmaise että minuakin kiinnostai tutustua sinuun.
Tämä oli loistavasti kirjoitettu, ja just näin se menee täälläkin. Maailmaa olen jonkinverran kiertänyt ja mitä omituisempiin ja uhkaaviin tilanteisiin olen joutunut, ja kaikista selvinnyt kylmähermoisena kaverina. Mutta annas olla kun pitäisi sitä kaunista ja mukavaa neitoa lähestyä niin johan alkavat ongelmat. Hermostuneisuus, sanat takeltelevat, pääkoppa menee jumiin eikä tiedä mihinsuuntaan lähtisi. Helpompaa olisi mennä ottamaan nenä poskelle siltä luunmurskaaja-köriläältä kuin juttelemaan neidolle. Käsittämätöntä mutta niin totta.
laittaisit sille neidolle
"heimitäkuuluulähdetköulos"
tekstarin vaikka justhetinyt?
Kerrankos se vaan kirpasee ;-)
Itse olen myös hirveän ujo näissä. Ainakin ennen ollut. Nyttemmin tein oikeasti aloitteen ja pyysin kahville... Olin muutenkin yhteydenpidon aloittaja ja ylläpitäjä aikalailla. Halus perhana olla vaan frendipohjalta. Eipä oo silti kuulunu. Ymmärrän ton silti varsin hyvin. Hänellä on omat syynsä.
No... Ei osunu. Ehkä seuraava yllättää. :) Ei saa lannistua. Oikeesti ihmiset. Mitä te menetätte jos ootte se alottaja ja yhteydenpitäjä ja kerrotte mitä ajattelette? Ette yksinkertaisesti mitään. No, tietyissä tapauksissa mahdollisuus menettää paljonkin, mutta jonkun kanssa johon on vasta tutustunut.
Etenkin te naiset. Älkää pyöritelkö peukaloitanne, vaan tehkää se aloite itse. Jotenkin tuntuu vaan siltä, että nykyään (vieläkin) naiset odottavat miehen tekevän aloitteen, muuten ei tapahdu mitään. Poikkeuksia tietenkin on, mutta noin yleisesti ottaen. Kyllä meillekin saa tulla juttelemaan tai muuta. Merkit ovat ilmassa, miksi et itse tekisi jotain?
Kannattaa kokeilla. Sitä ei ikinä tiedä mitä tulee. Ja mitä sitten vaikka ei tulisikaan, se ei sit vaan ollu sua varten. Sillä hyvä. Uutta kehiin. Kuulostaako helpolta? Sitä se ei ole.
Jeps, kiitos vain kaikille keskusteluun osallistuneille ja vielä ehkä osallistuville!
Joku kirjoitti että toisaalta ei menetä mitään, jos yrittää tutustua ja ylläpitää kontaktia. Näinhän se on, totta kyllä. Alunperin tosin tarkoitin suunnata viestiä ehkä vähän enemmän niille neidoille, jotka jossakin odottavat ja ihmettelvät sitä kuulumattomiin hävinnyttä ehdokasta. Sattui nimittäin silmiini useampi kirjoitus tuolla alempana, jossa nainen on jäänyt odottelemaan miehen yhteydenottoa.
Eli siis, voi joskus toimia toisinkin päin. Meitä miehiäkin on niin monenlaisia erilaisia, joku on toista ujompi ainakin alussa tai uusien ihmisten kanssa. Henk. koht. en niitä ujoimpia ole itse, mutta sen oon mielestäni huomannu, että aika monesti ne tosiaan parhaat tyypit on niitä maan hiljaisia joita silti naiset eivät tunnu välttämättä useinkaan noteeraavan paljon miksikään. Kuitenkaan se että aluksi ujostelee, tai sai jonkun ujouskohtauksen, vielä tarkoita että mies on jotenkin ihan kummallinen tai todella "epämiehekäs" tai jotain. Sopiva pieni merkki siitä, että mies on oikeasti toivottua seuraa saattaa boostata kaverin ihan uusiin sfääreihin niin, että turha ujostelu jää taakse ja esille alkaa tulla sitä enemmän aitoa ja omanlaista ihmistä sieltä punastelun ja mutinan takaa. Itsekin oon tän joskus kokenut, vaikka en edes ole kaikista ujointa lajia kuitenkaan. Joskus sitä vain... Sitä paitsi, mitä kiinnostavampi ja mitä haluttavampi tapaus edessä on, niin sitä suurempi vaara on että homma menee pelkäksi tunnusteluksi. Tämähän on myös ihan loogista: Mitä isompi toive, sitä isompi pettymys. Kaikkihan merkityksettömille ihmisille pystyy juttelemaan, mutta mites sitten, kun sisällä velloo ihastumista, ihmettelyä ja kunnioitusta sikin sokin ja sekaisin..? Voi siinä mennä raavaallakin kaverilla sormi suuhun... :)
Niin se vaan on. Mies on yhä luolamies ja kun eteen sattuu tavallista monimutkaisempi tai ennalta tuntematon ongelma, kuten vaikkapa vahva ihastus, niin ihmettelyksi menee... :))))
Tsemmpiä kaikille, niin herroille kuin rouvillekin ja mukavaa kesäistä perjantaita!
T. mies*