miten opetatte lapsenne niin, että he eivät tee samoja virheitä avio/avoliitoissaan?
Vuosia sitten olin paljon tekemisissä yh-perheiden kanssa ja tuli keskusteltua muutamien eronneiden kanssa siitä, miten he ajattelevat omien lapsiensa pärjäävän aikuisina ihmis-ja parisuhteissaan. Muistan kun kaikki sanoivat, etteivät missään nimessä toivo omille lapsille avioeroa kaikkine koettelemuksineen.
Kukaan ei silloin osannut sanoa "reseptiä" miten välttää ero, toivoivat vaan, että lapset ovat viisaampia ja onnistuvat paremmin perheenperustamisessa.
Mielestäni tärkein peruskivi yhteiskunnassa on perhe ja ehjä perhe. Siitä rakentuu ja koostuu koko yhteiskunta. Pelkästään "sinkuista" koostuva yhteiskunta ei eläisi pitkään. Se lienee useimman mielipide.
Olisi tehtävä paljon, jotta erotilastot kaunistuvat, sillä yhteiskunta ei kestä samaa erobuumia. Yksin erojen taloudelliset vaikutukset ovat valtavat ja jakaantuvat monille sektoreille.Miten sitten sosiaaliset ym..?
Kaikki me maksamme veroissa erojen aiheuttamaa "laskua". Ajatelkaa ja ynnätkää vaikka: Erokriisi aiheuttaa aikuisille mm; Sairauspoissaoloja,alkoholismia/päihteiden käyttöä,työkyvyttömyytta/eläköitymistä, syrjäytymistä...
Lapsille; mielenterveysongelmia, huostaanotot lisii,koulumenestys laskee, syrjäytymistä...
Yleistä: Yhteiskunta joutuu maksamaan suurelle osalle elatustuet (faktatieto) ja ei saa perittyä tukia takaisin elatusvelvolliselta.
Vuosia sitten olin paljon tekemisissä yh-perheiden kanssa ja tuli keskusteltua muutamien eronneiden kanssa siitä, miten he ajattelevat omien lapsiensa pärjäävän aikuisina ihmis-ja parisuhteissaan. Muistan kun kaikki sanoivat, etteivät missään nimessä toivo omille lapsille avioeroa kaikkine koettelemuksineen.
Kukaan ei silloin osannut sanoa "reseptiä" miten välttää ero, toivoivat vaan, että lapset ovat viisaampia ja onnistuvat paremmin perheenperustamisessa.
Mielestäni tärkein peruskivi yhteiskunnassa on perhe ja ehjä perhe. Siitä rakentuu ja koostuu koko yhteiskunta. Pelkästään "sinkuista" koostuva yhteiskunta ei eläisi pitkään. Se lienee useimman mielipide.
Olisi tehtävä paljon, jotta erotilastot kaunistuvat, sillä yhteiskunta ei kestä samaa erobuumia. Yksin erojen taloudelliset vaikutukset ovat valtavat ja jakaantuvat monille sektoreille.Miten sitten sosiaaliset ym..?
Kaikki me maksamme veroissa erojen aiheuttamaa "laskua". Ajatelkaa ja ynnätkää vaikka: Erokriisi aiheuttaa aikuisille mm; Sairauspoissaoloja,alkoholismia/päihteiden käyttöä,työkyvyttömyytta/eläköitymistä, syrjäytymistä...
Lapsille; mielenterveysongelmia, huostaanotot lisii,koulumenestys laskee, syrjäytymistä...
Yleistä: Yhteiskunta joutuu maksamaan suurelle osalle elatustuet (faktatieto) ja ei saa perittyä tukia takaisin elatusvelvolliselta.
Vastaukset 28
Vanhimmat
petettynä ja väkivaltaa kokeneena olen sanonut lapsilleni että niin ei saa tehdä vaikka tilanne olis mikä!
Eli toista ei saa satuttaa millään lailla!
.. ja oon tullut siihen tulokseen, että ei voida mitenkään neuvoa ja auttaa. Meidän liitto päättyy, samat virheet toistuivat kuin puolison vanhempien liitossa (eli hän toimii samalla lailla kuin isänsä toimi). Pahaa pelkään poikieni puolesta.
Parasta ehkä pysyä sinkkuna forever. Olen kyllä harkinnu panna pojat terapiaan jo ennen avioitumista. Oon yrittäny heille puhua ja puhua, mutta eivät halua kuunnella.
Koska kirjoitat miehesi toimineen virheellisesti kuten hänen vanhempansa, olet siis omasta mielestäsi syytön avioeroonne? Onko tuo mielestäsi kypsää ajattelua?
Itse olen myös avioeron partaalla mieheni pettämisen ja siitä alkaneen välien selvittelyn jälkeen. En ole missään tapauksessa syyllinen pettämiseen, mutta parisuhteen ongelmiin tarvitaan kuitenkin kaksi. Yritän ainakin pojalleni opettaa sitä, että toisen sätkynukeksi ei kannata miehen eikä naisen alistua. Asiat pitäisi selvitellä puhumalla ennen kuin ongelmat kasvavat liian suuriksi. Mitään ei voi pitää itsestään selvänä.
Toisaalta jos elämässä on liikaa ratkaisemattomia ongelmia, on parempi erota kuin kitua. Erosta ja muistakin kriiseistä voi selvitä. Jokaisella pitäisi olla sen verran itsetuntoa, että toisen tekemiset ei maailmaa pysyvästi kaada.
En ole henkilö, jolle tämän kirjoitit, mutta kommentoin joka tapauksessa.
Se, että minun ja mieheni avioliitossa oli ongelmia, on sata varmasti minun ja mieheni vika. Se, miten nämä ongelmat hoidetaan, onkin sitten eri asia.
Itselläni on samanlainen tilanne kuin henkilöllä, jolle kysymyksesi esitit; eli mies käyttäytyi pilkulleen kuin isänsä aikanaan. Ongelma tässä on se, että minä en tiennyt, että meillä on ongelma/ongelmia, jotka ovat miehen mielestä sitä luokkaa, että haluaa erota. En osaa lukea ajatuksia ja hän ei puhunut mitään ongelmista (ei edes bestikselleen). Valitettavasti tämä isän antama malli ei ole sieltä fiksuimmasta päästä - kaikkea muuta. Eli ongelmat ovat meidän yhteiset, mutta ongelman ratkaisutapa on täysin yksipuolisesti miehen. Minulta ei ole kysytty mitään, eikä minulle ole annettu mahdollisuutta korjata omalta osaltani näitä ongelmia. Ongelmia, joita en vielä tänäänkään tiedä, mitä ne ovat.
En ole katkera exä - kaikesta huolimatta. Itse asiassa säälin miestäni, tulevaa exää. Tiedän, että hän jonain päivänä tulee katumaan. Sitä en tiedä, katuuko hän eroa, mutta sen tiedän, että hän katuu sitä tapaa, miten sen hoiti. Jonain päivänä hän tulee tajuamaan, että on käyttäytynyt tismalleen isänsä tavoin - isän, jota hän VIHAA sydämensä pohjasta. Toivon vilpittömästi, että hän tuolloin osaa antaa itselleen anteeksi ja elää tämän asian kanssa. En tahdo koskaan exälleni mitään pahaa.
löytyy kotioloista.
Kuitenkin pitänee lähteä liittonne alkumetreille,sillä on yhä olemassa ne 2 ihmistä ,kun silloinkin.
Mitä tapahtui välissä että tilanne on nyt "ero".
Rakkaus on siitä erikoinen asia, että jos toisen kunnioitus on olemassa, pysynyt ja elää, se rakkaus ei ole muuttunut mihinkään ja eroon ei ole syytä.
Usein on kuitenkin niin että arvokkuus ihmisten välillä kärsii ja pettymyksiä alkaa satamaan rakkauden puutteesta ,käytöksestä ,omanedun tavoittelusta ym ym.
Näin tietenkin itsekritiikki on hyvä.
Ihminen joka haluaa erota, ei tule katumaan luultavasti koskaan eroaan.Tämä siksi että prosessi ei ole hetkessä syntyvä vaan hitaasti nurkkaan ahdistava.
Kun sitten nurkassa ollessaan toteaa, että koti ei voi olla tämmöinen, puoliso ei voi olla tuollainen niin alkaa pohdinta tulevaisuudesta.
Haluan huomauttaa että n. 40 ikävuoden kieppeillä useimmilla ihmisillä luonnostaan on kriisiaikajolloin näitä asioita pysähdytään miettimään ja että mitä odottaa tulevaisuudelta.
Tämä on ihan luonnollinen ,terve ja tervehdyttävä vaihe, sillä siinä tutkaillaan turvallisuuden,yhteiselon ja tulevaisuuden antimia.
Kyse on siis jonkinlaisesta suursiivouksesta ihmismielessä.
Olkaa lempeitä toisillenne, hyväntuulisia ,ystävällisiä ja rakastavia.
Kuka sellaisesta liitosta pois haluaisi?
Pakolliset parisuhde ja lasten kasvatus kurssit & leirit ennen avioliittoo. Yleensä varsinkaan nuoriso kiirehtiessään naimatouhuihin ei kuuntele vanhempiensa varoitteluja ja järkipuheita, niin ehkä he tällaisella kurssilla havahtuisivat tarkemmin miettimään hätiköityjä suunnitelmiaan. Yleensä naiset hoopotta miehiä kiireenvilkkaan alttarille ja lasten tekoon. Sitten kun asiat eivät sujukkaan heidän unelmoidulla tavalla (utopistisia odotuksia parisuhteelta) niin he hakevat eron ja laittavat miehen elatusmaksu helvettiin.
Monen moisia on tapauksia mutta nämä avioliittolla templaavat naiset kummastuttaa. Nuoria miehiäkin voisi valistaa jo ennen avioliittoo mitä voi seurata eron jälkeen. Et siis kummatkin tajuaa mihin ovat päänsä laittamassa ja ennakoidaan mahdollista eroa jo ja sen jälkiseuraamuksia jne. Demonstoidaan jokaiselle erotilanne ja tutkiskellaan mitä sen jälkeen...ym. kivaa...
... joutuu ne elarit maksamaan vaikka avoerosta olisi kyse .. tai vaikka vain kännipäissään paksuksi m´pannusta "hoidosta" ... että sikäli en aivan ymmärrä vaahtoamistasi "elatusmaksuhelvetistä" ja miten siihen AVIOLIITON kautta voi joutua.
Siitä olen kyllä samaa mieltä, että nuorille voisi hieman enemmän kertoa mitä parisuhde merkitsee, ja mahdollinen ero (etenkin avioero, myös taloudellisesti).... mutta edelleen, onko sitten avoero sen helpompi ... ja eivätkö avoliitossa eävät mielestäsi kaipaisi "kurssitustasi"...
Ihan kaikkee ei tarvi ymmärtääkkään. En itsekkään ymmärrä aina kaikkien viestien sanomaa...vähiten omieni :D
No kuinka paljon täällä on isättömiä lapsia (itse yksi sellainen)? Onko ne kaikkien isättömien lasten isät edes niitä lapsia alunperin halunneetkaan? Turha sanoa että jos nai ilman ehkäisyä niin sehän on jo sen merkki jotta lapsen haluaa.
Eihän sillä avoliitolla ole mitään merkitystä tai jos olisi niin tarvittaisiinko koko avioliittoo. Avoliittolaisille kurssit vapaa ehtoisiksi.
(Eikä tätä tarvitse liian tosikkomaisesti ottaa, täällähän vaahtoo yksi sun toinen milloin mistäkin jos vituttaa...:D )
Itse kuuntelin vanhempieni neuvoja ja vältyin toistamasta samoja virheitä. Sisarukseni taas eivät kuunnelleet mitään järkipuheita, pää kolmantena jalkana lujaa naimisiin, lapsia liuta ja katkerat erot...Niistä kriiseistä joutui kaikki lähiomaisetkin kärsiin, ei se koskettanut ainoastaan heitä yksinomaan. Ja niistä aiheutuneista kuluista yhteiskunnalle ja lähiomaisille puhumattakaan...
Omasta näkemyksestäni syy eroihin oli vain se kun "vaihtelu virkistää", ei mikään muu. Tätähän ne suurimmaksi osaksi ovat. Ei tuon kummempaa syytä erolle. Toinen puoliskosta haluaa vihreämpää ruohoo aidan takaa. Ei edes yritetä parantaa parisuhdetta sen valitun kumppanin kanssa, edes sen aikaa jotta lapset olisivat täysi- ikäisyyteen asti päässeet. Sitten vielä se jätetty maksava osapuolisko heitetään takaisin ongelminensa vanhempien ja lähiomaisten harteille itkeen katkeruuttaan. Aika julmaa peliä...Toisille kun elämä ja ihmiset ovat vain pelinappuloita, joita voidaan käsitellä miten vaan...
No joo, toisille elämä on kivaa täynnä uusia seikkailuja ja toiset katkeroituu...ottavat näköjään sitoutumisen hieman liian vakavasti! Nykyään kun ei pitäisi ottaa mitään vakavasti vaan ihan leikitellen.. :D
Miksi ihmeessä puolustelet avoliittoo? Onko omakohtaisia kokemuksia?
Oletko huomannut, että olet idiootti? Kaikesta huilimatta?
Oletko onnellinen suhteessasi? Luulempa ettet ole sitä oikeeta löytänt vieläkään, sillä se oikea olisi minä, mutta emme kohtaa koskaan.
Vaahtoot jostain elareista lopun ikää....
Joutuu sitä tai ei, mutta miksi et ymmärrä tai et halua ymmärtää sitä mitä tahdon sanoa?
Oletko itse maksumies?
En minä avoliittoa puolustele ... mistä kummasta sellaisen käsityksen sait? Totesinpa vain, että avoero voi olla aivan yhtä vaikea tai vaikeampi kuin avioero ... surua riittää ja sopeutumista vaaditaan, molemmissa. Ja kummassakin saadaan aikaiseksi huoltajuus ja elaririidat jos niikseen on.
En ole huomannut olevani idiootti kaikesta huilimatta, mutta mielipiteensä kullakin.
Enkä minä elareista kummemmin vaahtoa, mutta väärät käsitykset tulee herkästi oikaistua copy-pastella :-)
Niin, ja avoliitossa en ole koskaan elänyt, avioeronnut kyllä ja avioitunutkin.
Kyllä osallistun osuudellani lapseni elatukseen, maksumies edelleen, siinä missä avioliitossakin puolisot osuuksillaan osallistuvat lapsen (-kin) elatukseen.
Tosin käytännössä vuoroviikko asumisen vuoksi elarit eivät pelkästään kuukausisuorituksia lähivanhemmalle.
On paljon asioita ja keskusteluita joita en täysin ymmärrä ... älä siitä murhetta kanna.
En osaa aina sanoo asiaa ymmärettävävästi, enkä odota sitä muiltakaan. Älä selitä yhtään mitään, sillä itsekkään en turhia selittele, tai jos selittelee niin sitä ei monikan ymmärrä.
Vaahtoa sinäkin joskus, sillä se tekee hyvää psyykkeelle. Ei aina tarvitse olla "niin järkevä" . Annata joskus tulla muutakin kuin sitä "lakitekstiä" !!! Tuo persoonallisuus esiin! Nyt luulen että sain sain sinusta esiin muutakin kuin sen kylmän "lakimiehen".
Olet erittäin älykäs mutta liian kylmä. Tarvitsisin ja kaipaisin hieman enemmän tunnetta kommentteisisi. Olet antanut ennenkin kommentteja lausuntoihini ja ne ovat liian kylmän kalskeita hyväksyäkseni niitä. Saisit hieman pehmentää kommenttejasi. Kun et kuitenkaan kaikkee ymmärrä, vaikka kuinka yrittäisit. Älä yritä liikaa, sillä kukaan ei ole mikään yli- ihminen.
Jaa’a, kyllä yleensä osaan kertoa mielipiteeni tai asiani ymmärrettävästi … en toki aina, mutta en siitä suurta murhetta kanna.
Tuo totta, mutta en vaahtoa netissä … vaan ihan muuten päästelemme välillä höyryjä ulos ja sitten sovimme … siis avioliitossani. Riidat kuuluvat myös elämään. Täällä höyryäminen tietty joillekin keino purkaa paineita, ja se on tietenkin OK. Kuin sekin, että niitä purkauksia kommentoidaan, eikä läheskään aina ”myötäkarvaan”.
En tiedä muista, mutta minun ersoonallisuuteni sen verran moninainen ja kulmikas, ettei kenenkään verbaaliakrobatia riitä sitä keskustelupalsoilla esille tuomaan … joten pitäydyn (yleensä) asiassa, ja melko neutraaleissa kommenteissa. Joskus toki tulee lipsuttua :-D
Kiitos … luulisin. Mutta en ole ”livenä” suinkaan kylmä, mutta eri tilanteissa ihmisillä eri roolit, ja netin keskustelupalstoilla tuskin tyyliäni muutan.
Voit olla hyväksymättä niitä, et varmasti ole ainoa.
En ymmärrä, ja vielä vähemmän kaikkea hyväksyisin. Kommenttini joskus jyrkempiä, joskus ”miedompia”, riippuu päivästä ja tietenkin aiheesta. Ja ne voi toki jättää lukematta.
Totta, en yritä :-)
... kävi sua henkilökohtaisesti ruotimaan, vieras ihminen. En voi olla kommentoimatta. Minäkin olen nyt lomalla ollessani käynyt useammin näillä palstoilla lueskelemassa elämäntarinoista ja ihmisten kommentteja niihin. Mielestäni vastaat ja kommentoit aina fiksusti ja rauhallisesti, olen monesti ihaillut tyyliäsi. Ihan oikeasti, ilman mitää mielistelyä.
Kiitos palautteestasi :-)
Nimimerkistäni huolimatta erossani ei ollut muuta hyvää kuin että kaikkien mahdollisuuksien joukosta omassa erossani on kaikki niin hyvin kuin tällaisessa tilanteessa jotain hyvää voi olla.
Ainoat neuvoni lapsilleni ovat:
- ei kannata hosua suhteen kanssa
- avoimmuus puolin ja toisin on kaiken a ja o. Ainakin itselleen pitää olla rehellinen.
Käytännössä näillä neuvoilla ei ole mitään merkitystä, ihminen on arvaamaton ja se mitä kukin on seurusteluaikoina ei kymmenen vuoden päästä enää olekaan sama.
Arvaan ettei nykyään ole yhtään enempää avioeroja kuin joskus ennen muinoin olisi ollut jos se olisi silloin ollut yhtä 'huoletonta'. Nimittäin ennen eroaminen oli hyvin vaikeaa jopa vaarallista. Ongelmat on varmastikin pohjimmiltaan samoja kuin ennen vanhaan. Nykyään eroaminen on hyvin helppoa ja toisekseen perhe ei merkitse yhteiskunnalle ja päättäjille enää samaa kuin ennen vanhaan. Lisäksi nykyään painotetaan joka tasolla yksilöä ja omaa pärjäämistä, se näkyy niin työelämässä, taloudessa kuin sosiaalisessa elämässäkin.
mieltä kirjoituksesi loppuosan kanssa.
Yhteiskunnallisesti erilaiset tekijät paineistavat ihmistä, kiristävät otetta ja tuhoavat elämää.
Jos ajattelee, että ihmisen elämä on elämistä varten, niin aika jännä on seurata kamalaa talouspainia,tulostehokkuutta ja kaikesta tästä johtuvaa pahaa oloa.
Ihmisellä on lupa elää, nauttia ,olla ja kuunnella linnunlaulua.
Työ on osa elämää,mutta ei kaikkea.
Ehkä kateus ,ahneus yms. tekijät kiertävät ihmismielen niin kieroon, että tulos on todella huono.
Maailma muuttuu ja niin pitääkin. Vaan ilmeisesti kun ikää tulee lisää niin muutokset huolestuttaa ja aina vaikeampi niitä on nähdä murrosvaiheena johonkin uuteen.
Joka tapauksessa nyt tuntuu olevan menossa muutos joka koskee nimenomaan perheen olemassaoloa ja merkitystä. Lapset kun nykyään pystyvät (ja joutuvat) seuraamaan kaikkea täysin avoimesti niin ehkä he sopeutuvat näihin muutoksiin. Heidän maailmankuvansa avioliiton ja perheen kannalta voi olla toinen kuin meillä (eronneilla).
Mutta miltähän meno näyttää tosiaan esim. 10 vuoden kuluttua, tätä menoa koko avioliitto ja perhe on jotain ihan muuta.
Oikeastaan kaikesta muutoksesta huolimatta meille miehille riittää yksi neuvo perhe-elämää varten. Sen mukaan parasta, mitä mies voi lapsilleen tehdä, on rakastaa heidän äitiään. Mitä muuta tarvitaan?
Vahvistamalla lapsen itsetuntoa ja realiteettien tajua. Lapset ovat kuitenin yksilöitä, omia pikku ihmisiä joista tulee kuitenkin jotainmuuta kuin haluat ja toivot. Lapset voivat yllättää olemalla jopa kypsempiä kuin sinä. Luulet tietäväsi miksi nin kävi, mutta tekijät voivat löytyä ihan muista seikoista. Anna rakkautta, aseta rajoja, opeta ottamaan vastuuta vaikeistakin asioista sitä mukaa kuin ikä sallii. Opeta lapselle että voi aina kuitenkin luottaa vanhempiinsa tapahtui mitä tapahtui. Opeta lapsi arvostamaan toista ihmistä myös puutteineen ja virheineen. Antamaan anteeksi, myös itselleen. Helpolta kuulostaa ja usein tekee juuri päinvastoin kuin oli tarkoitus. Liika stressaaminen lapsen kasvatuksessa voi kääntyä väärin päin. Ei ole mitään oikeaa kaavaa. On vain arvoja ja tapoja tuoda arvot esiin. Vastanottava osapuoli on kuitenkin ihminen joka ottaa vastaan minkä ottaa, eikä aina siten kuin haluaisit. Kaiken lisäksi on kohtalo joka tuppaa sotkemaan asioita.
tuon mielipiteesi, että yhteiskunnan peruskivi on ehjä perhe. Tässä yhteiskunnassa on paljon vielä ehjiä, mutta pahoivoivia perheitä jo hajonneiden perheiden lisäksi. Mistä tuo pahoinvointi sitten johtuu? Se on varmasti monien tekijöiden summa, niin perheen sisäisten kuin ulkopuolistenkin.
Minun mielestäni tärkein asia perheiden hajoamisesta puhuttaessa on ihmisen luonne. Tietynlaisella luonteella on kestävä parisuhde lähes mahdoton. Kun ihmiseltä puuttuu empaattisuus, ei osaa kunnioittaa ja arvostaa toisen tekemisiä, mielipiteitä, tarpeita ja toiveita, toimii vain omien itsekkäiden tarpeidensa tyydyttämiseksi niin eihän se pitemmän päälle voi toimia.
Jos vielä molemmat vanhemmat ovat tuollaisia, niin aika suuri on riski, ettei lastenkaan ihmissuhteet onnistu.
Ja sitä luonnetta taitaa olla aika vaikea opettaa, se on mikä on. Toivon vain, että oma poikani olisi nuo tietyt luonteenpiirteet saanut itseltäni.
sanoja ja kokemukseni mukaan paljolti noin on.
Jos ihmisen perusluonne on "vinoutunut" - sairas, niin kestävä parisuhde on mahdoton.
Jos yksilö kompuroi toistamiseen parisuhteessaan takaa löytyy useimmiten luonnehäiriö. Osa häiriöistä selittyy geeniperimällä, mutta kaikkia vahingollisia tekoja/epäonnistumisia ei voi loputtomiin perustella geeneillä.
Tiedostava ihminen voi pyrkiä muuttumaan ja muuttamaan itseään - tahtomalla muuttua.
kompurointiin ei välttämättä tarvita sitä luonnehäiriötäkään, usein riittää kun vain liian itsekäs eikä osaa ottaa toista huomioon.
Tokihan ihmisen käyttäytymiseen vaikuttaa myös opitut mallit, jossa ei perimällä ole vaikutusta. Esimerkiksi seksikäyttäytyminen; olen miettinyt, että mitenkä nykyisin niin helposti saatavilla oleva nettiporno vaikuttaa nuorten poikien ajatusmaailmaan, jos sitä paljon kulutetaan. Se kun usein on niin vääristynyttä ja naista alentavaa. Sitten kun se ei tosielämässä menekkään niin kuin on opittu niin on ongelmia edessä.
Kyllä, ihminen varmasti voi jossain määrin muuttua kunhan vain ymmärtää sen muutoksen tarpeen. Väittäisin, että aika usein parisuhdeongelmissa on se vika, että jompikumpi (tai molemmat) ei näe omassa käyttäytymisessään mitään vikaa, panee ongelmat vain toisen syyksi.
Jos molemmat ymmärtävät ja tunnustavat omat puutteensa on ongelmatkin helpompi ratkaista ja suhde kestää.
vaati minun elämässä sen, että meni 25 vuotta huomata se, että koko avioliiton ajan vaimoni halusi jotain, jotain sellaista elämältä jota en hänelle kaikesta huolimatta pystynyt tarjoamaan.
Loputon tekemisen vietti, kaiken uuden kokeminen, ikuinen opiskelu, oman minän ja paikan hakeminen työelämässä, yhteiskunnassa.Ehkä se syy kaikkeen tähän oli kenties syvällä lapsuudessa, koki olevansa heikko osaisin suuressa sisarusparvessa, ja kaikki se kumuloitui aikuisena siihen, että nyt hän on lopulta eronnut, uuden nuoren miehen helittävä, työkyvytön, uuteen ammattiinsa pettynyt( aina sama kaava, ei ikinä hyvä työ) ihmisraunio, joka syyttää kaikesta siitä minua.
Ehkä nämä epäonnistumiset ja pettymykset ruokkivat hänen kyynisyyttään ja "huonot" parisuhteet toisensa perään , samoin kuin ammatinvaihdotkin kertovat nykypäivän tilasta, joka on varmasti tuttua useammalle meistä.
Ei jakseta, osata, kyetä elämään, toimimaan vastoinkäymisissä, ottamaan vastuuta, kantamaan taakkaa omilla harteillaan tai jakamaan sitä, vaan paetaan eroamalla, sairaslomilla, tukien avulla elämällä jne. maailmaa, maailmaa JOSSA ELÄMME, JA JOSSA LAPSEMMEKIN ELÄVÄT...
Tuosta nettipornosta.. että toisaalta seksuaalinen vapautuminen on ollut hyväksi. Itse palloillut kahden ikäluokan miesten kanssa 50 ja 35-40. Ei edes iso ero noilla.
Ensin mainituilla tuntuu olevan siveellisempää kaikki suhtautuminen seksiin. Siitä ei melkein voi edes puhua. Jos voi, suppealla sanavarastolla. Toimintakin on sen mukaista, vaikka omasta mielestään varsin vapaamielisiä ovat olleet. Ehkä heidän mielestään on riittävän vapaamielistä että yleensä touhuaa koko asiaa. Kuitenkin ajankohta ja tavat ovat aika kaavamaisia vaikka asiasta kuinka yrittäisi puhua. Jos olen jossain ns. epäsoveliaassa paikassa vihjaissut vähän sinnepäin, niin tuhahtaa vain. Vaikka se olisi täysin kahden keskistä. Vaan ei se ole koskaan ollut suhteen kulmakivi. Muut elämänarvot kai niin erilaisia.
Tuo nuorempi "joukko" (ei niitä nyt niin montaa ole) taas pitää itsestäänselvänä ettei seksin suhteen ole häveliäisyyttä. Ei ole tiettyä oikeaa aikaa, paikkaa, tilannetta. Ehdotuksen voi tehdä vaikka kaupan kassan jonossa kuiskaamalla korvaan "kun mennään kotiin niin..". Miinuspuoli onkin liika vapaamielisyys, kun ollaan lähempänä 35 v ja sitäkin nuoremmat. Se menee jo vähän toisen kunnioittamisen alapuolelle. Rietastelu on mukavaa - kohtuuden rajoissa. Kun ei tee sellaista oloa että on vain hyödyke ja väline toinen toiselle. Ja sitä nettipornoa en sulata! Sen verran vanhankantainen olen, mutta nämä ikäiseni poitsut taas pitävät itsestäänselvänä että jokainenhan sitä katsoo.
Että odota tässä nyt sitten että joku "oikea" mies joskus vastaan kävelisi.... *huokaus* JA SYVÄ.
onneksi, ei aina tarvita varsinaista luonnehäiriötä. Jostain syystä liian moni meistä kehittyy hyvin "itsekeskeiseksi" mikä on tullut esille kannanotoissa.
Ja ihminen voi kehittää itseään parempaan suuntaan, kun ensin tunnustaa tosiasiat - ennenkaikkea omat virheensä. Nyky-yhteiskunnassa ei ole puutetta tiedosta eikä oppimateriaalista -kaikenlaisiin elämäntilanteisiin ja vaikeuksiin taitaa olla kursseja.
Ketjussa on tullut esiin mielenkiintoisia näkemyksiä. Esim ehdotettu "parisuhteen ajokortti" olisi tarpeellinen monelle perheen perustajalle. Ennen oli joissakin oppilaitoksissa pieni määrä tunteja nimellä perhekasvatus ja sekin antoi hieman perustietoa nuorille. Lieneekö kyseistä ainetta enää missään?
Itse mietiskelin mikä olisi se perusasia mitä painottaisin nuorille, jotta he saisivat pidettyä oman perheensä koossa ja perheen jäsenet tyytyväisinä? Tuntuu siltä, että se voi olla vastuunjakaminen ja kantaminen - unohtamatta anteeksiantoa ja ymmärtämistä.
Vastuu teoistaan ja sanoistaan, toisesta huolehtiminen rakastamisen lisäksi.
Jatkakaa "kehittäviä" keskusteluja, ideoita ja visioita miten jälkipolvet välttäisivät toistuvat ihmissuhdekarikot. Huomisen yhteiskuntaa "ohjaavat" tämänpäivän "erolapset". Sopii toivoa, että elämä kantaa ja jokainen saisi mahdollisimman hyvät lähtökohdat/mallit elämälleen. Itse lähden nyt muutamaksi viikoksi lomaa viettämään.
Kaikille mukavaa ja vastuullista kesää!:)