Lopetin juuri 10 v. avoliiton ja muutin pois koska en enää kestänyt kun avokki "nainen" jalitteli mua selän takana pitemmän aikaa. Nyt sitte pää on aivan sekaisin ja mietin että teinkö sittekin virheen hätiköidyn päätöksen kanssa. Sain myös tänään tietoon että avokki kulki sen ihastuksensa kanssa syömässä kaupungilla "mies" ja taas meni nuppi aivan sekaisin. En olisi oikeastaan eka halunnut erota koska meillä on yhteinen lapsi mutta kun on pää niin s..tanan sekasin. Eikait normaali ihminen voi mennä näin tunteitten kanssa ristiin että välillä haluais olla yhdessä ja taas välillä tulee hirvee viha. Menee työtkin ihan v.....si. Antakaa jotakin neuvoa miten tästä voi jatkaa eteenpäin kun ite ei enää kykene eikä jaksa ku ei ole tullut nukuttuakaan
Olenko liian
Kärsimätön
101709
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
"jalitteli mua selän takana"
En ymmärtänyt mitä tuo ylläoleva tarkoitti, mutta vastauksena kysymykseesi, voiko ihminen olla tunteistaan sekaisin sanon, että VOI. Sepä se, tunteet rakkaita kohtaan ovat usein ristiriitaisia. On asioita, jotka puoltavat toista ratkaisua ja sitten taas asioita, jotka johtavat toiseen suuntaan.
Vain aika voi selventää ajatuksesi. Tällä välin sinun on kuitenkin nukuttava. Unettomuus pahentaa kaikkia maailman vaivoja ja saa sinut vatvomaan entistä enemmän. Se ei johda mihinkään, väsyt vain ja tulet epätoivoisemmaksi. Siis unta palloon, ja jos ei kotikonstit auta, hanki nukahtamislääkkeitä lääkäriltä. Niitä ei tarvitse käyttää ikuisesti.
Anna itsellesi lupa olla päättämättä mitään. Asioita täytyy miettiä ja kuulostella rauhassa. Lapsesikin takia, ja tietysti itsesi.
Keskustele. Omien ajatusten peilaaminen on tärkeää, siinä oppii. Puhu ystäviesi kanssa, ja jos kynnys ei ole liian korkea, myös ammattiauttajan kanssa. Lisäksi tietysti pitäisi puhua puolisosi kanssa...mitä hän ajattelee, toivoo, aikoo tehdä....
Voimia, tuossa tilanteessa on moni ollut, mutta kyllä se vielä selviää!
Kulki baareissa, iski miehiä ja väitti ettei tehnyt muuta kuin suuteli niitten kaa vaikka tuli joskus vasta seuraavana päivänä yleensä aamulla 5-7 aikaa
Niin perustavaralta kuin naminamin kommentit tuntuvat, niin kaikki tuo on totta. Anna aikaa itsellesi, käy asioita läpi siinä järjestyksessä kuin ne ovat mahdollisia purkaa - kaikkea ei tarvitse tehdä tällä viikolla. Eikä edes ensi kuussa. Muiden kanssa keskustelemalla saat peilattua vähän tuntemuksiasi: jos pyörittelet juttuja vain omassa päässäsi, niin saatat ajautua johonkin ajatukselliseen suonsilmään. Pidä arki mahdollisimman hyvin paketissa - pikkuasioistakin tulee tukea.
Lepoa, mahdollisuuksien mukaan jotain toimintaa (liikunta, työ, harrastukset) kuitenkaan ajamatta itseäsi loppuun.
ettei tuo, mitä sanoit vaimokkeesi tehneen ole kyllä sopivaa käytöstä parisuhteessa ollessa. "Vaan suutelu" on ihan riittävän loukkaavaa sekin, ja mitä tekee pienen lapsen äiti notkumassa baareissa aamuyöhön vieraiden miesten kaa, häh???? Joskus pitää päästä tuulettumaan, toki, mutta joku roti olla pitää. Mutta tässä on nyt hänellekin harkinnan paikka...jatkaako suhdettanne vai eleleekö vapaana. Ihan ens alkuun hän voisi miettiä, suhtautuisiko itse huumorilla, jos puoliso toimisi samoin.
kuule ystävä, se on just näin, sitä pohtii että olisko ja olisko ja olisiko sitä ja tätä. se on normaalia. sen verran utale olen että mitä oli tuo jallittelu? siis kävikö se vieraissa? olen itse sitä mieltä että kukaan ei lähde hyvästä. täytyy olla aika paha olla, niinku sinulla että haluaa lähteä pois "perusperheestä". oletko keskustellut asiasta avokin kanssa? kiinnostaako sitä asia ollenkaan?
usko mua olen kaksikertaa eronnut ihan avioliitosta. eka kerralla siks että lasten isä oli niin ankara että toinen lapsi halusi kuolla sen takia. toinen avioliitto karisi toiseen naiseen. noin puolisen vuotta on tosi paha olla, niin että sieluun koskee. jos et kestä sitä kipua, hae vaikka lääkkeitä. pikkuhiljaa, valitettavasti pikkuhiljaa elämä alkaa voittaa. toisen avioeronjälkeeen yritin its.... mut onneks ei onnistunut. tuntui vaan että elämä on täysin loppu. oikei v....tutti kun muut sano että kuule kyllä se siitä ja kyllä se siitä, ajattelin että paskat tuo ei auta yhtään, eikä auttanut. mutta totta vaan on että elämä ottaa välillä niin kipeetä että ei voi kun huohottaa. ota aika lisä. älä mieti, jos te olette tarkoitettu yhteen niin sitten se nainenkin alkaa?`miettii asiaa. jos ei, anna olla. vaikka kuullostaakin aivan kornilta niin elämä ei kuule yhteen naiseen kaadu.
tarvitset kuuntelijaa ja jaksamista tuskailun suhteen. kaikkea hyvää.... :)
Kyllä se senkin on tehnyt ja sitte sanoi että kun on kesä niin sillä pitää kokeilla muitaki kun on juoksuaika. Ei ollut hyötyä parisuhdeterapiastakaan, mutta vielä kehtaa väittää että olen sille tarkeä. Mitä v....a sen päässä kans liikkuu. Olihan taas uneton yö ja nyt töissä silmät ristissä. Ei oo helppoo ihmisen elää. No vasta olen viikon ollut yksin kait se joskus helpottaa. Sais vaan kiinni omista ajatuksista.
enää haikaile sen naisen perään. Älä anna sen kohdella sinua tuolla tavoin.
Sinulle on elämässä paljon parempaa tiedossa ja kunhan vain odotat se jokin tulee luoksesi. Alkuun on rankkaa, mutta trust me!
Kamalasti voimia ja jaksamista!!
Teit miehen teon kun et alkanut aisankannattajaksi. Oma avokki varmaankin sillä sekunnolla kun kuulisin sen pettäneen.
Ja jos ei olisi edes pahoillaan niin tekisin kyllä avoerosta sille mahdollisimman hankalan, en esimerkiksi lainaisi autoa.
Pääasia että jätit sen akan.
Hommaa vähän lohdusta ensin ja sitten ala katselemaan uuttaa vakituista.
Avokkisi seurustelee toisen kanssa, jatka sinä elämääsi eteenpäin. Sen voit tehdä kohtaamalla kaiken kuolemaakin pahemman tuskan (moni on tehnyt sen ennen sinua, ja sinun jälkeesi tulee sen tekemään) ja pikkuhiljaa puolesta vuodesta eteenpäin alat vahvistua ja olla uusi mies. Kaikki mitä vastustat vahvistuu (tunteet), koe ne, hyväksy ne, älä analysoi niitä liikaa. Aikansa kutakin.