Mistä johtuu, että eron jälkeen yleensä aina se toinen osapuoli alkaa syyttelemään sitä toista, ja loppujen lopuksi ollaan erittäin huonoissa väleissä?
Erosin 9 kuukautta sitten edellisestä poikaystävästä. Yhdessä kun oltiin, kaikki meni hyvin ja luulin tuntevani hänet.
Sitten kun hän halusi erota, alkoi välttely.
Baarissa kun törmättiin, ja yritin mennä kysymään että miksi jätit ja teit niin kuin teit tuli vaan vastausta, että "et vaan oo se mitä etin".
Jätin jätkän rauhaan, en soitellut tms. kunnes hän itse baarissa joitakin kuukausia sitten lähestyi ja pyyteli anteeksi...no sitten oli joku yhden illan juttu...
Kun tähän pyysin selitystä, ei mitään vastausta kuulunut viesteihin.
Seuraavan kerran kun hänet näin, alkoi raivota, että miksi olen ottanut hänen siskoonsa yhteyttä. Sanoin, että koska herra ei ite ilmota mitään, jättää mut elämään epätietoisuudessa eikä kerro missä mennään.
No ei kuulemma halunnut muuta kuin pillua. kirjaimellisesti. Sanoin, että jos huoria haluat niin tuolta niitä löytyy.
Sitten alkio haukkuminen. "Susta tulis erittäin huono äiti", "jätä mut rauhaan äläkä roiku perässä" (vaikka se oli hän joka rupesi lääppimään viimeisellä kerralla), olen "asennevammainen ja sairas".
Että semmosta.
Loukkaannuin todella. Viimeinen viestini hänelle oli, että sen verran kunnioitan etten ala haukkumaan.
No en häntä takaisin halua, mutta mistä johtuu, että kaikki menee aina riitelyksi ja toisen haukkumiseksi? Jos todella olin niin kamala, miksi alunperin halusi alkaa seurustelemaan?
Onko se jotain katkeruutta? Ja aina siinä toisessa on vika, ei koskaan itsessä.
Oon ihan tyytyväinen sinkkuna, ja toivottavasti löydän vielä jonkun kunnollisen, joka ei valehtele eikä petä.
Erosin 9 kuukautta sitten edellisestä poikaystävästä. Yhdessä kun oltiin, kaikki meni hyvin ja luulin tuntevani hänet.
Sitten kun hän halusi erota, alkoi välttely.
Baarissa kun törmättiin, ja yritin mennä kysymään että miksi jätit ja teit niin kuin teit tuli vaan vastausta, että "et vaan oo se mitä etin".
Jätin jätkän rauhaan, en soitellut tms. kunnes hän itse baarissa joitakin kuukausia sitten lähestyi ja pyyteli anteeksi...no sitten oli joku yhden illan juttu...
Kun tähän pyysin selitystä, ei mitään vastausta kuulunut viesteihin.
Seuraavan kerran kun hänet näin, alkoi raivota, että miksi olen ottanut hänen siskoonsa yhteyttä. Sanoin, että koska herra ei ite ilmota mitään, jättää mut elämään epätietoisuudessa eikä kerro missä mennään.
No ei kuulemma halunnut muuta kuin pillua. kirjaimellisesti. Sanoin, että jos huoria haluat niin tuolta niitä löytyy.
Sitten alkio haukkuminen. "Susta tulis erittäin huono äiti", "jätä mut rauhaan äläkä roiku perässä" (vaikka se oli hän joka rupesi lääppimään viimeisellä kerralla), olen "asennevammainen ja sairas".
Että semmosta.
Loukkaannuin todella. Viimeinen viestini hänelle oli, että sen verran kunnioitan etten ala haukkumaan.
No en häntä takaisin halua, mutta mistä johtuu, että kaikki menee aina riitelyksi ja toisen haukkumiseksi? Jos todella olin niin kamala, miksi alunperin halusi alkaa seurustelemaan?
Onko se jotain katkeruutta? Ja aina siinä toisessa on vika, ei koskaan itsessä.
Oon ihan tyytyväinen sinkkuna, ja toivottavasti löydän vielä jonkun kunnollisen, joka ei valehtele eikä petä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eiköhän tuo ole katkeruutta, joka saa nämä kommentit aikaiseksi.
Itellä aika samanlainen tilanne. Olen vaan se mies ja "jättäjä". Seksiä ei olla vielä eron jälkeen, mutta on ollu puhetta... Pistää kyllä miettimään kaikkien näiden kommenttien ja muiden kokemusten jälkeen.
Ollaan kyllä edelleen kavereita (ainakin yritetään), eikä tulis mieleenkään mennä haukkumaan tai mitään vastaavaa. On se mulle edelleen tärkeä ihminen. Ei vaan sellanen kenen kans viettäsin loppuelämäni...
Hän on kyllä haukkunut minua aika paljon eron jälkeen, ei enää niinkään. Syyllistänyt ja muuta. En silti ala häntä haukkumaan, koska ei minulla ole mitään häntä vastaan.
Toisen ihmisen oppii tuntemaan kunnolla puolen vuoden - vuoden aikana, ehkä. Se, ettei toinen ole se mitä hakee, saattaa selvitä vasta myöhemmin.