Onko niin että kun eroilmoitus tuttavalta tai sukulaiselta tulee, se pistää monelle kateuden liikkeelle? Että joku todella uskalsi pistää elämänsä uusiksi? Mistähän se löysi rohkeuden?
Kun sitten huomaa ettei kykene itse samaan, vaikka halua olisi, sitten on liityttävä eroajan haukkujiin, arvostelijoihin ja päivittelijöihin, jottei vaan paljastaisi omia salaisia haaveitaan.
Kun sitten huomaa ettei kykene itse samaan, vaikka halua olisi, sitten on liityttävä eroajan haukkujiin, arvostelijoihin ja päivittelijöihin, jottei vaan paljastaisi omia salaisia haaveitaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kumpua kateudesta. Ihmisillä on myös muitakin motiiveja toimintaansa, kuin kateus.
Joskus motiivi voi tietysti olla kateuskin, mutta ei aina...
motiiveja voisi olla? Tietysti se, että arvostelemalla asettaa itsensä eronneen yläpuolelle että itse on muka moraalisempi ja parempi. Mitä enemmän eronnutta haukkuu sen vahvemmin kuvittelee itse olevansa jotenkin parempi ihminen. Vaikka tosiasiassa tuolla haukkumisellaan vain osoittaa olevansa heikompi ja sivistymättömämpi. Kukaan ei ole täydellinen, jotkut eivät vain hyväksy sitä.
on ihminen joka pilkkaa muiden kriisejä!
Viha siskon puolesta, kun mies ryyppäämisellään ja huoraamisellaan sotki koko perheen elämän ja aiheutti mm. mielenterveys- ja taloudellisia ongelmia.
Suru lasten puolesta, joiden elämän aiheettomasti mustasukkainen ja väkivaltinen isä pilasi. Edessä paikkakunnan vaihto, uusien ystävien jne. etsiminen.
Pinnallisia syitä. Jotain on niidenkin takana.
Miksi mies juo? Miksi huoraa? Miksi lyö?
Miksi se muuttui alttarilta astuttuaan sellaiseksi?
Tai miksi vaimosta tuli mitä tuli, huora, pahoinpitelijä, lasten hylkääjä...
Yksi sisaruksistani erosi, perusti uusperheen..ei sekään onnistunut, ei toinenkaan ja nyt yrittää jo neljättä..Ja on niin kateellinen niille jotka ovat yrittäneet sinnikkäästi pitää alkuperäisen perheensä koossa.
Jos ei ensimmäistäkään perhettä saa sujuun niin uusperheet ne vasta koetinkiviä ovatkin. Joka suhteessa on omat konkelonsa. Alkuhuuma on niin ihanaa, ettei järki pysy päässä. Arki tulee uusperheessä heti vastaan, ei ole mitään kahdenkeskistä kuhertelu aikaa enään. On mun ja sun lapset, yhteensä sekamelska! Uusi rakkauden hedelmäkin pitää saada heti tässä ja nyt, mulle kaikki heti.
Ei ihan hetken hekuman takia kannata erota jos alkuperäisessä suhteessa on vähänkin toivoo, eikä ongelmat ole mitään isompia ja kummatkin vielä haluaa yhteen hiileen puhaltaa. Omaa elämää voi laittaa uusiksi koska tahansa, ei siinä eroa välttämättä tarvita.
Ei ollut todellakaan mitään kateutta sukulaisen erosta, päinvastoin suurta surua kaikille lähiomaisille ja varsinkin lapsille se tuotti. Erooja itse katui myöhemmin perheensä hajottamisesta kun ne uusperheetkään eivät sitä onnea tuoneet.
että syynä on pikemminkin pelko. Pelätään että sama voi osua omalle kohdalle ja sitten yritetään mitätöidä sitä pelkoa tuottamalla itselle kuva eronneesta mahdollisimman erilaisena ihmisenä kuin itse on.
Osut asian ytimeen; hyvä, että joku ottaa tämänkin aiheen esille.
Olin itse pari vuotta sitten erotilanteessa; olin jättäjä. Syy eroon oli huono liitto, kolmansia osapuolia ei ollut.
Lähipiirissäni on kaksi ihmistä, jotka ovat aina tarvinneet henkistä tukeani; minä hyvin harvoin heidän. Kun eroni oli tosiasia, nämä kaksi ihmistä (molemmat naimisissa) liittoutuivat keskenään arvostellakseen minua ihmisenä (selkäni takana). Tätä jatkui puolisen vuotta. Samalla toinen heistä vielä soitteli exälleni haukkuakseen minua lisää; exäni kertoi minulle näistä puheluista, koska sai niistä tarpeekseen.
Tiedän, että syy tähän selkään puukottamiseen oli kateus; kumpikin naistä naisista kokee olevansa 'nalkissa' avioliitossaan. Ovat miehistään (ja muista ihmisistä) riippuvaisia eivätkä kykenisi liitoistaan edes lähtemään, vaikka mieli tekisi. Saivat minun kauttani tilaisuuden purkaa aggressioitaan, ja voin vain todeta, että luottamus meni.