pahin

Olin koulussa koulukiusattu ja kotona äidin silmätikku. En koskaan saanut äidiltä hyväksyntää lapsena( enkä kyllä aikuisenakaan). Liekö tämä syynä ,että minusta tuli vahva ja piikikäs sisariani ja äitiäni kohtaan. Minusta tuntuu, että olen aina puolustuskannalla em. sukulaisten kanssa. Nyt on tosin kaikkiin melkein välit poikki.
Äitinä koen olevani hyvä ja tirdän lasteni rakastavan mua. Työpaikalla ja kavereiden seurassa olen mukava ja pidetty. Ihmettelen vain miksen tule sukuni kanssa toimeen. Olen jo vuosia kokenut etten kuulu heidän joukkoonsa. En ole vuosiin osallistunut mihinkään sukujuhliin enkä aio koskaan osallistua.
3765
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

en itse pidä sukulaisista koska aina tavatessa jokin alkaa nälvimään ja pilkkaamaan!Empä mene enää vaikka kuinka pyytäsvät,enkä pyydä meille.
Olen huomannut että se on myös kateutta kun joku menestyy!

Äänestä

valita kaverisi mutta et sukulaisia. Sukulaisiksi saattaa joskus syntyä täysiä kusipäitä eikä niistä pääse eroon. Kaverisi ovat juuri sellaisia ihmisiä joista pidät, ei sinun tarvitse pitää yhteyttä sukulaisiisi. Minä itse en pidä yhteyttä muihin sukulaisiin kuin vanhempiini ja siskooni, muut saavat olla ja mädäntyä omaan tärkeyteensä!

Äänestä
  • sukuni hyväksy. Syynä on se, etten ole samanlainen uskovainen, kuin he. Rankkaa, mutta onneksi minulla on ystäviä, jotka hyväksyvät..
    Välit sukulaisiin ovat hyvin muodolliset, jos niitä edes on. On surullista, että usko voi mennä sukulaisuussuhteiden edelle. En vain tule heidän kanssaan toimeen, koska vain he ovat mielestään oikeassa niin uskon kuin muidenkin asioiden suhteen! Ja he muka tietävät mikä on minulle parasta. Enhän minä voi mistään mitään tietää, kun en usko samalla tavalla kuin he. Olen kuitenkin aikuinen, jolla on oma perhe ja elämä!:O

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


minä vai suku kirjoitti:

Olin koulussa koulukiusattu ja kotona äidin silmätikku. En koskaan saanut äidiltä hyväksyntää lapsena( enkä kyllä aikuisenakaan). Liekö tämä syynä ,että minusta tuli vahva ja piikikäs sisariani ja äitiäni kohtaan. Minusta tuntuu, että olen aina puolustuskannalla em. sukulaisten kanssa. Nyt on tosin kaikkiin melkein välit poikki.
Äitinä koen olevani hyvä ja tirdän lasteni rakastavan mua. Työpaikalla ja kavereiden seurassa olen mukava ja pidetty. Ihmettelen vain miksen tule sukuni kanssa toimeen. Olen jo vuosia kokenut etten kuulu heidän joukkoonsa. En ole vuosiin osallistunut mihinkään sukujuhliin enkä aio koskaan osallistua.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu