utelu onko natu vai ei

Mä olen tyhmä roinaaja, mutta osaan sentään kirjoittaa. Mitähän sä olet vetänyt, kun susta on tullu niin tyhmä, että et osaa edes alkeellisimpia kirjoitussääntöjä?

NYTT TAJUAT MITEN TYHMÄ OOT,nabolisten aineiden väärinkäyttö alkoi kilpaurheilijoiden keskuudessa 1950-luvulla ja jatkuu kielloista huolimatta. Viime aikoina käyttö on levinnyt myös kilpaurheilua laajemmalle, ennen kaikkea kehonrakentajiin ja jopa urheilua harrastamattomien pariin (Huhtaniemi 1994).

Anabolisia aineita ei-lääketieteellisesti käyttävät henkilöt ovat useimmiten 20-30-vuotiaita miehiä. Tärkein motiivi aineiden käytölle on lihaksikkaan ulkomuodon hankkiminen. Toisaalta anabolisten aineiden käyttö aloitetaan siksi, että voimailuharrastuksen aloittanut ei mielestään pääse riittävän nopeasti tuloksiin. Käytöllä pyritään myös kohottamaan omaa asemaa ryhmän hierarkiassa (Seppälä ym. 1996).

Harrastelijavoimailijoiden aineiden käytön lääketieteelliset annossuositukset ylitetään monikymmenkertaisesti. Annosohjeet ovat yleensä peräisin amerikkalaisten ns. hormonigurujen kirjoittamista oppaista. Kirjoittajat ovat menestyneitä kehonrakentajia, jotka perustavat käsityksensä omiin ja tuttaviensa käyttökokemuksiin lihasmassan kasvattamisesta. Oppaiden kirjoittajat ovat pyrkineet perehtymään lääketieteen oppikirjoihin. Lopputuloksena syntynyt käsitysten ja väärinkäsitysten sekamelska johtaa uskottavantuntuisiin, mutta lääketieteen kannalta paikkansa pitämättömiin teorioihin (Seppälä ym. 1996).

Anabolisten aineiden käyttö kilpaurheilussa eli doping-käyttö on sääntöjen vastaista, ja asia on eettiseltä puoleltaan selvä: urheilija rikkoo sääntöjä, jos hän käyttää kiellettyjä aineita. Sen sijaan kilpaurheilun ulkopuolella tilanne on täysin vailla kontrollia (Huhtaniemi 1994).

Doping tarkoittaa, että urheilijoille annetaan tai he käyttävät aineita, jotka kuuluvat Kansainvälisen olympiakomitean ja Euroopan neuvoston määrittelemiin kiellettyjen aineiden aineryhmiin. Dopingiksi katsotaan myös veritankkaus sekä doping-näytteiden kemiallinen ja fysiologinen manipulointi. Dopingiksi tulkitaan myös pakoilu testistä sekä doping-aineiden käyttöä urheilussa edistävä toiminta, esimerkiksi salakuljetus. Doping-valvonnan piiriin kuuluvat henkilöt, jotka osallistuvat säännöllisesti järjestettyyn urheilutoimintaan. Tällaisiksi henkilöiksi luetaan mm. kilpailulisenssin lunastaneet tai urheiluseuroihin ja lajiliittojen jäsenjärjestöihin kuuluvat henkilöt. Suomessa doping-aineiden käytön valvontaa koordinoi Suomen antidoping-toimikunta, jota ylläpitävät suomalaiset urheilujärjestöt ja -säätiöt opetusministeriön tuella. Urheilijoille suoritetaan doping-testejä harjoituskaudella ja kilpailujen yhteydessä. Harjoituskaudella testataan anabolisesti vaikuttavat aineet sekä mahdollinen näytteen manipulointi. Urheilukilpailujen yhteydessä otetuissa doping-testeissä tutkitaan kaikki tunnetut doping-aineet. Urheilija on aina itse vastuussa lääkkeiden käytöstä. Dopingiin syyllistynyttä tai testauksesta kieltäytynyttä urheilijaa rangaistaan kansainvälisen lajiliiton sääntöjen edellyttämällä tavalla. Myös dopingiin todistettavasti osallistunutta valmentajaa, lääkäriä, urheilujohtajaa tai muuta henkilöä rangaistaan lajiliiton sääntöjen edellyttämällä tavalla (Seppälä ym. 1997).

Kun urheilija tekee päätöksen doping-aineiden käytön aloittamisesta, hänen motiivinsa voivat olla moninaiset. Hän voi etsiä normaaliin valmentautumiseen uutta tehoa. Hän voi haluta huipulle keinolla millä hyvänsä, jolloin hän voi turvautua kiellettyihin aineisiin. Tällöin ratkaisuun vaikuttavat hänen moraalinsa, käsitykset urheilemisen perusteista sekä tukijoukot. Urheilijasta voi tulla aineiden käyttäjä ympäristön paineiden vuoksi. Jos hänen harjoittamassaan lajissa käyttö on yleistä, vaatii hyvää itsetuntoa olla liittymättä käyttäjiin. Myös virheelliset asenteet ja tietämättömyys voivat vaikuttaa siihen, että urheilija sen enempää asiaa ajattelematta alkaa käyttää aineita, joita kokeneemmat urheilijat ovat hänelle suositelleet; ovathan usein saman urheilulajin urheilijat samanhenkisiä (Pänkäläinen 1993).



6 ANABOLISTEN AINEIDEN HAITTAVAIKUTUKSET



6.1 Kardiovaskulaariset muutokset


Anabolisten aineiden sydän- ja verisuonivaikutukset lienevät epidemiologiselta kannalta haittavaikutuksista vakavimmat (Taimela ym. 1994). Anabolisten aineiden käyttöön liittyy sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä: hyperinsulinemia, heikentynyt glukoositoleranssi, lipidiaineenvaihdunnan muutokset, veren hyytymistekijöiden muutokset, kohonnut verenpaine sekä muutokset sydänlihaksessa (Bahrke ym. 1998).

Sydänlihaksessa on andogeenireseptoreita, joten anaboliset steroidit aiheuttavat teoriassa sydänlihashypertrofiaa (Taimela ym. 1994). Anabolisia aineita käyttävillä voimaharjoittelijoilla on todettu sydämen kaikututkimuksessa keskimäärin paksumpi vasen kammio kuin aineita käyttämättömillä voimaharjoittelijoilla (Dickerman ym. 1998). Anabolisten aineiden onkin spekuloitu aiheuttavan käyttäjälleen kardiomyopatiaa (Taimela ym. 1994).

Anabolisten aineiden käyttäjillä on lisääntynyt riski sairastua sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen. Kirjallisuudessa onkin raportoitu sydäninfarkti- ja aivohalvaustapauksista nuorilla aineita käyttäneillä voimailijoilla, joilla ei aiempaa sydän- ja verisuonisairauksien riskiä ole ollut (Yesalis ym. 1995, Bahrke ym. 1998).

Anabolisten aineiden käyttöön liittyvä sydämen koon kasvaminen lisännee katekoliamiinien vaikutusta sydämen lisääntyneenä arytmiataipumuksena. Onkin raportoitu tapauksista, joissa nuoria aineita käyttäneitä voimailijoita on kuollut äkillisesti sydämen rytmihäiriön seurauksena (Kennedy ym. 1993).



6.2 Maksamuutokset


Maksavauriot ovat suun kautta otettavien anabolisten steroidien haittavaikutuksia. Erityisesti suun kautta annosteltavat 17 ( -alkyloidut johdannaiset ovat maksalle rasittavia. Maksasoluvaurion seurauksena seerumin maksaentsyymiarvot kasvavat. Tila voi johtaa kolestaasiin ja keltaisuuteen. Maksasokerivaurio voi korjaantua aineiden käytön lopettamisen jälkeen viikkojen tai kuukausien kuluessa, mutta se voi johtaa myös kuolemaan (Taimela ym. 1994).

Suun kautta otettavien anabolisten steroidien vakava sivuvaikutus on peliosis hepatis (Taimela ym. 1994). Peliosis hepatis on muutos, jossa maksakudokseen muodostuu veren täyttämiä onteloja, jotka yleensä ovat oireettomia, mutta rupturoituessaan voivat aiheuttaa vakavia komplikaatioita, mm. kuolemantapauksia (Mäkinen 1993, Bahrke ym. 1998).

Sekä hyvänlaatuiset että pahanlaatuiset kasvaimet ovat toinen vakava maksavaikutus anabolisten steroidien käyttöön liittyen. Useimmiten maksakasvaimen on aiheuttanut pitkäaikainen ja suuriannoksinen steroidien käyttö; kesto on ollut tyypillisesti 6 - 7 vuotta ja annos moninkertainen suositusannokseen nähden (Taimela ym. 1994).

Hyvänlaatuisia maksan kasvainmuutoksia ovat maksasoluhyperplasia sekä maksa-adenooma. Pahanlaatuinen muutos on primaari maksakarsinooma. Maksakasvaimissa on joskus tapahtunut regressiota steroidien käytön lopettamisen jälkeen: veren maksaentyymiarvot ovat tasaantuneet ja maksan toiminta palautunut, myös pahanlaatuisissa maksakasvaimissa. Toisaalta on useita tapauksia, joissa steroidien käyttäjien maksakasvainmuutokset ovat johtaneet kuolemaan (Taimela ym. 1994, Yesalis ym. 1995).



6.3 Lipidimuutokset


Anaboliset steroidit muuttavat seerumin lipidiarvoja terveydelle epäedulliseen, aterogeeniseen suuntaan. Ei-lääketieteellisessä käytössä itse valituin annoksin anaboliset steroidit pienentävät veren HDL-kolesterolipitoisuuden noin puoleen lähtöarvosta ja suurentavat vastaavasti LDL-kolesteroliarvoa noin kolmanneksen. Naisilla HDL-kolesteroliarvo pienentyy hieman vähemmän (Taimela ym. 1994).

Seerumin pieni HDL-kolesterolipitoisuus ja suuri LDL-kolesterolipitoisuus suurentavat sepelvaltimotaudin, sydäninfarktin ja aviohalvauksien vaaraa (Seppälä ym. 1995).

Anabolisten steroidien käyttäjät uskovat yleisesti, että terveellinen, vähärasvainen ravinto suojaisi steroidien aiheuttamilta sydänhaitoilta, mutta näin asia ei kuitenkaan ole. Terveellisen ravinnon avulla saatava LDL-kolesterolipitoisuuden pieneneminen ja HDL-kolesterolipitoisuuden suureneminen korjaa vain osittain anabolisten steroidien aiheuttaman epäedullisen muutoksen (Seppälä ym. 1995).



6.4 Vaikutukset sukupuoliominaisuuksiin ja lisääntymiskykyyn


Anabolis-androgeeniset hormonit vaikuttavat miehellä lisääntymiskykyyn ja sukupuolihormonien toimintaan heikentävästi. Endogeenisen testosteronin ja gonadotropiini-hormonien eritys vähenee. Näiden vaikutuksesta seuraa testisatrofiaa, siittiöiden määrän ja liikkuvuuden vähenemistä, siittiöiden rakenteellisia muutoksia sekä siittiöiden tuotannon pysähtymistä (Yesalis ym. 1995). Steroidien käyttö johtaa infertiliteettiin, joka voi jatkua kuukausia, jopa vuosia, mutta on yleensä ohimenevä (Taimela ym. 1994).

Anabolisiin steroideihin liittyy seksuaalitoimintojen muutoksia. Miehillä tyypillisimmät ongelmat ovat erektiohäiriöt: erektion heikkous sekä priapismi (Moss ym. 1993). Anabolisten steroidien on todettu aiheuttavan myös eturauhaskudoksen kasvua (Jin ym. 1996). Eturauhasen koon suureneminen aiheuttaa virtsaamisongelmia: virtsasuihkun heikkenemistä ja tihentynyttä virtsaamisen tarvetta (Wemyss-Holden ym. 1994).

Gynekomastia on tyypillinen anabolisten steroidien sivuvaikutus. Kudoksissa muodostuu androgeenien aineenvaihduntatuotteina estrogeenejä, jotka stimuloivat rintarauhasen kasvua. Rintarauhasen liikakasvu ei useinkaan korjaannu steroidien käytön lopettamisen jälkeen (Taimela ym. 1994). Hoitona on rintarauhaskudoksen kirurginen poisto, josta on varsin hyviä kosmeettisia tuloksia (Reyes ym. 1995).

Naisilla anabolisten steroidien käyttö lisää runsaasti sukupuoliominaisuuksiin liittyviä sivuvaikutuksia. Tällaisia ovat mm. kuukautiskierron häiriöt, äänen madaltuminen, rintojen pienentyminen, mies-tyyppinen kaljuuntuminen, lisääntynyt seksuaalinen aktiivisuus, akne, vartalokarvoitus, klitoriksen kasvu sekä kohdun kutistuminen (Yesalis ym. 1995). Kohdun kutistuminen ja rintojen pieneneminen ovat yleensä korjaantuvia sivuvaikutuksia käytön lopettamisen jälkeen. Sen sijaan klitoriksen liikakasvu, kaljuuntuminen, äänen madaltuminen ja karvoituksen lisääntyminen ovat pysyviä muutoksia (Huhtaniemi 1994, Taimela ym. 1994.)



6.5 Vaikutukset tuki- ja liikuntaelimistöön


Urheilulääkärien arvion mukaan anabolisten aineiden käyttäjillä vammautumisen riski on suurentunut, vaikka laajamittaisia selvityksiä aiheesta ei olekaan tehty (Taimela ym. 1994).

Useissa tutkimuksissa on todettu anabolisten steroidien aiheuttavan jänteissä degeneratiivisia muutoksia, lihassäie-atrofiaa, lisääntynyttä lihasrepeämäriskiä sekä alttiutta sidekudosvaurioille lihasvoiman ja ruumiin painon lisääntymisen vuoksi (Huhtaniemi 1994, Taimela ym. 1994).

Kasvuhormoni lisää epifyysilevyjen sulkeuduttua vain rustoa, sidekudosta ja sisäelimiä. Kasvuhormonin liian korkea pitoisuus elimistössä aiheuttaa agromegaliaa; kehon ääriosien, kuten nenän, leuan, sormien ja jalkaterien kasvua (Huupponen 1998). Ei kuitenkaan ole tarkkaa tietoa, riittääkö doping-tarkoituksessa annosteltu eksogeeninen kasvuhormoni aiheuttamaan tällaisia muutoksia (Taimela ym. 1994).



6.6 Ihomuutokset


Anabolisten aineiden väärinkäytön ensimmäisiä kliinisiä merkkejä ovat usein iho-oireet. Korkean androgeenipitoisuuden vuoksi talirauhanen muuttuu yliaktiiviseksi ja tuottaa runsaammin talia ja muodostaa komedoja. Anaboliset steroidit voivat aiheuttaa kystisen aknen ja pahentaa ruusufinnejä. Iho ja hiukset rasvoittuvat, ja follikkelit infektoituvat muodostaen furunkuloosia. Lihaksen sisäisesti otettujen aineiden pistospaikan seutuun voi kehittyä strioja, ihon repeytymiä, jotka tavallisesti sijaitsevat hypertrofioituneen lihasmassan kohdalla. Tavallista ovat myös ihon paksuuntuminen ja kaljuuntuminen. Kaljuuntuminen esiintyy yleensä otsan ja keskipäälaen alueella (Kiraly 1993).

Anabolisia aineita käyttävillä naisilla tavallinen sivuvaikutus on miesmäinen karvoitus. Kasvojen karvoittuminen on kosmeettisesti kiusallinen haitta. Myös kasvojen turvotus on anabolisten steroidien käyttöön liittyvä oire, joka johtunee anabolisten steroidien natriumia ja kaliumia retentoivasta vaikutuksesta (Seppälä ym. 1995).



6.7 Psyykkiset muutokset


Anabolisten aineiden vaikutukset mielialaan ja käyttäytymiseen ovat yksilöllisiä. Aivoissa testosteronin ja anabolisten steroidien vaikutuskohdat ovat läheisessä yhteydessä mielialaa, seksuaalisuutta ja aggressiivisuutta sääteleviin aivojen osiin. Niillä on mahdollisesti suoria vaikutuksia keskushermoston eri välittäjäainejärjestelmiin. Vaikutus on sitä ilmeisempi, mitä suuremmat annokset ovat kyseessä (Seppälä ym. 1995).

Anabolisten steroidien käyttäjillä on lisääntynyt taipumus aggressiivisuuteen, vihamielisyyteen ja ärtyvyyteen (Lukas 1996). Anaboliset hormonit voivat alentaa ärsytyskynnystä, jolloin saattaa ilmetä ylikorostuneen voimakas aggressiopurkaus vähäiseenkin ärsykkeeseen. Väkivaltaisuutta on ilmennyt kuitenkin yleisemmin henkilöillä, joilla on jo ennen hormonien käyttöä ollut jonkinasteisia psyykkisiä häiriöitä (Seppälä ym. 1995).

Erään amerikkalaistutkimuksen mukaan anabolisten aineiden väärinkäyttäjien puolisot ja perheenjäsenet joutuvat useammin verbaalisen tai fyysisen väkivallan kohteeksi kuin sellaiset, joiden perheessä ei ole anabolisten aineiden väärinkäyttöä (Choi ym. 1994).

Anabolisten hormonien käyttäjillä on heidän itsensä, perheenjäsenten ja ystävien kuvaamina seuraavanlaisia psyykkisiä ja käyttäytymisen muutoksia: lisääntynyt masentuneisuus, euforia, maanisuus, aggressiivisuus, varuillaan olo, vihamielisyys, levottomuus, ärtyisyys, libidon lasku, vainoharhaisuus sekä psykoottisuus (Bahrke ym. 1998).

Anabolisten hormonien käytön loputtua seuraa vieroitusoireisto, jonka psyykkisiin vaikutuksin kuuluvat mm. masentuneisuus, vähentynyt seksuaalinen halukkuus, unihäiriöt, väsymyksen tunne, ruokahaluttomuus, ärsyyntyvyys, kuumat aallot, hikoilu ja lihaskivut. Osa elimistön steroidihormonipitoisuuden äkillisen pienenemisen aiheuttamista oireista johtuu keskushermoston noradrenergisesta liikatoiminnasta (Seppälä ym. 1995).

Erään amerikkalaistutkimuksen mukaan B-tyypin persoonallisuushäiriöitä omaavien henkilöiden alttius anabolisten aineiden väärinkäyttöön on lisääntynyt. B-tyypin persoonallisuushäiriötyyppejä ovat epäsosiaalinen persoonallisuus, epävakaa persoonallisuus, huomionhakuinen persoonallisuus sekä narsistinen persoonallisuus. Tutkijoiden mukaan tämä on tärkeä tieto kliinikoille, jotka hoitavat hormonien käyttäjiä (Porcerelli ym. 1998).



6.8 Muut haitat


Päänsärky ja unihäiriöt ovat anabolisten steroidien käyttäjien yleisesti kuvaamia sivuvaikutuksia (Seppälä ym. 1995). Anaboliset steroidit vaikuttavat myös immuunijärjestelmään. Käyttäjillä esiintyy lisääntynyttä tappajasoluaktiviteettia ja pieniä immunoglobuliini A-pitoisuuksia. IgA-pitoisuuden pieneneminen voi johtaa vastustuskyvyn heikkenemiseen (Taimela ym. 1994).

Epästeriileillä neuloilla hormoniruiskeita ottavat ovat alttiita erilaisille verikontaktissa leviäville infektioille, kuten immuunikadolle tai maksatulehduksille (Seppälä ym. 1995).

Katukaupasta ostettujen kasvuhormonivalmisteiden käyttäjillä on vaara saada vakava virusinfektio, Creutzfeldt-Jakobin tauti. Tämä voi johtaa keskushermostosairauteen, joka pysyy noin 15 vuotta piilevänä. Tämä aiheuttaa sitten äkkiä nopeasti etenevän dementian, joka johtaa kuolemaan muutamassa kuukaudessa (Seppälä ym. 1995).



7 ANABOLISTEN AINEIDEN VÄÄRINKÄYTTÖ KASVUIKÄISILLÄ



7.1 Väärinkäytön esiintyvyys


Anabolisten aineiden väärinkäytön yleisyydestä ei ole toistaiseksi Suomessa tehty laajoja selvityksiä. Suomalaisten varusmiesten keskuudessa suoritetussa tutkimuksessa on käynyt ilmi, että 6 %:lle varusmiesikäisistä miehistä oli tarjottu joskus anabolisia aineita, ja 1,5 % heistä oli käyttänyt niitä (Seppälä ym. 1995).

Yhdysvalloissa lukiota vastaavan high-school -tason opiskelijapojista 4 - 12 % ja tytöistä 0,5 - 2 % käyttää tai on käyttänyt anabolisia aineita (Bahrke ym. 1998). Peruskoulun yläasteikäisten junior high school -tasolla puolestaan opiskelijapojista 4 - 5 % ja tytöistä 3 - 4 % käyttää tai on käyttänyt anabolisia aineita (Radakovich ym. 1993).

Australiassa high school -ikäisistä opiskelijapojista 3 - 4 % ja tytöistä 1 - 2 % käyttää tai on käyttänyt anabolisia aineita (Handelsman ym. 1997).

Ruotsalaistutkimuksessa lukioikäisistä pojista 2,7 % ja tytöistä 0,4 % oli jossain vaiheessa elämäänsä käyttänyt anabolisia aineita (Kindlundh ym. 1998).



7.2 Väärinkäyttöön altistavia tekijöitä


Yhdysvalloissa nuorten anabolisten aineiden väärinkäyttöön on katsottu olevan riskivaikutuksia seuraavilla tekijöillä: miessukupuoli, alkoholin käyttö, tupakointi, huumeiden käyttö, voimaharjoittelu, koulun sponsoroimat urheilulajit sekä heikko koulumenestys (Middleman ym. 1996).

Urheilulajit, joissa anabolisten aineiden käyttöä tavataan ovat kehonrakennus, voimannosto, yleisurheilu, uinti sekä amerikkalainen jalkapallo. Koulun sponsoroimien urheilulajien harrastaminen ja niissä tavoitteellinen menestyminen lisäävät aineiden väärinkäyttöä (Yesalis ym. 1995).

Anabolisten aineiden käyttö liitetään usein heikkoon itsetuntoon. Nykyisen kauneusihanteen tavoittelu, halu olla iso ja lihaksikas, lisää aineiden väärinkäyttöä (Bahrke ym. 1998).

Australiassa tehdyn tutkimuksen mukaan anabolisten aineiden väärinkäyttöön altistavat koulupinnaus, valvomaton urheilu, miessukupuoli, hyvä taloudellinen tilanne opiskeluaikana sekä heikko sosiaalinen tukiverkosto (Handelsman ym. 1997).



7.3 Haittavaikutukset


Anabolisten aineiden fyysisiä haittavaikutuksia ei kasvuikäisillä ole systemaattisesti tutkittu. Haittavaikutukset ovat pääasiassa samankaltaiset kuin jo kasvuiän ohittaneilla (Bahrke ym. 1998). Ksvuiässä anabolisten steroidien on kuitenkin osoitettu selkeästi aiheuttavan kasvulevyjen sulkeutumisen ja kasvun ennenaikaisen pysähtymisen (Taimela ym. 1994). Lisäksi on dokumentoitu yksittäistapauksina nuorten urheilijoiden sydän- ja keuhkoinfarkteista (Seppälä ym. 1995).

Anabolisten aineiden kasvuikäisille aiheuttamista psyykkisistä ja käyttäytymiseen liittyvistä häiriöistä on useita julkaisuja. Androgeenis-anabolisten hormonien käyttö on merkittävä ongelma nuorten keskuudessa. Nuorilla on todettu seuraavanlaisia riskikäyttäytymisen muotoja em. aineiden käytön yhteydessä: erilaisten huumeiden käyttö, tupakointi, itsetuhokäyttäytyminen, seksuaaliset käytöshäiriöt, aseen kantamista mukanaan sekä tappeluhalukkuus. Tämän lisäksi nuorilla esiintyy psyykkisiä muutoksia, kuten aggressiivisuutta, ärtyneisyyttä, masentuneisuutta, euforiaa, paranoidisuutta, jopa psykoottisia episodeja sekä maanisuutta (Middelman ym. 1996, Dukarm ym. 1996, Bahrke ym. 1998).



8 PÄÄTÄNTÖ


Anabolisten aineiden käytöstä ei ole kilpa- ja kuntourheilijoiden keskuudessa tarkkaa tietoa. Aineita kuitenkin käytetään, useimmiten anabolis-androgeenisiä steroideja. Erona näiden aineiden lääketieteelliseen käyttöön on annostus, joka voimailijoilla saattaa olla 10-100-kertainen. Lisäksi käyttöön liittyy useiden aineiden käyttö sekaisin. Anabolisten aineiden haittavaikutukset ovat tavallisia, jopa kuolemaan johtaneita tapauksia on kuvattu. Nykyisin pahimpina käytön ongelmina pidetään sydän- ja verisuonisairauksien lisääntynyttä riskiä, aggressiokäyttäytymistä sekä mielialahäiriöitä. Lääkärien tulee tuntea aineiden sivuvaikutukset voidakseen hoitaa potilaat asianmukaisesti. Tosiasioihin perustumaton pelottelu käytön vaaroista ja tuomitseva asenne voivat johtaa huonoon tulokseen hoidettaessa ei-lääketieteellisiin tarkoituksiin aineita käyttäviä henkilöitä. Riskien liiallinen korostaminen voi myös vähentää hoitomyönteisyyttä potilailla, jotka tarvitsevat anabolisia aineita lääketieteellisin perustein.

EN OLE KEHONRAKENTAJA, JA EN TIIÄ LAJISTA MITÄÄN
JOTEN OLEN HILJAA TÄSTÄ LÄHTIEN, VÄÄRÄ PALSTA
.

Olen myös puhtaan urheilun kannalla. Ikävä tosiasia vaan on, että lähes poikkeuksetta isoimmat miehet (ja naiset) käyttävät doping aineita.

HÖH! joopa joo...no toi kommentti taisi tulla kyllä "oikein asiantuntijan" suusta...:)
Siis siinäpä oikein osoittaa sen, että ei tiedä aiheesta yhtään mitään!
Sen verran voin sanoa että huumeet ja hormonit on kaksi aivan erillistä asiaa ja tämän tosiseikan pitäisi tyhmemmänkin ymmärtää!!!
Siis ja tää oli niinku ihan kylmää faktaa! En viitsi kuitenkaan nimeäni tekstin perään laittaa koska kuitenkin terveydenhuoltoalalla työskentelen..!
Ja sen verran lisäystä että en kyl todellakaan ketään suosittelisi kuitenkaan testosteronia,anabolia steroideja,kasvuhormonia yms käyttämään!!
Lähipiirissä kun kuitenkin on ollut kuolemantapauksia ym. vähän vakavempia sairauksia näillä henkilöillä jotka ovat todella pitkään ja hartaasti näitä aineita käyttäneet!! Osa näistä voi tietysti olla kylläkin ihan synnynnäisiä poikkeamia jotka ovat sitten vaan pahentuneet vusitolkulla putkeen on näitä aineita käytetty...

Kolmesti