Olen seurustellut yhdeksän vuotta ja koko sen ajan olen ollut ihastunut puolisoni parhaaseen ystävään. Emme näe juuri koskaan, mutta edelleen tämä ystävä kiehtoo minua. Meistä ei tämän ystävän kanssa paria tulisi, enkä edes haluaisi tätä puolisokseni, mutta olenko oikeutettu puolisooni, sillä ajatuksissani toisinaan ja edelleen liitelee eräs toinen? En ole koskaan pettänyt miestäni. Suhteemme puolisoni kanssa on ihan kunnossa, mutta sielunkumppanuus puuttuu. Tekisinkö palveluksen puolisolleni jättämällä hänet, sillä jos asia olisi käänteisesti (puolisoni ajattelisi samoin toisesta), en haluaisi olla naimisissa kanssaan.
Olenko uskoton?
Female
5918
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No et todellakaan ole uskoton vaan tavallinen ihminen. Älä liitele siellä Harlekiininovellien pilvissä joissa kaikki on täydellistä, oikeasti ihmiset riitelee, mokaa, ja rakastaa. Jos et tohon pysty niin se lähtö nykysuhteesta voi olla oikeasti palvelus... jos tollaisesta turhanpäiväisyydestä tulee edes lähtö ajatuksena mieleen.
Yhdyn edelliseen puhujaan!!
Luinpas tekstiäs ihan ku oisin katsellut omaa elämääni.. en ole yhtä kauan seurustellut (4v), mutta muuten sama tilanne. Olen ollut ihastunut avokin kaveriin jo kauan ja ajattelen häntä silloin tällöin.
En voisi kuvitella seurustelevani hänen kanssaan, mutta jokin siinä on. En varmaan koskaan pysty täysin unohtamaan häntä, vaikka välit katkeaisivatkin. Ajattelen aina, että hänen ajatteleminen tuo minulle lohtua, joten miksi en saisi ajatella häntä?
Poikaystävääni rakastan ja hänen kanssaan haluan kuitenkin olla..
Ihastumiselle ei voi mitään. Se on ihan normaali ja terve tunne (jolla luonto houkuttaa meitä lisääntymään :) Suhteessa ollessakin tulee ihastuttua ja välillä on ihan rinsessana jonkun ihanan rinssin rinnalla jossain somassa pilvilinnassa kaukana kaukana täältä...
Pois siis turha ankaruus, kaikki me ihastutaan. SE on sitten eri asia, mihin se johtaa. Sen ei tarvitse johtaa mihinkään.
En osaa ottaa kantaa, onko teistä suhteeseen, sen tiedät vain itse. Mutta sen tiedän kokemuksesta, että rakkaus on tahdon asia. Ihastua voi usein ja paljon, mutta rakastamiseen tarvitset uskoa, toivoa ja raakaa työtä, joka päivä.
olipa kiva löytää kirjoituksesi täältä. Minullakin on aivan sama "tilanne" tai tuntemuksia. Seurustelen aivan ihanan miehen kanssa, ja asummekin yhdessä. Hän on kaikkea sitä, mistä teininä haaveilin;hyvän näköinen, hauska, huomaavainen, jumaloi minua jne. Mutta hänellä on ystävä, minua hieman nuorempi, joka vetää minua puoleensa kuin magneetti. Näemme tosi haarvoin, mutta aina hän jää mieleen kummittelemaan joksikin aikaa. Siinä vain on sitä jotain. Katseemme kohtaavat, aloitamme lauseita yhtäaikaa, ja sähkö ritisee ympärillä. En voi salata hymyäni, kun näen hänet. Rakastan poikaystävääni, enkä haluaisi vaihtaa häntä tähän toiseen, mutta... Jos ajan voisi pysäyttää hetkeksi, ja jos voisin olla varma, varma, varma, ettei rakkaani saa koskaan tietää, niin... en menisi takuuseen itsestäni. Mutta nyt on vain tyydyttävä pelkkiin suihku-unelmiin, ja yritettävä olla ajattelematta koko tyyppiä. Aika syylliseltä silti välillä tuntuu...