eikä ketään kelle jutella. Mulla oli poikakaveri, joka viimeiset puoli vuotta alisti mua henkisesti, pilkkas ihan joka asiasta, osaksi varmaan vitsillä, ja aluksi otinkin ne jutut huumorilla, mutta jossain vaiheessa se muihin vertaaminen yms. alkoi tympiä. Sitten kun sanoin siitä ja sanoin sitten samassa kaikesta muustakin, mikä on minua satuttanut, niin hän halusi erota, otti avaimen minulta pois mutta sanoi kuitenkin että voidaan olla yhdessä, ihan sama hänelle, kun aloin itkemään. No vähän ajan kuluttua minä sitten jätin hänet, kun en vaan enää jaksanut sitä. Nyt hiljaiselon jälkeen viestiteltiin, koska meidän pitäisi lähteä huomenna yhdessä matkalle, joka tuli varattua vielä silloin yhdessäolon aikana, eikä sitä voi enää perua, eikä muuttaa, ja kysyin osaisikohan hän olla pilkkaamatta jne. mutta ei, hän ei halua naista, joka vain valittaa, mutta kuitenkin haittaa, jos olen jonkun muun kanssa. Mutta en minä ole valittanut mielestäni, olen itkenyt yksin, jos mua on sattunut ilman että yhtään kukaan tiesi siitä. Silloin kun hän petti minua, niin silloin suutuin ja kai se oli oikeutettuakin. Hän ei katunut, koska yhdyntää ei tapahtunut, kaikkea muuta saa hänen mielestään tehdä... en vain tiennyt siitä, kun luulin että meillä on ns. tiukka linja tässä asiassa ja niin oli joskus sovittukin. Asiat kuulemma muuttuivat sitten kun tuli tilaisuuksia muuhun...
Ensinnäkin, miksi hän muuttui niin hirveäksi, kyse ei ollut mistään alkuhuuman haihtumisesta, sillä seurustelimme vuosikausia. Ja miksi jollakulla on sellainen tarve tehdä pahaa toiselle ihmiselle, pettää valehdella ja pilkata ja haukkua valittajaksi, kun en loppuviimein enää kestänyt sitä. Hän ei voi rakastaa minua oikeasti, mutta kukaan muukaan ei saisi.
Ja mitä ihmettä minä teen sen matkan kanssa, en ikimaailmassa uskalla lähteä sellaiseen paikkaan yksin, mutta että hänen kanssaan, tuntuu vielä inhottavammalta ja hän menettää siinä ihan hirmuisesti rahaa, jos ei lähde...
Minä rakastuin hänessä hänen fiksuuteensa ja kiltteyteensä, kiltti naapurinpoika hän silloin vielä oli eikä olisi tehnyt kärpäsellekään pahaa. Joku muuttui :/.
Ensinnäkin, miksi hän muuttui niin hirveäksi, kyse ei ollut mistään alkuhuuman haihtumisesta, sillä seurustelimme vuosikausia. Ja miksi jollakulla on sellainen tarve tehdä pahaa toiselle ihmiselle, pettää valehdella ja pilkata ja haukkua valittajaksi, kun en loppuviimein enää kestänyt sitä. Hän ei voi rakastaa minua oikeasti, mutta kukaan muukaan ei saisi.
Ja mitä ihmettä minä teen sen matkan kanssa, en ikimaailmassa uskalla lähteä sellaiseen paikkaan yksin, mutta että hänen kanssaan, tuntuu vielä inhottavammalta ja hän menettää siinä ihan hirmuisesti rahaa, jos ei lähde...
Minä rakastuin hänessä hänen fiksuuteensa ja kiltteyteensä, kiltti naapurinpoika hän silloin vielä oli eikä olisi tehnyt kärpäsellekään pahaa. Joku muuttui :/.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuttu tunne, minullakaan ei ole oikein ketään kenelle voisi kertoa kaikesta. Siksi nämä keskustelut ovatkin henkireikäni. Älä suotta sääli häntä. Nyt tästä päivästä alkaen alat ajatella omaa parastasi. Naiset sortuvat helposti aivan liikaan kiltteyteen ja antavat kaiken anteeksi. Joillakin miehillä on voimakas tarve alistaa nainen ja pyrkiä hallitsemaan hänen elämäänsä, ja pyrkiä vaikuttamaan kaikkeen mitä nainen tekee tai jättää tekemättä. Älä suostu siihen enää! Olet ansainnut parempaa, itsenäisen elämän. Voit ihan hyvin lähteä matkalle yksinkin. Näin saat mahtavan mahdollisuuden tavata uusia ihmisiä! Se mahdollisuus kannattaa käyttää hyväksi. Tavatessasi uusia ihmisiä opit myös itsestäsi aivan uusia puolia ja tulet sitä kautta vahvemmaksi. Useimmiten raha-asiat kannattaa kyllä unohtaa kun parisuhdeasioita mietitään. Raha ei saa ratkaista, vaan tunne ja järki... Elämyksellistä matkaa!
siitä narsismista jo toisesta keskustelusta ja tunnistin paljon niitä piirteitä ex poikaystävästäni, oikeastaan kaikki muut täsmäsivät, mutta hän ei ollut mustasukkainen ja rajoittanut siten minun menemisiä, eli sain kyllä käydä baarissa, jos halusin (tai ainakin niin hän sanoi), toisaalta en koskaan antanut siihen aihettakaan, kun en koskaan käynyt missään. Mitä sanoin tai harrastin tai miltä näytin, minkä värinen tukka minulla oli ja miten pukeuduin, niihin hän kyllä vaikutti. Esim. olin laiska, jos en käynyt lenkillä (kaikki muut hänen tuntemat tytöt olivat paljon reippaampia) ja en saanut käyttää liian paljastavia vaatteita, koska joku olisi saattanut katsoa minua. Pukeuduinkin aina miten halusin vain silloin kun tiesin että me ei nähdä. En saanut leikata tukkaani lyhyeksi, koska olisin muuttunut rumaksi ja ei-kiihottavaksi. En saanut puhua tietyistä asioista. En saanut katsoa hänen kanssaan elokuvia, koska kokemus olisi mennyt pilalle, kun en kuitenkaan olisi pitänyt niistä ja minun piti aina lähteä muualle, vaikka sitten keskellä yötä, jos joku hänen tuttunsa oli tulossa käymään. En saanut olla "häiritsemässä".
Tuntuu hyvältä, kun pääsee kerrankin sanomaan nämä asiat jollekin, tai jonnekin.
Kyse on kohteesta, jossa naisen ei suositella kuljeskelevan yksin ja minun kaverini, joka on käynyt siellä, varoitti minua että en olisi siellä yksinäni, vaikka ei tiennyt koko tilanteestani mitään... siksi minä sitä vain pelkään plus että mihin joudun yöksi, jos hotellista sanotaan, että en saa nukkua yksin kahden hengen huoneessa, kun siä on tähän aikaan tosi huutava pula paikoista. Kyse ei ole seuramatkasta, jossa olisi muita ihmisiä, vaan omatoimisesti varattiin lennot ja hotelli. Oisko se huono asia matkustaa sinne hänen kanssaan, mutta olla siellä kohteessa sitten yksin, käydä kattelemassa nähtävyyksiä yksin tietäen kuitenkin että voi soittaa hänelle sitten, jos jotain tapahtuu? Tai että hän olisi kuitenkin koko ajan jossain suht lähellä... en tiedä.
Pahimmalta tässä ei tunnu ero vaan se, että hän ei myönnä tehneensä mitään väärin vaan kaikki syy on minussa, haluaisin hänen katuvan edes jollain tapaa tai edes ymmärtävän mitä teki väärin, jotta tämä tuska helpottaisi, saisin pois mielestäni sen ajatuksen, että kaikki olikin oikeasti minun vikaani, että olin liian herkkä ja että kuvittelin vain kaiken...
että aina kun joku tuttu tuli käymään hän myös piilotti kaiken, mikä oli minun, eli minua ei ollut olemassa kenellekään muulle kuin hänelle...
Minua kiinnostaisi tietää, että voiko kuvailemani ihminen olla kenellekään hyvä? Mitä jos hän pilaa jonkun toisenkin elämän? Myönnän, että olen ehkä herkempi kuin muut ja muut varmaan kestäisivät tuollaisen paremmin ja osaisivat ehkä pistää tuolle käytökselle heti alkuunsa stopin... Mutta osaakohan hän siltikään ikinä rakastaa aidosti ketään?
Elä sinä lähde tuommoisen kans mihinkään. Pahoittaa varmaan sun mielen. Kumma juttu, vaan olen aikalailla samanlaisen kohdannut. Tuo tavaroiden piilottelukin tuntui järkyttävän tutulta. Munkin tavarat, vaattet sun muut piilotettiin johonkin taaimmaiseksi ja alimmaksi kaappeihin...uskomatonta. Ja tuo morkkaaminen ja hiusten ja vaatteiden valitseminen on tosi tuttua.
Minä en tavannut juurikaan hänen ystäviään/työkavereitaan, en ollut koskaan tervetullut heidän illanviettoihinsa. Joku vika tuossa luonteessa täytyy kyllä olla. Mutta olisin sitä mieltä, että aloita nyt oma elämä ja tervehtyminen tuosta suhteesta..älä mieti enää miksi hän teki jotain ja pilaako kenekin elämän. Se asia ei ole enää sinun päänsärkysi!!
Pää pystyyn ja baanalle!
seurusteltu saman miehen kanssa? Minä en koskaan sen reilun kuuden vuoden aikana nähnyt hänen ystäviään tai työtovereitaan ja kyllä, illanvietot oli ihan poissuljettuja mun osalta. Miten sinä pääsit eroon siitä miehestä ja onko sulla nyt joku uusi, "parempi", pystyitkö luottamaan että uusi ei ole ihan samanlainen? Tunnen itseni jotenkin niin petetyksi, enkä ole varma, että pystynkö enää antamaan kellekään kaikkea mitä pitäisi (rakkautta ja lämpöä ja ennen kaikkea luottamusta), kun pelkään koko ajan että taas käy noin.
Yritin kertoa kerran aiemmin tilanteestani parille meidän yhteiselle tuttavalle, mutta minulle naurettiin vain päin naamaa, kukaan ei uskonut että hän voisi olla sellainen ja hän kuittasi vain että olen hysteerinen ja mustasukkainen emäntä ja nyt en uskalla sanoa asiasta enää kellekään, vaikka tekisi hirveesti mieli puhua jonkun kanssa. Ja en voi mennä enää mihinkään missä saattaisi olla joku yhteinen tuttu (onneksi niitä on tosi vähän), kun en halua kuulla mitään vittuiluja.
Minä haluan sinne matkalle, kun oon sitä vuoden päivät odottanut, mutta hän saa päättää itse tuleeko vai ei, liput on mulla, joten jos ei ilmesty kentälle (ehkä aika vaikeeta, kun tuskin tietää edes koska lento lähtee, minä kun oon hoitanut kaiken yksin yllättäen) niin menen yksin. Ei mun siä perillä sitten hänen kanssaan tarvi olla.
Kiitos teille hirveesti vastauksista, ihan älyttömän hyvältä tuntuu, kun edes voi netissä jollekin sanoa, miten asiat on.
joka voisi tulla sinne sun kanssa?
koska kys. lentolippuja ei saa muuttaa eikä peruuttaa, selvitin asian. Mutta kiitos kuitenkin, tämä tyttö alkaa olla jo lähtövalmis :) Heippa.
ettei vain puhuta samasta miehestä. aivan samanlainen tarina kuin itselläni.
ja vinkiksi, kumpi on pahempaa, menettää se reissu rahoineen kaikkineen vai käydä reissussa. sen minä sanon että älä ainakaan haikaile hirviön perään vaan ymmärrä paeta hänestä kauas. on huolestuttavaa kuinka hiuksenhieno ero vihalla ja rakkaudella on. älä lankea siihen että erehdyt antamaan anteeksi ja vähättelemään tapahtuneita asioita.