Varmaan juu väärä palsta , mutta kirjoitanpa kuitenkin. Olemme keski-ikäinen pariskunta, tahattomasti lapseton. Rankat, TULOKSETTOMAT,hoidot takana, katkeria kyyneliä ja toivottomuuden tuntua.
Aika parantaa , sanotaan..Ja osittain varmasti tottakin. Ei kuitenkaan mene päivääkään, jolloin ei asia olisi mielessä. Olemme kuitenkin omasta mielestämme suht tasapainoisia, positiivisia ihmisiä. Meillä on kummilapsia, joita hyvin usein otamme luoksemme ja tuemme taloudellisesti heidän harrastuksiaan (motocrossia, judoa, hiihtoa jne.)
Teemme molemmat paljon töitä ja harrastamme, koska jostainhan sitä sisältöä on saatava tähän elämään..
Se mikä pistää vihaksi, on nämä lapsilla siunatut pariskunnat, jotka ovat omasta mielestään joka suhteessa "parempia", kuin me tahattomasti lapsettomat. He piruilevat meille siitä, kuinka meidän elämä on liian helppoa ilman lapsia. Ovat katkeria siitä, että meillä talous ei "rasitu" lasten takia. Meille kerrotaan, kuinka parisuhde on tyhjää ja sisällötöntä ilman lapsia. Että vasta lasten myötä parisuhde kokee täyttymyksensä. Ja viimeksi tänään, eräs ihminen, johon luotin, piti minulle puhetta siitä, kuinka lapsille on tärkeää antaa aikaa jne. Totta. Mutta kuvittelikohan hän todellakin, että minä lapsettomana en ymmärrä sitä??? Kun asiaa häneltä tiedustelin--jäin ilman vastausta.
Myönnetään, ehkäpä olen hieman herkillä asian suhteen, mutta toivoisin tosiaan, että moni perheellinen miettisi, että me lapsettomat vaihtaisimme mielellämme vapaa-aikamme valvottuihin öihin ja tiukkaan talouteen, korvatulehduskierteisiin ja kakkavaippoihin. Olisin mielelläni pois työelämästä usean vuoden, jos saisin sen ajan leikkiä hiekkalaatikolla ja antaa rakkautta ja välittämistä ja huolenpitoa omalle lapselleni. Mielelläni kuulisin kutsuttavan miestäni isiksi ja itseäni äidiksi. Minäkin tahtoisin , että pieni perheemme olisi se ns. OIKEA PERHE.
Ennenkuin arvostelette ja "opastatte" meitä tietämättömiä., miettikää pieni hetki, ohikiitävä ajatus..
Aika parantaa , sanotaan..Ja osittain varmasti tottakin. Ei kuitenkaan mene päivääkään, jolloin ei asia olisi mielessä. Olemme kuitenkin omasta mielestämme suht tasapainoisia, positiivisia ihmisiä. Meillä on kummilapsia, joita hyvin usein otamme luoksemme ja tuemme taloudellisesti heidän harrastuksiaan (motocrossia, judoa, hiihtoa jne.)
Teemme molemmat paljon töitä ja harrastamme, koska jostainhan sitä sisältöä on saatava tähän elämään..
Se mikä pistää vihaksi, on nämä lapsilla siunatut pariskunnat, jotka ovat omasta mielestään joka suhteessa "parempia", kuin me tahattomasti lapsettomat. He piruilevat meille siitä, kuinka meidän elämä on liian helppoa ilman lapsia. Ovat katkeria siitä, että meillä talous ei "rasitu" lasten takia. Meille kerrotaan, kuinka parisuhde on tyhjää ja sisällötöntä ilman lapsia. Että vasta lasten myötä parisuhde kokee täyttymyksensä. Ja viimeksi tänään, eräs ihminen, johon luotin, piti minulle puhetta siitä, kuinka lapsille on tärkeää antaa aikaa jne. Totta. Mutta kuvittelikohan hän todellakin, että minä lapsettomana en ymmärrä sitä??? Kun asiaa häneltä tiedustelin--jäin ilman vastausta.
Myönnetään, ehkäpä olen hieman herkillä asian suhteen, mutta toivoisin tosiaan, että moni perheellinen miettisi, että me lapsettomat vaihtaisimme mielellämme vapaa-aikamme valvottuihin öihin ja tiukkaan talouteen, korvatulehduskierteisiin ja kakkavaippoihin. Olisin mielelläni pois työelämästä usean vuoden, jos saisin sen ajan leikkiä hiekkalaatikolla ja antaa rakkautta ja välittämistä ja huolenpitoa omalle lapselleni. Mielelläni kuulisin kutsuttavan miestäni isiksi ja itseäni äidiksi. Minäkin tahtoisin , että pieni perheemme olisi se ns. OIKEA PERHE.
Ennenkuin arvostelette ja "opastatte" meitä tietämättömiä., miettikää pieni hetki, ohikiitävä ajatus..
Vastaukset 13
Vanhimmat
adoptiota? Monta lasta on ilman äidin rakkautta...
Itse haluan kanssa joskus lapsia, aina puhutaan lasten hankinnasta mutta eihän niitä noin vain hankita, niitä tulee jos on tullakseen.
Sinun iästä en oikein saanut selvää... Nykyäänhän käy usein niin että naiset vitkuttelevat ja siirtävät lasten hankintaa uran vuoksi ja sitten eivät enää voikaan saada lapsia. Vasta siinä tilanteessa he oikeasti ymmärtävät että ei se työ kaikki kaikessa ole mutta toki on ihmisiä jotka eivät lapsia haluakkaan.
Niin ei tässä minun viestissä mitään järkeä taida olla, sympatiat sinulla ja miehellesi!
Olin 23 vuotias kun aloitimme yrittämisen. 8 vuoden ajan erilaisia hoitoja. Nyt ikää jo 35. Mieheni muutaman vuoden vanhempi. Adoptiota harkittu, mutta jätettykin se harkinnan asteelle.
En tahdo katkeroitua, vaan nauttia tästä elämästä. Iloitsemme ystäviemme lapsista ja heidän onnestaan. Miksi on niin hankala saada osakseen edes hiukkasen hienotunteisuutta?
vitkuttelija (enhän ikääsi tiennyt enkä tunne sinua) mutta usein lapsen "tekeminen" aloitetaan puolessa välissä 3-kymppiä, jolloin naisen biologinen kello alkaa olla jo loppuun viritetty...
Toivottavasti osaatte olla onnellisia yhdessä, tarvitsette maailman vesillä paljon tukea toisistanne (lapsiperheitähän tässä maassa kuitenkin riittää).
Otan osaa suruunne. Tiedän että ihmiset voivat olla älyttömän ajattelemattomia. Toivon että elämäänne tulee jotakin muuta joka edes hieman täyttäisi tyhjää koloa.
yleistää ei voi, mutta niitä henkisesti kypsymättömiä ihmisiä on paljon.
Itse olen myös lapseton ( en voi saada omaa biologista lasta ), kuitenkaan se ei ole ollut minulle koskaan mikään maailmanloppu. Pidän lapsista hyvin paljon ja toimin erään paikkakunnan Pelastakaa Lapset ry:n puheenjohtajana. Olen tyytyväinen ja onnellinen ilman omia lapsiakin. Minulle on annettu, niin paljon muuta, enkä ole kokenut koskaan lasten puuttumista omasta elämästäni tyhjiöksi, joka pitäisi täyttää hinnalla millä hyvänsä. Olen onnellinen avioliitossani ja onhan sisarellani kaksi pientä ihanaa lasta, joista vanhin ( 5-vuotias ) on kummityttöni. Heidän kanssaan vietän aikaa, niin paljon kuin mahdollista. Mieheni lapset ovat jo aikuisia.
Mainitsemasi "OIKEA" onnellinen perhe voi olla ilman lapsiakin.
Vanhemmuus ei tee kenestäkään ihmisestä ylivertaista tai parempaa kehenkään nähden.
En pidä itseäni missään tapauksessa parempana kuin lapsettomia. Myönnetään, että saatan pitää tahallisesti lapsettomia jossain määrin itsekkäinä, mutta itsekkäistä syistä minäkin lapsia halusin, joten eipä tuollakaan ajatuksella varsinaista konkreettista pohjaa ole.
Olen itsekin joskus ajatellut, että jos olisi enemmän omaa aikaa, saisi nukkua läpi yön tai vähän parempi rahatilanne jne. Joskus jopa mieleeni tuli ajatus, että olisipa meillä väljää, jos asuisimme vaimon kanssa kahdestaan kolmiossamme. Mutta enhän minä kahta lastamme mihinkään näistä vaihtaisi. Ja uskoisin ymmärtäväni, että moni lapseton olisi valmis ottamaan vastaavaa taakkaa kannettavakseen. Eihän sitä työn raskautta etukäteen tiedä tai tajua, mutta siinä tilanteessa olemme olleet kaikki. Niin lapselliset kuin lapsettomatkin.
Lasten saaminen ei meille ollut itsestäänselvyys, ja jossain vaiheessa olinkin jo asennoitunut elämään lapsettomana, vaikka kovin perhekeskeinen olen ollut koko ikäni.
Meille kävi kuitenkin lopulta hyvin (ja hyvin lopulta-lopulta, että suhteemme kesti myös vaikean vauva-ajan) Sen tuo tosin opetti, että ajattelen aina mielessäni lapsettomista pariskunnista, onko kyseessä tahaton vai tahallinen lapsettomuus ja miten he asiaan suhtautuvat. Tietysti olettaminen on aina huono juttu, mutta ei kai liika varovaisuus ole ikinä pahasta.
Jaksamista ap:lle arkeen ja nimenomaan ulkopuolisten kommentteihin. Uskon, että perheonnesta vähintäänkin puolet löytyy siitä kumppanista.
"Se mikä pistää vihaksi, on nämä lapsilla siunatut pariskunnat, jotka ovat omasta mielestään joka suhteessa "parempia", kuin me tahattomasti lapsettomat. He piruilevat meille siitä, kuinka meidän elämä on liian helppoa ilman lapsia. Ovat katkeria siitä, että meillä talous ei "rasitu" lasten takia."
Niin, ympärivuorokautinen vanhemmuus on aina NIIIIIIN helppoa, mukavaa, miellyttävää, hauskaa etc. Eiväthän flunssaisetkaan ikinä valita nenän tukkoisuutta, opiskelijat rahapulaa...
Joskus väsyy ja silloin haluaa vähän tilittää väsymystään eteenpäin. Ei voi mittään.
"Meille kerrotaan, kuinka parisuhde on tyhjää ja sisällötöntä ilman lapsia. Että vasta lasten myötä parisuhde kokee täyttymyksensä."
Monista näin on. Onko siinä jotakin ongelmallista? Eivät he tarkoita loukata, monille perheen perustaminen on vain normaalia. Ja niinhän se onkin, useimmat ihmiset pariutuvat ja hankkivat lapsia.
"Ja viimeksi tänään, eräs ihminen, johon luotin, piti minulle puhetta siitä, kuinka lapsille on tärkeää antaa aikaa jne. Totta. Mutta kuvittelikohan hän todellakin, että minä lapsettomana en ymmärrä sitä???"
Aivan, lapsistahan ei saa keskustella lapsettomien kuullessa ilman lupaa, ettei kenellekään vaan tule paha mieli. Mitäs, jos kielletään samantien kaikki lastenohjelmat ja lelukaupat ja kielletään lapsia ulkoilemasta klo 8-24 ettei vain kukaan lapseton näe!
Ihmiset puhuvat asioista, joista välittävät. Sille et mitään voi. Kukaan ei voi jatkuvasti vahtia, mitä sanoo ettei vain milloinkaan ja missään loukkaisi jotakuta.
"Myönnetään, ehkäpä olen hieman herkillä asian suhteen, mutta toivoisin tosiaan, että moni perheellinen miettisi, että me lapsettomat vaihtaisimme mielellämme vapaa-aikamme valvottuihin öihin ja tiukkaan talouteen, korvatulehduskierteisiin ja kakkavaippoihin. Olisin mielelläni pois työelämästä usean vuoden, jos saisin sen ajan leikkiä hiekkalaatikolla ja antaa rakkautta ja välittämistä ja huolenpitoa omalle lapselleni."
Ja sitten valittaisit asiasta eteenpäin.
Lapsettomia on ollut maailman sivu. Ei kaikkien ole tarkoitus lisääntyä. Se voi olla tragedia, mutta näin vain luonto on asian hoitanut.
tuollainen ihminen kuin sinä ei ole siunattu lapsilla...ainakaan vielä.. Ja kun taas kaikenmaailman narkkarit ja teinit pamahtelee paksuks tuon tuosta, ehkä liian ilkeästi sanottu mutta säälin niitä kaikkia huostaanotettuja lapsosia jotka oisivat ansainneet tuollaisen vanhemman..
ja yksi tarina joka toivottavasti antaa toivoa. Hyvä ystäväni kävi kaiken maailman hoidot läpi, vuosia meni ja lasta ei kuulunut. He luopuivat toivosta ja unohtivat ja hyväksyivät lapsettomuuden. Kunnes vuosien päästä ystäväni meni gynekologille, oli jo yli 40-vuotias. Ja lääkäri ilmoitti kummastellen "taidat odottaa lasta". Tällä hetkellä heillä on kaksivuotias ihana tytär. Joskus elämällä on omat suunitelmansa:) Jaksamista ja hyvää kesää!!
t.itsekkin lapseton ..vielä...;)
Toiset sikiää lähes pyhästä hengestä ja varsinkin ne joille ei lapsia soisi.
Itselläni myös tuttavapiirissä vastaava pariskunta. Rankat hoidot käyty läpi muutamaan otteeseen ilman tulosta.
Omalla kohdallani tapasin "elämäni miehen" ja sain hänen kanssaan 2 lasta melkein vain ajattelemalla seksiä. Valitettavasti mies ei ollut ollenkaan sitä mitä antoi ymmärtää. Jos olisin jatkanut parisuhdetta hänen kanssaan, olisin todennäköisesti mielenterveystoimiston asiakas.
Eli nyt minulla siis 2 ihanaa tervettä lasta, mutta lapsilla ei isää eikä siis minulla miestä. Isä on jopa kieltäytynyt tapaamasta lapsiaan.
Monesti olen ajatellut että tasan ei kyllä käy onnenlahjat.
Jos raskauteen ja synnyttämiseen ei liittyisi mitään tunnesiteitä lapseen, olen ajatellut että ilomielin voisin lainata kehoani yhdeksän kuukauden ajan ystävälleni.
Nyt äkkiä adoptioneuvontaan.
Usko minua tässä asiassa.
Jos nyt ajattelet, ettei adoptiolapsi ole sama asia, kuin biologinen lapsi, niin huomaat olleesi täydellisesti väärässä!
Adoptioprosessi saattaa tuntua hankalalta ja sitä toisaalta onkin, muttei läheskään yhtä rankka, kuin epäonnistuneet hoidot.
Paskat täällä mihinkään kohtaloon pidä alkaa uskomaan. Jos jotain haluaa, niin se on toimittava.
Josko vaihtaisit sen toivottomuuden tunteen siihen mikä on tärkeintä sinulle.
Ei mitään harkintaa enään, vaan toimintaa.
vielä olleenkaan varma haluanko edes yrittää saada lapsia ikinä. Niin suuri vastuu pelottaa. Jos nyt tulisin raskaaksi, tekisin abortin, Niin julmalta kuin se kuulostaakin, mutta en todellakaan ole vielä valmis äidiksi.
Olen koko ikäni myös harkinnut adoptiota yhtälaisena vaihtoehtona, sillä mielestäni jokaisen lapsen kuuluu saada lapsuus, mutta kaikki eivät ole yhtä onnekkaita, vaan joutuvat elämään todella paskoissa olosuhteissa.
Vaikka raskausaika kuulema on erityistä ja luo suhteita ja tuntemuksia lapsen ja äidin välille, ei mielestäni kukaan voi määritellä äiteyttä biologisen äiteyden perusteella.
En tiedä omasta hedelmällisyydestäni, mutta jos lapsi joskus on tullakseen, se tulee oman itsensä vuoksi, ei täydentääkseen vanhempiensa suhdetta tai maailmaa tai toiveita.
Ja mikäli lapsi sattuu tulemaan eri reittejä kuin 'alkuperäisversiossa', lähtökohdat ovat aivan samat.
Mielestäni adoptio on hyvä ja erittäin varteenotettava vaihtoehto.
Miksi tehdä uusia lapsia maailmaan kun niin moni vanha on vielä ilman äidin rakkautta ja turvallista kotia?
Tietysti lapsi tulee omana itsenään, mutta ei ole väärin ajatella lapsen täydentävän samalla perhettä.
Heippa mekin olemme keskiikäinen pariskunta,eikä meilläkään ole lapsia.Aika tosiaan parantaa haavat.Ihmiset ovat joskus ajattelemattomia ja tyhmiä,eivät ajattele miltä voi toisesta tuntua.Mutta olen kuitenki onnellinen,ei ole taloudellisia huolia,voi ostaa mitä mieli tekee.Ei lapset aina niin onnea tuota.Vaikka ei olisikaan lapsia niin olemme sittenkin oikea perhe.Saamme kuitenkin olla tyytyväisiä kun meillä on toisemme ,ei tarvitse olla yksin.Pidetään lippu korkealla.